keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Tämä vuosi on minulle


Mä en pidä uuden vuoden lupauksista, sillä musta tuntuu, että kukaan ei niitä lupauksia ikinä oikeasti pidä. Lukeudun itse myös tähän porukkaan, joka lupaa jotain, eikä sitten pystykään toteuttamaan sitä. Musta tuntuu, että tämä vuosi on kuitenkin hieman erilainen. Olo saattaa johtua siitä, että lupaukset tulivat vähän kuin itsestään jo joulukuun alun puolella ja oikeasti sisäisestä motivaatiosta.

Puhuin jo viime vuoden puolella siitä, että mun identiteetti esimerkiksi tyylin puolesa on kokenut aika kovan muutoksen verrattuna vaikkapa vielä viime vuoteen. Niinpä mä päätin, että tänä vuonna vielä rohkeammin tuon esiin sitä, mitä olen ja annan sen myös näkyä enenmmän ulos päin.
Identiteettiin ja minuuteen liittyy myös se, että huomasin loppuvuonna rutiinien, rytmin ja terveemmän elämän merkityksen mun olooni. Oon aina pitänyt itteeni aika joustavana tyyppinä, joka ei tarvitse päivärytmiä voidakseen hyvin, mutta nytpä jouduin ajatukseni pyörtämään. Päätin siis nyt vihdoin laittaa tämän armaan temppelini (eli kroppani) kuntoon. Nyt ajatus tuntuu hyvältä ja musta tuntuu, että ekaa kertaa piiiiiitkästä aikaa olen motivoitunut tähän. Ei rääkkiä, ei tiukkisteluja, vaan fiksuja valintoja ja nimenomaan sitä rutiinia niihin juttuihin.

Jotenkin mä ajattelen, että tämän vuoden mä keskityn itseeni ja omaan hyvinvointiini, unohtamatta tietty parisuhdetta ja ystäviä. Viime vuosi meni häitä järjestäessä ja miettiessä, joka oli aivan ihanaa! Mä vaan koin, että häitä järjestettiin myös muille, kuin vain itselle ja siksi tämä vuosi on "mun oma vuosi". Sitä edellinen vuosi taas meni aivan muita asioita miettiessä, stressatessa ja itkiessä. Elettiin ja stressattiin kolmannen osapuolen vuoksi, jolloin se oma olo oli huolista pienin. Ehkäpä senkin vuoksi koen nyt tämän vuoden mulle erityisen tärkeänä.

Ootan tulevaa vuotta ihan hirveän paljon! Tänä vuonna pääsen moniin häihin, polttareihin, lähdetään Antin kanssa häämatkalle ja odotan myös mitä opiskelut tuo tullessaan. Kaksi kuukautta opintojen alusta meni niin hujauksessa, että luulenpa myös loppuajan menevän tosi nopeasti.

Teittekö te lupauksia tai oletteko pystyneet ne yleensä pitämään?



Lähetä kommentti