keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Musta tulee isona...

Oon täällä jo muutamassa postauksessa sivunnutkin sitä, että tulen vaihtamaan alaa. Yliopiston harjoittelujen aikana mulle tuli vaan olo, että mä en nauti tästä lto:n työstä samalla tavalla, kuin vaikkapa lastenohjaajaksi opiskelun aikaan. Liiallinen kiire, resurssipula ja se, etten yksikertaisesti kerkeä antamaan lapselle sitä aikaa, mitä haluaisin, söi mua eniten. En enää kokenut kuuluvani tuolle alalle ja koin, että en ole edellä mainituista syistä tarpeeksi motivoitunut alalle. Lapset ansaitsee musta oikeasti vain parasta ja motivoituneimmat työntekijät, joihin en enää itseäni voinut laskea. Mä arvostan suunnattoman paljon niitä varhaiskasvatusalan miehiä ja naisia, jotka jaksavat tuota työtä tehdä. Minä tiedän jo nyt, että en sitä jaksaisi ihan oikeasti työkseni tehdä.

Mulle iski vähän paniikki, sillä tiedostin keväällä, että olen opiskellut lapsialalle yhteensä viisi ja puoli vuotta. Tiedostin myös sen, että olen aikalailla aikuinen ihminen enkä oikeasti tiedä, mitä haluan elämälläni tehdä. Tai no, olihan mulla mielessä käynyt, useaan otteeseen, että "oispa kiva tehdä tätä työkseen" ja olihan mulle jo ehdotettu sitä useiden ihmiset puolesta..Nimittäin kosmetologin työtä.

Kun uskalsin myöntää itselleni, että haluan kauneusalalle, niin palaset loksahtivat jotenkin paikoilleen. Tuli oikeastaan vähän tyhmä olo, etten ollut tajunnut tätä aikaisemmin! Ongelmana oli vain se, miten pääsisin opiskelemaan alaa ja pian kävi ilmi, että oppisopimus olisi oikeastaan ainut vaihtoehto. Aika monien puheluiden, stressin, paperitöiden, palaverien ja Whatsappi-viestien jälkeen ollaan kuitenkin tässä, että eilen kirjoitettiin oppisopimukseen soppari. Sain kuin sainkin oppisopimuspaikan ja tietopuoliset opinnot järjestetään mulle ekana testioppilaana nyt Jyväskylässä.

9.11. astun siis taas koulutielle ja aika erilaiselle, kuin ennen. Musta kuitenkin nyt tuntuu, että mä olen vihdoin löytänyt sen mun alan ja se tuntuu aika mielettömän hyvältä.


4 kommenttia :

  1. En tiedä yhtä kauheaa tunnetta kuin sellaisen alan opiskelu, joka ei loppujen lopukse ole se itselle sopivin tai kiinnostavin. Harmi että opiskelit kysestä alaa noinkin kauan, mutta hyvä kuitenkin että keksit sitten sen alan jota tahdot tehdä työksesi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja mun mielestä ei ole koskaan myöhäsitä opiskella uudelle alalle. Äitini oli monta vuotta avustajana töissä kouluissa kunnes sitten alkoi opiskelemaan taksikuskiksi. Hän oli 51 kun aloitti opinnot että ei sitä koskaan ole liian vanha aloittamaan alusta :)

    VastaaPoista
  2. Onnea kovasti! <3 Kannattaa ehdottomasti opiskella sitä alaa mikä itseään kiinnostaa ja mikä tuntuu hyvältä :) Kauneusala on kyllä varmasti tosi kiinnostava!

    VastaaPoista
  3. Onnittelut! oppisopimus antaa varmasti enemmän irti, kuin teoreettinen opiskelu ammattikoulussa. En tarkoita pahalla tietenkään niitä kohtaan, jotka sieltä jo on valmistuneet. Oikeasti asiakkaiden kanssa työskentely kouluttaa parhaiten ja nopeiten oman alansa työhön! Ainakin blogin perusteella kauneus ja hyvinvointi tuntuisi olevan erittäin lähellä sinua :) Onnea vielä kerran! :)

    www.finnlandsnorsk.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Ihan huippua että uskaltauduit vaihtamaan! Niin paljon tässä elämässä töitä tehdään että on parempi tehdä sellaista mistä todella nauttii :) Ja hei, ei sulla mikään kiire ole, mä olen 33 ja vieläkin vailla suuntimia ;)

    VastaaPoista