Sivut

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Liikunta = itsetunto?

Oon ollu viime viikon ja tän viikon äärettömän huonolla tuulella. Oon flippaillu tosi pienistä asioista ja tylyttänyt itseäni pienistäkin epäonnistumisista. Aluksi mä ajattelin sen johtuvan alkaneesta sijaisuudesta, joka tottakai alkuun väsyttää ja stressaa. Aloin kuitenkin miettimään asiaa ja tulin siihen tulokseen,että enhän mä edes stressaa. Mulla on aikataulu kunnossa eikä kiirettäkään ehdi syntyä. Mietin, että mikä tässä nyt on, että ottaa niin koville. Lopulta keksin, että liikuntaha se. Tai oikeastaan se, etten kerkeä liikkumaan niin paljon, kuin haluaisin.

Pääsin tosi hyvään liikuntarytmiin ennen sijaisuuden alkamista ja mulla olikin tosi hyvä olo! Ensin sairastuminen ja siihen perään heti alkaneet työt on vieny multa niin paljon aikaa ja energiaa, että treenimäärä on ollut edelliseen verrattuna ihan mitätön. En ole ennen edes tiedostanut, että liikunta vaikuttaa noinkin paljon mun itsetuntooni. Kun liikun, mulla on tosi hyvä olo siitä, että oon saanut jotain aikaiseksi. Koska oon liikkunut, oon tyytyväinen itseeni ja pienet muutokset kropassa tuntuu superhyvältä. Nyt liikkumattomuuden vuoksi kropassa ei oo tapahtunut enää niin isoja muutoksia ja ja mulla on tosi huono itsetunto siitä, etten oo yksinkertaisesti jaksanut liikkua. Ehkäpä juuri tämä liikkumattomuuden aiheuttama huonontunut itsetunto vaikuttaa siihen, että sitä alkaa sitten tylyttämään itseään ihan pienistä, tyhmistä ja mitättömistäkin asioista ja epäonnistumisista.

Kukaan tuskin haluaa tylyttää itseään ja mä en ainakaa tästä olosta tykkää. Niinpä ihan ensimmäisenä mä oon päättänyt relata. Mä en voi suorittaa viimeisiä opintoja, treenejä, sosiaalisia suhteita ja töitä  100% täydellisesti ja täysillä tehoilla. Niinpä mä (jälleen kerran) laitoin mun kalenterin uuteen uskoon. Viikkoon on nyt määritelty selkeästi ne päivät, jolloin päivä on omistettu pelkästään töille. Sitten on ne opiskeluun varatut illat ja sitten on lisänä ne töiden ja liikunnan täyttämät päivät. Viikonloput on siitä kivoja, että kerkeää tekemään sekä koulujuttuja, että treenaamaan.
Mä en jaksaisi stressata noista asioista, koska oikeestihan se on tosi jees, että opinnot on loppusuoralla, on töitä ja treenitkin maistuis! Toivotaan, että tästä viikosta tulis kaikkinensa hyväntuulisempi!

Onko täällä muita, joihin liikunta tai liikkumattomuus vaikuttaa välittömäst itsetuntoon ja mielialaan?

1 kommentti:

  1. Tunnistan itsestäni juurikin tuon kiukkuilun liikkumattomuudesta! Itselläkin on ollut nyt niin kiire, etten ole edes muistanut liikunnan olemassa oloa :(

    http://janitakristina.blogspot.com/

    VastaaPoista