Sivut

lauantai 17. joulukuuta 2016

Missä mä oon ollu?

Nyt vihdoin mulla on aikaa istua koneen ääreen ja tulla naputtelemaan tänne juttuja! Mä oon pahoillani siitä, että viimeisten viikkojen aikana mua ei oo täällä blogissa näkyny kovin paljon saatika sitten säännöllisesti. Viimeviikkoina kouluhommat on painanu aika kovastikkin päälle harjoittelun ja muiden hommien takia, enkä oo yksinkertaisesti vapaa-ajalla jaksanut tulla tänne kirjoittelemaan! Kuvaaminen on ollut hieman haasteellista myös, koska valoa on aika rajoitetusti päivisin ja juuri silloinhan oon jossain muualla, kuin kotona. Eilen alkoi kuitenkin loma ja kohtahan tuo vuosikin vaihtuu!

Loman ja vuoden vaihtumisen kunniaksi oon nyt päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni monessakin asiassa. Musta tuntuu, että mulla on asiat olleet vähän levällään koko syksyn, enkä oo pystyny panostamaan täysiä oikein mihinkään, kun koko ajan vaan on sellainen olo, että pitäisi olla tekemässä miljoonaa muutakin asiaa. Kuten jo erokirjeessä mainitsinkin, ootan ihan hirveästi tämän vuoden loppumista. Ootan sitä, että arki jotenkin tasoittuisi ja että Antti on mun kanssa just arkena kotona.
Vaikka tuun katumaan seuraavaa lausetta varmaan keväällä, niin ootan kyllä kovasti myös kandin kirjoittamista!

Mä oon aina ollu vähän penseä tekemään lupauksia uudelle vuodelle, mutta nyt mä aion pari sellaista tehdä. Aion ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni ja alkaa liikkumaan ja syömään vähän paremmin, sillä pitäis mahtua esimerkiks yhteen häämekkoon..!  Aion myös ottaa itseäni niskasta kiinni tän blogin suhteen ja alkaa postailemaan taas säännöllisesti.

Edelleenkin kehoitan, että alatte seuraamaan mua Instagramissa , sillä sielläpä mun kuulumisia näkee vähän enemmän ja useammin, kuin täällä. Kun niistä hääjutuista moni vieläkin kyselee, niin hääblogin puolelle pääset tästä ! Tuolla on kaikkea mahdollista liittyen meidän häihin ja tahti varmana kiristyy alkuvuodesta, sillä tajusin just että enää 8kk niin ollaan jo lähellä meidän häitä!

Mutta miten teillä menee? Jos sulla on joku kiva blogijoulukalenteri, ni linkkaappa
se tuohon alas! Haluan jouluista luettavaa! 


torstai 8. joulukuuta 2016

Erokirje

Moi, vuosi 2016.

Halusin hyvästellä sut täällä bloginkin puolella ja kirje tuntu aika sopivalta tavalta. Mun on tosi vaikeeta alottaa tätä, koska mulla on sulle tosi paljon sanottavaa ja kaikki ei oo ehkä ihan positiivista palautetta. Mutta mä yritän silti asettaa nää sanat jotenkin fiksuksi kokonaisuudeksi silti.

Mä jotenkin aluksi luulin, että sun edeltäjäsi, 2015, olisi jo osannut olla noh, haastavahko vuosi ja siksi mä odotinkin sua. Aluksi mä tykkäsin susta tosi paljon. Sun kaa oli kivaa ja tasaista. Sit tuli vastoinkäyminen. Siitä selvittiin. Sit annoit vastalahjaks jotain hyvää ja ihanaa ja taas oli kaikki balanssissa. Aika nopeesti mä kuitenkin huomasin sussa jotain. Aina, kun tapahtui joku hyvä asia, hetken päästä kosahti kaksi kertaa isommin. Siitä sun piirteestä mä en tykänny yhtään. Mä ymmärrän, että vastoinkäymiset kuuluu elämään, tottakai. Ja ehkä mussakin on se vika, että mä otan läheistenkin vastoinkäymiset hyvin raskaasti ja tottakai ne vastoinkäymiset vaikuuttaa mun perheeseen ja rakkaimpiin. Sitä kautta ne vaikuttaa muhun.

Mä en nyt vaan oikein osaa ymmärtää ehkä sitä tarkoitusta, että sä ja sun edeltäjäsi ootte lykänny niitä vastoinkäymisiä vähän liikaakin mun eteeni ja juuri sellaisissa isoissa asioissa, jotka merkkaa mulle eniten. Ne tietyt hetket on ollu sellasia, että mä en ikinä toivois kellekään samoja asioita. Ja kyllä mun täytyy myöntää, että oot mut saanut aika monta kertaa miettimään, että mitähän hittoa mä olen edellisessä elämässäni tehnyt, että nyt ryskää lujaa. Toisaalta, nää sun tuomat vastoinkäymiset on ainaki kasvattanu mua entisestään ja näyttäny sen, että elämää ei tosiaan voi suunnitella ja että kaikki, niin kamalaa kuin se onkin, ei oo mun käsissä. Välillä tuo ajatus lohduttaa mua ja välillä se ajaa mut hulluuden partaalle.

Vaikka tää vuosi on ollut mun elämäni raskain vuosi ( hassua, koska viime vuonna taisin sanoa samaa), on tää ollu silti tavallaan mun elämäni paras vuosi. Sä kuitenkin toit Antin pysyväksi osaksi mun elämää, vaikka kiitos meidän tapaamisesta meneekin vuodelle 2015. Ensin saatiin yhteinen koti ja sitten vielä toi kiva tyyppi kosi! Mä oon niin onnellinen, että Antti (kaikkien muiden ihanien perheenjäsenien, sukulaisten ja ystävien lisäksi) on tullu mun elämään ja ollu isona kalliona tukemassa mua. Hyviä asioita sussa oli myös tietty Manner-kuviot, ihanat kaverit ja hetket ystävien ja perheen kanssa. Pienet reissut, naurut, jamit, baari-illat, katsotut sarjat ja elokuvat, halit, suukot, sympaattiset hymyt tai syvälliset keskustelut Ruusupuiston portailla. Ne on jääny mulle tästä vuodesta mieleen.

Ainahan vuoden vaihtuminen on se aika, kun jätetään vanha taakse ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Aion pakata tämän vuoden yhteiseltä matkalta mukaan kaiken rohkeuden, sisun, toivon, onnenkyyneleet, rohkaisevat sanat, selviytymishalun, suukot, kauniit sanat, halit, naurut, kosketukset ja hyvät muistot. Ne mä aion ottaa mukaan ensi vuodelle. En unohda tietenkään vastoinkäymisiä ja niitä asioita, jotka on muokannu musta tämän vuoden puolella sellaisen kun olen. Mutta mä oon päättänyt, että en aio enää pelätä tulevaa. Niinpä, vuosi 2016, minä jätän sinut nyt. Kiitän sinua kaikesta, mutta toivon, että kaltaistasi ei tule enää kohdalleni vastaan.


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Hyvinvointia urheilusta (ja urheiluvaatteista)

Kuten aikaisemmissa postauksissa olen vähän sivunnutkin, aloitin käymään taas Kuntoportilla. Oon ollut ihan hirvittävän laiska liikkumaan aktiivisesti viime kevään ja jälkeen ja olo alkoi olla jo sen mukainen. Lähinnä liikkumattomuuden huomasi siinä, että päänsäryt, endokivut sekä yleinen sairastelu lisääntyi. Puhumattakaan henkisestä olosta. Niinpä oli taas aika aloittaa urheilu.

Oon tykännyt aivan hirveästi My Proteinin urheiluvaatteista, jotka sain viime keväänä testiin. Vaatteita on tullut käytettyä tietenkin urheilussa, mutta myös kotona sekä töissä. Kun päätin aloittaa uudelleen urheilun, halusin lisätä motivaatiota ja innostusta uusilla treenivaatteilla. Ilahduinkin, kun löysin My Proteinin verkkokaupasta täydellisen asukokonaisuuden! Mulle ainakin treenivaatteet tuo lisää intoa ja motivaatiota lähteä salille ja tietenkin itse liikunnan kannalta asun on oltava siihen sopiva.

Tykästyin noihin housuihin niiden värimaailman ja lahkeiden kuvioinnin takia, mutta myös siksi, että ne on korkeavyötäröiset ja vyötärö on myös leveä ja joustava. Leveä vyötärö ei purista eikä ahdista ja ei housut pääse ainakaan valumaan! Verkkatakki oli samaa kuosia ja väriä, joten päädyin ottamaan sen kokonaisuuden kannalta.

Liivit onkin ollut sitten hieman haastavampi juttu. Päädyin kuitenkin Reflection Printed liiveihin niiden leveiden olkainten vuoksi ja myös siksi, että liivit eivät lopu heti rinnan alle. Usein liivin nousevat treenin aikana, enkä halua olla koko ajan nykimässä liivejä alaspäin. Lisäksi ihastuin liivien kuosiin!

Lopuksi valitsin hihattoman harmaan hupparin. Tykkäsin hupparin monikäyttöisyydestä, sillä salin lisäksi se on myös ollut päällä töissä. Alle saa helposti pitkähihaisen, joten se menee myös talvella. Harmaa väri sopi myös kivasti muihin asun vaatteisiin. Paita on myös ihanan kevyt ja ilmava liikkuessa! Tykkään myös sen mallista, sillä mua ahdistaa liian kireät treenitopit.


Onko täällä muita, jotka on tilanneet vaatteita My Proteinilta? Tai muita, joiden motivaatioon vaikuttaa huomattavasti uudet treenivaatteet?