keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

I hate you, I love you - Ikuinen kroppaongelma

Mä oon koko aikuisikäni ollu viharakkaussuhteessa oman kroppani kanssa. Tai oikeastaan sen voisi sanoa niin, että en edes tiedä, millaisen kropan mä haluaisin. Neljä vuotta sitten olin hyvin ylipainoinen ja vartalotyypiltäni löysä, koska en harrastanut liikuntaa. Aloitin laihdutuksen, laihduin ja timmeydyin. Toissatalvena treenasin vähän liiankin kovaa, olin hyvässä kunnossa, kunnes havahduin siihen, että säikähdin omaa laihuuttani. Vähensin treenaamista, lisäsin syömistä ja sain viitisen kiloa lisää. Viime vuoden stressi ja terveydelliset ongelmat laihduttivat mua ihan hirveästi. Painoin liian vähän, en syönyt, en treenannut. Olin kalpea ja riutunut. Nyt syksystä olen saanut painoa (kröhöm aika paljonkin) lisää. Toisaalta tykkään mun kropasta nyt, koska mulla on taas muotoa ja oon vielä suht kiinteä.

Toisaalta, vaikka tykkään mun kropasta nyt, mun takaraivossa jäytää ajatus siitä, että pitäisi laihduttaa ja treenata enemmän. Olla siro ja pieni. Se ärsyttää mua. Tai oikeastaan se ärsyttää mua, etten tiedä, millainen mä haluan olla. Toisaalta kesän liikkumattomuus alkaa tuntumaan pääkopassa ja siksikin haluan lisätä liikuntaa. Myös kaikki hormonaaliset muutokset näkyy mun kropassa (terveisin, kuppikoko kasvanut huhtikuusta kolme kokoa..) erittäin helposti.



Oon miettinyt myös tosi paljon, mistä mun ainainen vartalotyytymättömyys johtuu. Oon ollu kaiken kokoinen, muodokas sekä vähemmän muodokas ja en keksi, että olisin missään vaiheessa ollut täysin tyytyväinen omaan kroppaani. Onks se vaan naisten yleinen valituksen aihe? En usko omalla kohdallani siihenkään. Mä haluaisin olla tyytyväinen. Eikai kukaan nauti siitä, että ravaa peilin edessä kaksi tuntia yrittäen löytää vaatteita, jotka ei purista tai joissa näyttää mielestään hyvältä. Haluaisin tuntea oloni kauniiksi ja hyväksi, kukapa ei?

Muutos lähtee pienistä jutuista ja pienillä jutuilla on todella suuri vaikutus mieleen. Tällä viikolla latasin puhelimeen sovelluksen, joka muistuttaa veden juomisesta. Oon nyt muutaman viikon syönyt hyvin ja melko terveellisesti, esimerkiksi aamupaloihin oon yrittänyt nyt panostaa. Huomaan heti, jos aamupala on liian pieni ja yksipuolinen, sillä silloin illalla iskee jäätävä herkkuhimo. Ollaan myös muutaman kerran käyty Antin kanssa lenkkeilemässä ja oon yrittänyt vähän tsiigailla kaloreiden perään.  Tosi pieniä muutoksia, mutta mun olo on niin erilainen! Turvotus lähtee ja olo on virkeä, en oo äkänen ja jotenkin ne vaatteetkin löytyy päälle nopeammin..Vaa'alla en oo vielä käynyt enkä aio hetkeen käydäkään.

Nyt, kun olo on monella tapaa parempi, kuin pitkään aikaan, huomaan että mähän tykkään olla just tällänen, kun oon. Uskon, että kun normalisoin ruokailut ja käyn pitempään taas liikkumassa, muutama kilokin saattaisi lähteä, eikä se mua haittaa. Toisaalta myös ootan sitä, että tulee syksy ja normaali arki, jolloin päivärytmi ja ruokailut tasottuu.

 Jospa sitä vain opettelisi rakastamaan itseään just 
sellaisena, kun on? Onko täällä muita
viha-rakkaus ihmisiä kroppaansa liittyen?

 




12 kommenttia :

  1. Mulla on myös ollut aina sama ongelma, etten oo koskaan ollut oiken tyytyväinen vartalooni. Kuitenkin nyt, kun oon alkanut syömään terveellisemmin, niin olen huomannut, että olo on kaikella tavalla paljon parempi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä näin.:)Vaikka ulkonäkö ei muuttuisikaan pelissä, on silti erilainen olo, kun tietää että on syönyt terveellisesti ja hyvin.:)

      Poista
  2. Täällä!! Mä joka toinen päivä tykkään kropasta ja sit taas seuraavana päivänä en. Riippuen paljo siitä mitä naamaan pistää vaikka liikkuisi enemmän niinä päivinä kun syö huonommin. Oon myös liikkumisen kans sellainen että välillä jaksaa, huomaa positiivisen olon tarttuvan peiliinkin ja välillä ei kiinnosta pätkääkään liikunta vaan tyydyn mähöttämään sohvalla illat,joten omilla valinnoilla voisin olla vielä tyytyväisempi. Oon huomannu sellasen että kun on paljon tekemistä ja tekee mieluisia juttuja niin herkkuhimo & peilille kauhustelu jää hetkeksi pois. Sori kirjoitusvirheet ja sekava teksti mutta oli hyvä postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiki kausittaisuus tässä asiassa on tosi jännää ja ärsyttävää.. Varsinkin, kun ite en ees oo löytäny sitä tiettyä asiaa, mikä tekis sen hyvän kauden oikeasti..Välillä kun niillä syömisillä ja liikkumisillakaan ei oo mitään tekemistä sen asian kanssa.

      Poista
  3. Oot tosi kaunis ja aivan ihana tuo mekko! <3

    Mä olen iän myötä oppinut arvostamaan ja tykkäämään kehostani juuri tällaisena kuin se on. Nuorempana aina oli joku asia mistä en kropassani tykännyt, mutta nykyään osaan katsoa itseäni peilistä ihaillen. Olen vieläkin nuori, paria vuotta alle 30, ja uskon että vuosien lisääntyessä armollisuus ja rakkaus itseä kohtaan vain lisääntyy. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! <3

      Totta, iän mukana varmaan ymmärtää "oikeasti tärkeät asiat" elämässä ja oppii erottamaan oikeat murheet niistä jenkkakahvamurheista.:)

      Poista
  4. Täällä kans! Oon ollu koko aikuisikäni hieman ylipainoinen ja aina kuvitellut, että mun kuuluisi olla samankokoinen kuin silloin nuorempana. Ehkä nyt alan vihdoin tajuamaan sen, että ehkä mun kuuluukin olla tällainen, koska mitkään teot ei tunnu muuttavan kroppaa radikaalisesti. Välillä oon ihan tyytyväinen tähän kroppaan, välillä tekis mieli aloittaa ihan hullu dieetti, jotta olisin taas 50-kiloinen. Sit mietin, että olisinko oikeasti yhtään onnellisempi. En varmaan. Mun kultainen pyyntö itelleni on, etten tästä lihois enempää. Huono selkä onneksi muistuttaa liikunnan tärkeydestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois varmaan myös ite löydettävä joku hyvä paino, missä päättää pysyä.. Pitäisi vaan opetella rakastamaan sitä kroppaa, minkä omistaa.. :) Siinäpä onki tehtävää sitten ainakin täällä. :D

      Poista
  5. Olen ollut lapsuudesta yläasteikään hieman ja hieman enemmänkin pyöreä. Lukioaikana paino tippui joka vuosi jonkin verran melkeinpä itsestään ja lukion jälkeen olen huomannut olevani yllättävänkin pieni ja ns. timmi. :D Olen aika tyytyväinen siihen miltä näytän nyt, mutta sitä on jotenkin vaikea tajuta ja todella helposti näkee edelleen sen pyöreän itsensä.
    Jotenkin myös nyt pienempi ja laihempi ollessaan haluaa kovasti pitää kiinni siitä -- jos tuntuu turvonneelta tai muuten lihonneelta niin helposti ahdistuu ja alkaa tekemään 'korjausliikkeitä'.
    MUTTA toisaalta sitten taas kun kurvikkuus ja pehmeys tuntuvat olevan (paremman sanan puutteessa) suosiossa/ihailtavaa tulee mieleen että olisi itsekin kiva olla vartaloltaan naisellisemman näköinen.. Eli joo, kai tässä on joku ehkä naisten juttu että aina voisi näyttää paremmalta tai ainakin erilaiselta :D
    Mutta ainakin nyt on ihan hyvä näin, kyllä sitä painoa ja muotoa jossain vaiheessa todennäköisesti tulee kertymään jollain lailla.
    Huh, en tiedä oliko tällä jutulla nyt mitään pointtia mutta ainakin jonkinlaista pohdintaa :D Mutta hei, hyvä teksti ja kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoja ajatuksia täälläkin!:) Mua ainakin pelotti sillon laihimmillaan se, että tulisin taas yhtä ylipainoiseksi kun isoimmillani olin, ja että elämäntavat menis taas jotenki ihan päin puita.. Toisaalta tuon asian tiedostaminenki on hyvä asia ja niin tulee pidettyä terveelliset elämäntavat suurinpiirtein mukana.

      Poista
  6. Ihan samanlaisia ajatuksia sitä itsekin pyörittelee päässään. Huomaan, että liikunnan ja puhtaan ruuan tuoma hyvä olo lisää tyytyväisyyttä itseen, mutta ei se riitä. Itelläkin paino vaihdellut melkein kymmenen kiloa suuntaansa ja joka tapauksessa on tyytymätön. Oon tullut loppupäätelmään, että itseensä ja kroppaansa pitää olla tyytyväinen ilman peiliä tai puntaria. Puhtaasti vaan arvostaa itseään niin paljon, ettei peilikuvalla tai kilomäärällä ole väliä. Tämän onnistunut toteuttaminen onkin varmaan loppuelämän homma :D
    Auroora oot joka tapauksessa mielettömän kaunis, painoitpa mitä hyvänsä :) Yritä huonoina päivinä nähdä itsesi Antin rakastunein silmin.
    Lueskelin pitkästä aikaa tätä ja hääblogia ja koukutuin taas! Kiitos siitä :)
    Kivaa viikonalkua! Ja kiitti, kun veitte mut viikonloppuna tanssimaan ;)
    -Mari

    VastaaPoista
  7. Ite oon huomannu, että se, millanen olo mulla muuten on, vaikuttaa siihen miten nään peilikuvani. Jos en oo vaikka päässy jostain syystä treenaamaan viikkoon niin nään itteni paljon negatiivisemmin ku yleensä vaikkei oikeesti mitään eroa oiskaan :). Koen kuirenkin löytäneeni nyt aika hyvän tasapainon kehoni kanssa (satuin iteki just kirjottamaan aiheesta blogissani :)). Näytät kauniilta!

    Ja p.s. ihana mekko!
    Elämää tangolla ja sen ympärillä

    VastaaPoista