Sivut

maanantai 14. maaliskuuta 2016

"Miks et voi vaan nähdä itsees samalla tavalla, kuin mitä mä nään?”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se oli ihan tavallinen viikonloppu, kun oltiin lähdössä ulos Antin kanssa. Meikkasin eteisessä, Antti käveli ohi, pussasi poskelle ja sanoi ”ootpa kauniina.” Tähän vastauksena mies sai perinteisen naisvalituksen: ” Mm.. Tää meikkaus ei suju nyt yhtää ja näytän lihavalta tässä mekossa..” Normaalin tilanteen purkamisen sijaan, missä mies kävelee pois ja pyörittelee silmiään tai väittää vastaan, A tokaiseekin turhaantuneena ”Miks et voi vaan nähdä itsees samalla tavalla, kuin mitä mä nään?”.  Tämä tyttö hämmentyi eikä osannut sanoa mitää. Kyllä, kerrankin olin sanaton.
Tuon tilanteen jälkeen huomasin, kuinka paljon vähättelen itseäni. Kyllä te naiset tiedätte. Tiedätte, että osaatte vähätellä ja tylyttää itseänne. Kun vaatekaapista ei löydy istuvia ja kivoja vaatteita, se johtuu siitä, että olette turvonneet, lihoneet kilon tai kaksi, olette liian pitkiä, liian lyhyitä, liian laihoja tai muuten vain väärän mallisia ylipäätänsä mihinkään vaatekappaleeseen. Paitsi perunasäkkiin. Meikkaaminen ei suju siksi, että kasvot ovat epäsymmetriset, leuassa on yksi finni, hienomotoriikka ei ole kehittynyt aikoinaan ikätason mukaisesti tai muuten vaan pärstä on ruma eikä mikään meikkimäärä voi sitä pelastaa. Ja autappa armias, kun mies erehtyy kehumaan kroppaasi..Eihän sitä voi kehua, koska selluliitti, ihmeellisen malliset käsivarret/reidet/pakarat, muhkuraiset polvet ja mitä näitä nyt on..Kuulostaa tutulta, ainakin tiettyinä päivinä, eikö?
Näin asiaa ajateltua tuntuu hirvittävän typerältä kuluttaa aikaa ja energiaa siihen, että etsii itsestään epäkohtia. Vielä surullisempaa on se, että tietoisuus omista epäkohdista ja uusien etsimisestä on tullut jo automaattiseksi toiminnaksi. Aina jokaiseen kehuun on melkeinpä refleksinomainen vastaväite valmiina. Ihan kuin kehun vastaanottaminen huonontaisi mua ihmisenä ja se pitäisi äkkiä torjua muualle.  Ja hämmentävintä koko asiassa on se, etten ole tiedostanut tätä asiaa ennen miekkoseni kommenttia.
t

Toki jokainen meistä tiedostaa omat epäkohtansa, tai vaikkapa ne kropan alueet, mihin ei ole täysin tyytyväinen. Olen itse aina ajatellut olevani vain todella raaka realisti: tiedostan omat virheeni ja omat epäkohtani. Tiedostan vastapainona myös asiat, joissa olen mielestäni ihan ok. Huom. ihan ok.  Miksi on vaikea ajatella, että olenpas muuten tässä asiassa oikeasti aika hyvä! Toisaalta, jos itse rekisteröi liiankin kriittisesti ja herkästi kaikki omat virheet, ne olemassa olevat ja ne olemattomat, ei voi ehkä odottaa, että pitäisi itseään ainakaan liian hyvänä tyyppinä. Tämä vähän jo naurattaa. Hitto, että nainen olet typerä otus! Miehesi kehuu sinua, etkä voi vain sanoa kauniisti ”kiitos”.
Nyt olenkin päättänyt perustaa oman pienen kampanjan, jonka nimi on ”Opi sanomaan kiitos!”. Ideana opetella sanomaan kiitos kehuun ja jopa yrittää uskoa kehuun. Haitaksi ei myöskään ole, jos itse alkaisit hitusen kehumaan itseäsi. Vaikka joka ilta: mikä on tänään onnistunut, missä olet ollut tänään hyvä?
Jos sä et itse kehu itseäsi ja pidä itseäsi hyvänä ihmisenä, niin ei varmasti tunnu, että kukaan muukaan voisi niin ajatella susta. Naiset, kehukaa itseänne.Koska tehän ootte täydellisiä kuitenkin just noin!

AUROORA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti