Sivut

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Miehen näkökulma - Elämää endometrioosin kanssa

Hei tyypit! Tällä viikolla vietetään endometrioosiviikkoa, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa endometrioosista! Koska olen monet kerrat puhunut endometrioosistani omasta näkökulmastani (katsoppa vaikkapa tunniste "endometrioosi"), niin nyt päätinkin antaa miehelle puheenvuoron. Naisen sairastaessa parisuhde joutuu myös koetuksille kipujen vuoksi ja usein miesten näkökulma asiaan jäävät vähemmälle huomiolle. Nyt päätinkin antaa Antin kirjoittaa omia mietteitä endometrioosista. Tässäpä siis Antin postaus aiheesta! 



Sain kuulla Aurooran endometrioosista aikaisin, oltiin tapailtu vasta muutamia kertoja. En ollut kuullut, tai en ainakaan muistanut kuulleeni endometrioosista aikaisemmin. Ihmettelin, miksei asiasta ole ollut enempää puhetta jo peruskoulussa tai esimerkiksi mediassa, sillä sitä sairastaa Suomessakin arviolta yli satatuhatta naista. Auroora vaikutti kuitenkin siltä, että oli sinut sairautensa kanssa, enkä siksi ollut kovinkaan huolissani asiasta. Tai en ainakaan sitä näyttänyt, sillä hän ei selvästikään halunnut sillä minua huolestuttaa tai saada aikaan minkäänlaista säälisympatiaa.
Tapailuvaiheen aikana kuitenkin puhuimme paljon sairaudesta ja sen mahdollisista seurauksista, kuten lapsettomuuden riskistä. Olemme molemmat aina halunneet saada jossain vaiheessa lapsia ja ainoa pelkoni sairaudessa onkin se, etten voisi nähdä Aurooran niitä saavan. Olemme kuitenkin toiveikkaita asian suhteen ja emme anna sen vaivata nykyhetkeä, sillä lasten saaminen ei ole ihan vielä ajankohtainen asia.

Aurooran kipukynnys on ollut aina melko korkea, ja sairauden myötä kipukynnys on kasvanut vuosien aikana normaalia korkeammaksi, eikä hän pienistä kivuista juuri valitakaan. Pahimpina päivinä endometrioosikivut laittavat hänet kuitenkin vuodepotilaaksi ja välillä kivut yltyvät niin koviksi, että Auroora itkee – korkeasta kipukynnyksestä huolimatta. Kipujen laannuttua tulee kuulemma usein väsynyt olo, jolloin muutamien tuntien mittaiset päiväunet ovat tosiasia. On vaikeaa välillä vierestä katsoa, kun ei voi tarjota muuta kuin omaa henkistä tukea. Kipu tulee Aurooran tapauksessa jaksoittain, joskus saattaa joka toinen vuosi olla helpompi ja joka toinen kivuliaampi. Tällä hetkellä on hyvä jakso meneillään, eikä endometrioosi ollut vuotuisten ultraäänikuvaustenkaan mukaan levinnyt laajemmalle, mikä Aurooraa ennen kuvauksia pelotti.

Loppujen lopuksi täytyy olla tyytyväinen siitä, ettei Aurooran endometrioosi ole edennyt niin pahaksi, että se estäisi elämästä lähes normaalia ja tervettä elämää. Pystymme asiasta välillä heittämään jopa mustaa huumoria, jota en tässä kirjoituksessa ala kuitenkaan veistelemään.. Asenne ratkaisee -tai ainakin auttaa- sairauden kanssa elämisessä. Olenkin todella kiitollinen arjesta, jonka saan jakaa oman endometrioosittareni kanssa.


Hyvää endometrioosiviikkoa kaikille!


4 kommenttia:

  1. Tämä oli tosi koskettava kirjoitus ja avarsi asiaa uudesta näkökulmasta, kiitos siitä :) On kyllä hassua, etten ole missään vaiheessa opiskelijauraani kuullut mainittavan kyseisestä sairaudesta. Toivottavasti tämä kuitenkin tulee jatkossa kouluissa puheeksi saatuaan nyt hyvin julkisuutta :)

    http://ronjannika.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Hei Auroora! Milloin nää kovat kivut tulevat? Pohdin nimittäin, liittyykö siis menkkoihin? Esim järjettömän kovina menkkakipuina. Terkuin mulla eka menkkapäivä menee itkien ja täristen sängynpohjalla kun kipu on niin kova ettei pysty liikkumaan eikä jalat kanna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivuthan voi tulla ihan millon vaan (voi tulla liikunnasta, ravinnosta, väsymyksestä, tärinästä..) mutta toki ne myötäilee paljon hormoonitoimintaa. Eli kyllä mulla poikkeuksetta on aina menkkojen aikaan kovat kivut ja muut kivut tulee sitten millon huvittaa.. Tollanen noin kova kipu ei oo missään nimessä normaalia menkkojen aikaan (sanotaan, että mikään kipu menkkojen aikaan ei ole normaalia), joten kannattaapi käydä lääkärissä asiasta.:) Tuon tasonen kipu rajoittaa jo elämää, joten siinä on yks vankka kriteeri jo lääkärille menoon.:)

      Poista