Vaakarituaaleja

Kun painoa lähtee paljon tai tulee paljon, ei mieli pysy hommassa mukana. Yleensähän ihmiset eivät huomaa itse näitä suuria muutoksia kropassaan samalla tavalla, kuin mitä muut huomaavat.Mieli on jämähtänyt tiettyyn kehonkuvaan ja uuden kehonkuvan omaksumisessa vie jonkin aikaa. Niin kävi minulle myös siinä vaiheessa, kun lihoin paljon vuoden aikana. Ja niin on käynyt minulle myös nyt, kun olen laihtunut.

Kun aloin laihduttamaan ja ensimmäiset viisi kiloa oli pudotettu, ihmiset hämmästelivät, kuinka erilaiselta näytän jo nyt. Itse en nähnyt mitään eroa itsessäni. En viiden kilon, enkä kymmenenkään kilon jälkeen. Vasta neljäntoista kilon jälkeen näen eron itsessäni, mutta senkin eron näkemiseen meni pitkän aikaa. Hassua, miten mieli pelaa. Vaikka konkreettisesti näet, että luku vaa'alla pienenee ja vaatteet ovat liian isoja, näet silti peilissä ihan saman ihmisen, kun ennen kilojen lähtemistä.

En voi vieläkään täysin sanoa, että näkisin itseni sen kokoisena, kuin oikeasti olen. En tarkoita tällä sitä, että näkisin itseni isona tai ajattelisin, että olen hirveän isokokoinen. Näe itseni isompana normaalipainoisena, vaikka tiedän, että olen ihan vain normaalipainoinen.

Kuvat ovat mainio tapa nähdä itsensä tavallaan ulkopuolisena ja realistisesti. Alkuvuodesta itseasiassa säikähdin erästä kuvaa itsestäni, koska omaan makuuni näytin jo liian laihalta. Tämän jälkeen lisäsin ruoka-annoksien kokoa ja lisäsin myös ruokailukertoja, (asiaan vaikutti tottakai myös hypoglykemia), sekä aloin tehdä enemmän salitreeniä, jotta saisin lihasta ja muotoa. Paino on noussut nyt hieman ja olen itse tyytyväinen tämänhetkiseen painooni.

Kuvat ovat myös oiva tapa siihen, että se paino pysyy niissä hyvissä lukemissa. Viimeksi en huomannut painon nousua enkä muutosta itsessäni. Tottakai nytkin huolettaa se, että entä jos taas alan keräämään liikaa kiloja enkä huomaa sitä. Entä jos taas repsahdan jotenkin. Kuvista huomaa painon muutokset ja turvotukset todella hyvin, joten olen toistaiseksi luottanut kuvien antamaan informaatioon omasta painosta ja koosta. Jossain vaiheessa kävin vaa'alla joka aamu ja tiesin, minkä skaalan sisällä painon pitää olla. Pikkuhiljaa olen luopunu vaakarituaalista ja käyn nyt kerran viikossa vaa'alla, jos sitäkään.

Joka-aamuisesta vaakarituaalista luopuminen on ollut pelottavinta koko prosessissa. Pitää luottaa omiin syömisiinsä ja liikkumisiinsa ja oikeasti luottaa siihen peilikuvaan, jonka näkee. Luottamus omaan itseeni oli melko heikko. Ennen vaaka kertoi joka aamu tarkasti sen, missä mennään. Nyt pitääkin luottaa aamuisin siihen peilikuvaan. Toisaalta nyt kerran viikon vaa'alla käyminen on näyttänyt sen, että osaan oikeasti nyt syödä ja liikkua hyvin, sillä paino ei ole noussut eikä laskenut.

Tulevaisuudessa olisikin tavoitteena se, että koko vaa'alla voisi heittää vesilintua. Tai että vaa'an voisi haudata jonnekin kaapin perälle ja luottaa vain ja ainoastaan omiin silmiin ja mikä tärkeintä, omaan hyvään oloon omassa kropassa. 

Onko teillä painon pitämisessä apuna vaaka, kuvat vai jokin muu tapa?