sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivä ja sen toinen puoli



Tänään vietetään perinteikkäästi äitienpäivää. Sosiaalinen media täyttyi pian äitienpäivän postauksista, lahjakuvista ja onnesta. Itsekin onnittelin lähipiirin äitejä, onhan äidin työ yksi tärkein työ. Oma äiti on tärkeä ja rakas, ja tottakai haluan juhlistaa äitienpäivänä äitiä, mummoa ja rakkaita ystäviä, joilla on jo jälkikasvua. Vaikka ympärilläni onkin onnellisia äitejä, joiden onnea pääsin tänäänkin seuraamaan, näen kuitenkin myös äitienpäivän toisen puolen. Surun siitä, ettei omia lapsia ole tullut tai tiedon siitä, ettei niitä ikinä tule saamaan.

Endometrioosi aiheuttaa lapsettomuutta ja tänään eräs tukiryhmän sivu täyttyi monesta surumielisestä päivityksestä. Ahdistuksesta ja surusta siitä, ettei omaa nyyttiä ole sylissä. Tuntuu pahalta, ettei voi täysin iloita toisen äitiyden onnesta. Miettii, mitä pahaa on ihmisenä tehnyt, ettei lasta saa. Tästä oli  päivän tukiryhmän päivitykset pääasiassa tehty. Tietysti väliin mahtui tsemppiviestejä siitä, että on onnekkaita, jotka ovat saaneet lapsen huonosta ennusteesta huolimatta. Siltikin kaikille toivoa lapsesta ei vain ole.

Lauantaina vietettiin myös lapsettomien lauantaita. Monet keskustelupalstat täyttyivät melkoisen nuivilla kommenteilla "miksi tällaista pitää ylipäätänsä pitää? Turha päivä." Niin ja nimimerkki oli Äiti 4x.  Lapsettomille tuo päivä ei ole turha. Siinä yhdistyy yhteisöllisyys, muistutus siitä, ettei ole yksin. Toisaalta tuo päivä toimii mainiota tietoiskuna niille, jotka eivät tiedosta, että lapsien saaminen ei ole itsestäänselvyys. Muistutuksena siitä, että nykyisin lapseton pariskunta ei välttämätä ole vain tietoisesti lapseton. Lapsettomuus kun  ei ole aina tietoinen valinta. Toisaalta itseäni mietitytti, onko lapsettomien lauantaita hyvä viettää juuri ennen äitienpäivää. Toisaalta ymmärrän strategisen paikan, mutta tuntuu, että tuo päivä jäi äitienpäivähypetyksen varjoon.

Vaikka itse en ole lapsettomuustuomiota endometrioosin vuoksi saanutkaan, tiedän, että jo nyt sairaus vaikeuttaa lasten saantia. Tietenkin äitienpäivänä tulee pohdittua sitä mahdollisuutta, että mitäs jos ei itse saa ikinä viettää äitienpäivää. Täytyy sanoa, että pelkkä ajatuskin saa mielen matalaksi. Olen ennenkin sanonut, että tuntuu hirmuisen epäreilulta, että tällaista asiaa on joutunut pohtimaan 20-vuotiaasta asti. Toisaalta tieto ja itsensä jonkinasteinen valmistelu asiaan auttaa.

Toisaalta olen hyvin onnellinen siitä, että sairaus ei ole vielä vienyt minulta kokonaan mahdollisuutta saada lapsia. Vielä onnellisempi olen siitä, että pystyn vielä vilpittömästi ilahtumaan siitä, kun lähipiirissä joku saa lapsen. Olen onnellinen, että muille suodaan se onni. Olen onnellinen kahdesta rakkaasta pienestä kummitytöstä ja muutaman viikon sisällä syntyvästä, kolmannesta kummitytöstä.

En voi kuitenkaan kieltää, että kyllähän minäkin haluaisin joku päivä pitää pientä tuhisevaa nyyttiä sylissä. Haluaisin kokea raskauden ja synnytyksen. Kyllä minä haluaisin, että joku päivä minua kutsutaan äidiksi. Sitä ennen kuitenkin toivon parasta ja varaudun pahimpaan. Olen superonnellinen tällä hetkellä kuitenkin siitä, että saan olla tärkeässä roolissa lasten elämässä joko tätinä, kummitätinä, sukulaisena tai tarhantätinä. Olen onnellinen, että minulla on rakkaita lapsia elämässäni, tavalla tai toisella.






15 kommenttia :

  1. Ihana, että joku otti tämän asian esille!
    Olen itse vielä nuori (16v) mutta lääkärin mukaan minulla voi hyvinkin olla endometrioosi ja kyllähän se mietityttää tuleeko isompana ikinä saamaan lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta!:) Ja kyllähän sitä aina miettii ja vielä ku sinäki oot niin nuori! Tsemppiä kovasti mahdolliseen endometrioosiin.Jos on kysymyksiä tms. niin aina voi laittaa kommenttia tai sähköpostia!

      Poista
  2. Kohta 4vuotta yritetty ja oltu yrittämättä silti ilman pienokaista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi sanoa, että tiiän miltä tuntuu, mutta voin vaan kuvitella miltä tuntuu. :/ Isot tsempit ja jaksamiset <3

      Poista
  3. Ihana postaus! Näin nuorena (18v) miettii itsekin aina kaikenlaisia asioita, ja tämä yksi niistä! Toivotaan että sulle suotaisiin onni ja saisit sen oman nyytin jonain päivänä :)

    http://roosa-staypositive.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Mä sain endo-diagnoosin ollessani 16 ja lasten saamista luomusti pidettiin epätodennäköisenä koskaan. Tulin seuraavana vuonna raskaaksi yrittämättä ja täysin yllättäen ja nyt odotan kolmatta muksua siitä huolinatta, että ehdin vuoden surra mahdollisesti lapsetonta elämääni ja painaa reikä päässä täyttäen sitä tyhjiötä minkä luulin tulevaksi. Tsempit ja halit täältä !<3 toivottavasti saat kokea äitiyden tulevaisuudessa. Ja toivottavasti muutkin, joilla on vielä lapsen kokoinen tyhjä paikka sydämessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla näitä onnistumisia myöskin!:) Kiitos paljon tsempeistä ja haleista, toivotaan että joku päivä onni tulee tännekin kotiin.:)

      Poista
  5. KIITOS! puit minun ajatukset sanoiksi.. ite olen nuori, vasta 18, mutta lasta on yritetty puolitoista vuotta, jonka aikana 2keskenmenoa. Hyvä merkki on että olen tullut raskaaksi, huono merkki että ne ei ole jaksanut taistella maan päälle saakka.. inhottavinta on se, että ajattelee koko ajan sitä että voisin pitää tällä hetkelläki tuhisevaa nyyttiä sylissä jos ei olisi tullu keskenmenoa.. :'( onneksi aina on toivoa, välillä ei vain haluaisikaan toivoa ettei joudu ainakaan pettyä taas kerran.. ihan mahtava postaus, kiitos vielä kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoit, on hyvä merkki, että oot tullu kuitenkin raskaaksi. Ja välillä varmasti tuntuu toivottomalta, mutta tärkeintä on olla menettämättä toivoa.:) Itse en ikinä halua antaa periksi tälle sairaudelle siinä mielessä, etten voisi iloita toisen onnesta kun lapsen saa. Ei ole muiden vika, jos minä en saa lasta. Tsempit sinne ja toivotaan, että teillekin pieni nyytti tulisi pian. <3

      Poista
  6. Ja sitten on se kolmas puoli. Äitipuolet, joilla ei omia lapsia ole. En ole vapaaehtoisesti lapseton, mutta on erittäin epätodennäköistä että ikinä lapsia saisin. Miehellä on kaksi lasta, mutta minä olen vain äitipuoli. Erityisesti tänään tuntuu äärettömän pahalta, kun selitetään ilkeistä äitipuolista ja muusta. En minä ole ilkeä äitipuoli, vaikka en äiti olekaan.
    Mä lähinnä ihmettelen, miksi yhteiskunta edelleenkin tahtoo nähdä äitipuolet pahoina ja ilkeinä ja jotenkin vähempiarvoisina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten ihan totta, että stereotypia on, että äitipuolet on ilkeitä ja kamalia. Vaikka itsekin tiedän monta hyvää äitipuolta.:D Toivotaan, että tämä stereotypia häviäisi!

      Poista
  7. Tämä oli herättelevä postaus! Kun koskaan ei voi tietää mistään tulevasta, mutta toivotaan parasta ja myös minä toivon kovasti, että saisit vielä jonain päivänä olla äiti! ❤ :) Kauniisti kirjoitit!

    VastaaPoista
  8. Tärkeä postaus ja mielenkiintoinen blogi. Kiitos. :)

    VastaaPoista