keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Oma ääni instrumenttina

Alettiin eilen puhua Simon kanssa niistä eroista, mitä laulajan ja muiden soittajien välillä on. Lähinnä keskustelu keskittyi siihen, miten kriittisemmin ihmiset suhtautuvat jo alussa ihmiseen, joka kertoo laulavansa. Ääniä on erilaisia, soundeja on erilaisia ja laulajia on erilaisia. Heti, kun sanot jollekin, että laulat, voit nähdä ihmisen päässä ajatuksen: osaakohan toi ees laulaa. Rima on jo tässä vaiheessa asetettu, koska ihmiset kuuntelevat sun laulua tämän jälkeen luultavasti kriittisemmin. Auta armias jos mainitset, että oot käynyt laulutunneilla. Ihmiset odottavat sun olevan vähintäänkin oman elämäsi Celine Dion.



Ehkä laulamiseen suhtaudutaan kriittisemmin, koska se ääni lähtee juuri ihmisestä itsestä. Ääni on  tosi henkilökohtainen asia ja siksi ihmiset ehkä arvostelevatkin laulua kovemmin, kuin muuta soitantaa. Laulaja on myös melko keskiössä bändeissä, yleensä se johtohahmo ja se, mihin ihmiset heti ensimmäisenä kiinnittää huomion. Itse oon myös havainnut sen, että erityisesti naislaulajia kohtaan ollaan paljon kriittisempiä. Musiikissa naisilla on enemmän jotenki rajoja rikottavana ja naisten on tehtävä töitä, jotta saavuttaa tietynlaisen arvostuksen.

Esimerkkinä tästä toimii oivasti laulaja Jippu. Usein kuullaan sanottavan, että lauletaan Jippua kun se on niin helppoa tai että Jipun biisit on niin peruskauraa, että ne kyllä menee. Soitannollisesti en ota kantaa Jipun biiseihin, mutta laulullisesti Jipun biisit on oikeesti teknisesti melko haastavia. Laulaminen ei ole vain laulelua, vaikka se siltä ulkopuolisen korviin saattaa kuulostaakin.


Laulajien keikkataso saattaa vaihdella suurestikin. Jollakin keikoilla laulaja vetää todella hyvin, joillakin sitten ihmetellään, että mitäs kettua nyt on tapahtunut. Ääni ja kroppa (jota myös tarvitaan laulamiseen) ei toimi samalla lailla, kuin vaikkapa kitara. Kitaran voi virittää ja omasta skarppaamisesta on jokseenkin kiinni, soitatko hyvin vai huonosti. Ääni ei toimi samallalailla, vaikka avaisitkin sen ja olisit skarppina. Itse, astmaatikkona ja laulajana huomaan pienetkin ympäröivät muutokset ja niiden vaikutukset ääneen. Keväisin katupöly, siitepöly ja talvisin kuiva huoneilma ja pakkanen voivat vaikeuttaa todella laulamista ja äänen toimimista. Sairastelusta puhumattakaan! Naisilla hormoonitoiminta vaikuttaa kroppaan ja äänen sointiin ( itse ainakin huomaan tämän ) sekä myös väsymys, yleiskunto, lihasjumi, tietyt lääkkeet..Kroppa, mieli ja ääni on yhteydessä toisiinsa. Jotta ääni soi ja laulu toimii on kaiken oltava kohdallaan. Onko siis ihme jos laulajalla on välillä huonompi päivä? Ja toki voi muillakin muusikoilla olla, en sitä sano, mutta ääni vaan on niin paljon herkempi instrumentti.


Halusin tulla höpisemään teille laulamisesta ja siitä, mitkä asiat vaikuttavat siihen. Toivottavasti tämä on avartanut jonkun ajatusmaailmaa ja syventänyt laulamisen tietoutta!:)

Onko jotain mitä haluaisitte tietää laulamisesta, mun laulurutiineista tai muusta lauluun liittyvästä? Jos on, heitä kommentti kommenttiboksiin!



7 kommenttia :

  1. Tosi kiva ja asiallinen postaus! (: Asiat, joita kerroit laulamiseen ja sen arvostelemiseen liittyen pitävät kyllä täysin paikkansa.
    Itselläni on kahden viikon päästä soveltuvuuskoe erään lukion musiikin linjalle, ja siellä pitää antaa sekä laulu-, että soittonäyte. Mietimme lauluopettajani kanssa biisejä ja sitten hän ehdotti erästä biisiä. Jännityksen määrää en voi sanoin kuvailla, koska kyseessä on biisi, jonka opettajani ehdotuksen ja mietintäni jälkeen valitsin vasta noin viikko - kaksi viikkoa sitten ( itseasiassa heti sen laulutunnin jälkeen olin tehnyt päätökseni ), ja joka ei ole minulle entuudestaan tuttu, mutta onneksi nyt olen jo harjoitellut ko. biisiä suht. paljon. Kuinka pitkään olet laulanut? Entäs käynyt laulutunneilla? Onko mitään vinkkejä, joilla saisin siellä soveltuvuuskokeessa jännityksen pois/lievennettyä jännitystä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekanakin ihan hirmuisesti tsemppiä soveltuvuuskokeeseen!! :) Tollaset tilanteet on kyllä aina tosi jänniä! Oon ite laulanu oikeestaan aina, mutta laulutunneille eksyin 13-vuotiaana ja kävin niitä erinäisissä opistoissa yms. 20 vuotiaaks. Nyt laulaminen on omaa harjoittelua ja bändijuttuja (Spotifysta voi kuunnella mun bändiä, nimeltään Uusi Manner).

      Jännittämistä mulla lieventää vaan se oma psyykkaaminen ja tosiaan huolellinen pohjatyö. Eli treenaa tarpeeksi niin on varma olo!:) Ite hoen itelleni aina ennen keikkaa, että kyllä se hyvin menee ja oon treenannu ja aion näyttää noille. Fyysisiä ongelmia jännityksessä mulla on enemmän, esim. kroppayhteys saattaa kadota tai ääni väristä. Oon tätä lieventäny juomalla kupillisen kuumaa vettä, jossa on hunajaa mukana. Lämpö rentouttaa kroppaa ja hunaja tuntuu pitävän kurkun kosteena! :) Yleensä keikan alussa laulan myös silmät kiinni, koska jännittää. Eli treenaa, tsemppaa itsees ja kokeile tota hunajajuttua! Älä juo kuitenkaan vatsaa ihan täyteen, koska täydellä vatsalla on huono laulaa!

      Mutta tsemppiä siis ihan hirveästi!:) Tuuhan kertomaan sitten, miten meni!

      Poista
  2. vähänkö kiva postaus! tosi kiva saada välillä jotain erilaisempaakin, vaikka mun mielestä sulla on jo kaikenpuolisia postauksia, mutta tää oli tosi hyvä, just asiallinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) kiva kuulla,et saa jotain uutta näkökulmaa näihin musajuttuihinki!

      Poista
  3. Sinulla on aivan ihana blogi! Junamatka sujui mukavasti tätä läpi selatessa, vaikkakin vr:n netti yritti hidastaa hommaa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kävit taistelun loppuun asti VR:n pahaa nettiä vastaan! :D Kiitos!:)

      Poista
  4. Itse mietin, että laulua kommentoidaan paljon myös sen vuoksi, että moni kuvittelee tietävänsä, mitä "todellinen" laulaminen on. Sen kun vain avaa suunsa ja antaa mennä, vai...? No ei ihan. Ei oteta huomioon millaista on laulaa keikoilla yms. esiintymisissä ilta toisensa jälkeen lavalla tai rauhallisessa harjoittelutilanteessa, jossa voi aina aloittaa alusta. Päivät ovat erilaisia - päivän laulukunto vaihtelee.

    Muita soittimia on olla hankala kommentoida, jos ei ole koskaan niitä soittanut tai paljon kuunnellut ja eritellyt niitä. Bändisoitossa kuitenkin monella "taviksella" laulun osuus korostuu, ja ehkä sen pitääkin, sillä sanojen takana on se tarina, mitä kerrotaan ja mitä kautta se on helpoin tulkita. Isommilla keikoilla pakkaa sekoittaa vielä miksaus, joka voi tärvätä hyvänkin ulosannin totaalisesti.

    Mulla on taustana 13 vuotta klassista pianoa, vapaampaa soittoa vähän vähemmän, ja silti (tai sen vuoksi) tunnen edelleen täysin vain oman soittimeni, ja senkin nimenomaan pianosoundilla ilman efektejä. Kitarataiturien temput ja rumpalien käsittämättömät fillit hätkähdyttävät yhä, vaikka paljon musiikkia kuunnelleena tiedän tekniikoista, tyyleistä sun muista varmasti myös soittotaustani ja musiikin teoriaopintojen vuoksi keskimääräistä enemmän. Ehkä sen vuoksi myös koen pystyväni arvioimaan sen, mikä on "hyvää" soittamista/laulamista ja mikä ei - mutta enpä minä siitä huolimatta taitaisi osata antaa mitään kovin tarkkoja kehitysehdotuksia, jos minulta sellaisia pyydettäisiin. :)

    VastaaPoista