tiistai 31. maaliskuuta 2015

Virvon varvon eli kerjään

Virpominen.Tuo hirveä, joka vuotinen perinne. Asuihin ei ole panostettu. Vitsat on usein rumia, muutama höyhen siellä täällä roikkuu liimaklimpistä. Eikä lapset enää edes tiedä, miksi virvotaan, vaan karkin perässä ovat.


Näin tuntuu ajattelevan hyvinkin moni ainakin sen perusteella, mitä olen blogeista ja keskustelupalstoilta lukenut.Virpominen nähdään kerjäämisenä ja nolona asiana. "Meillä on kyllä  varaa ostaa lapsille itse pääsiäisherkut".

Itseäni tämä aihe hämmentää kovasti ja ehkä siksi kirjoitankin asiasta..Tämä ei ole perheblogi, jota aihe koskettaisi tällä hetkellä ehkä enemmän, mutta ehkäpä ammatin kautta tässä nyt puhuu jonkinlainen lapsen näkökulma. Ja se oma kokemus virpomisesta.

Meillä virvottiin pienenä ja vähän vähemmänkin pienenä. Siskojen ja äitin kanssa haettiin pajunkissat sekä yhdessä koristeltiin ne. Yhdessä etsittiin huiveja ja esiliinoja, maalailtiin pisamia ja opeteltiin virpomislorua. Kyläläiset, varsinkin vähän vanhemmat, osasivat meitä odottaa ja ilahtuivatkin, kun naapurin lapset muistivat tulla käymään. Itseasiassa kylän vanhimpien odotuksesta kävin vielä esiteininäkin viemässä pääsiäisenä vitsan: siis ihan ilahduttaminen mielessä, ei suklaamunat silmissä kiiltäen.

Koko tämä virpomisrituaali aina oksien hausta itse virpomisprosessiin on lapselle tärkeää. Yhdessä tekeminen, touhuilu yhdessä perheen kanssa ja itsensä ylittäminen, toisen ovelle meneminen, on ainakin itselleni jättänyt kutkuttavat ja kivat muistot virpomisesta. Meillä kysyttiin ovella lupaa, saako virpoa ja vaikka palkkaa ei olisikaan ollut virvottavalla antaa, annettiin vitsa siitä huolimatta. Minä ja toinen siskoni ei edes erityisemmin pidetä suklaamunista, joten pelkän karkin kerjäyksenkään piikkiin virpomista ei voi laittaa. Ja vaikka lapset tekisivätkin sen vain karkin toivossa, onko siinä mitään pahaa?  Lapsi on itse askarrellut vitsan ja uskaltanut tulla oven taakse. Jos voit ilahduttaa lasta sillä suklaamunalla (joka ei edes paljon maksa) niin eikö sitä voisi vain tehdä?


Keskustelupalstoilla kritisoitiin juurikin alussa mainitsemia asioita: lapset eivät ole panostaneet asuihin ja vitsatkin ovat hirvittävän rumia. Voin kertoa, että vaikkapa muutaman vuoden ikäiseltä on aikamoinen saavutus saada se yksikin sulka tai koriste pysymään siinä pajunkissassa, vaikka siinä olisikin käytetty puoli purkkia liimaa.Yleisesti siinä, että aletaan määrittelemään, kuinka hieno vitsan pitäisi olla, jotta saa palkan, mennään jo sellaisen penseyden puolelle, jota en vain ymmärrä. Ja eikö sen vitsan arvon kerro se, että lapsi on itse koristellut sen tai se, että lapsen mielestä se vitsa on oikeasti hieno. Sillä on arvoa, koska lapsi on sen itse tehnyt. Myös pukeutumisen kritisointi on mielestäni hieman turhaa. Idea on, että pidetään hauskaa ja pukeudutaan niillä tarpeilla mitä kotoa löytyy. Pitäisikö tehdä valtakunnallinen virpomisen pukukoodi, jotta asu miellyttää varmasti kaikkia?

Aikuiset, vanhemmat, virpomisen kohteet. Vaikka itse ette niin virpomisesta välittäisikään ja se olisi teistä hirmuisen turhaa: yrittäkää asettua lapsen asemaan. Yrittäkää edes hetki astua lapsen saappaisiin ja tuntea se jännitys, kun vitsa kädessä seisotte oven takana ja jankkaatte lorua päässä,ettei vain unohdu. Yrittäkää miettiä sen pienen lapsen fiiliksiä siinä vaiheessa, kun oven avaa äkäinen täti tai setä ja alkaa tentata, miksi te virvotte. Ja jos lapset eivät hämmennyksissään osaa vastata, ovi suljetaan nenän edestä kiinni. (Kyllä, joku kertoi tenttaavansa virpojilta sitä, miksi virvotaan..)

Lapset tarvitsevat pieniä iloja ja tämä on mielestäni yksi niistä ilonaiheista sekä perinteistä, joita lapselle voi opettaa. Lapsen ilo ei ole teiltä pois. Kyllä lapset kerkeävät elämässään vielä kohdata vastoinkäymisiä ja tavata penseitä ihmisiä. Toivon, että tällaisia ihmisiä he eivät kuitenkaan virpomisreissuilla tapaa: me aikuiset voidaan pitää siitä huoli.

Kivaa pääsiäistä itse jokaiselle! 

 




Kuvat napattu Google kuvahausta.:)




12 kommenttia :

  1. Amen! Täysin samaa mieltä!

    Jenni/ Hey Brother!

    VastaaPoista
  2. Huh, mä jo pelästyin ton alun lukemisen jälkeen, että miten voit olla tota mieltä asiasta, mutta etpä onneks ollutkaan :D -Krisse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä!;) hyvä että jaksoit lukee loppuun! :)

      Poista
  3. Hyvä teksti! Mulle valkeni vasta tänä pääsiäisenä, nettikeskusteluja selattuani, että jotku ihan oikeasti pitää virpomista kerjäämisenä. Olin kyllä aika monttu auki, koska vaikka ite nyt en yli kymmeneen vuoteen olekaan enää virpomassa käynyt, niin ei se ikinä ole omassa perheessä tai edes lähi- tai tuttavapiirissä ollut millään lailla kerjäämiseen verrattavaa toimintaa, vaan nimenomaan just kivaa yhteistä aikaa ja tekemistä. Enemmänkin mun mielestä juurikin se lorun sanoma "vitsa sulle, palkka mulle" kertoo jo sen, että niiden karkkien eteen on tehty jotain, tehty työtä ja nähty vaivaa, ja näin ollen jo pieni lapsi oppii sen, että sen "palkan" eteen täytyy tehdä jotain. Toisaalta kertoo aika paljon aikuisistakin se, jos pitää pitkät perinteet omaavaa tapaa jotenkin nolona ja häpeällisenä, koska valitettavasti tää ajatusmaailma siirtyy melko varmasti myös lapsiin, niihin lapsiin jotka ei päässyt kavereiden kanssa kiertämään lähitaloja, vaan sai koulussa kertoa ettei hänen tarvitse kerjätä, eli tehdä mitään sen palkan eteen. Oho, tulipahan romaani :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vaan jos herättää paljon ajatuksia! Ja kyllä,samoilla linjoilla koko kommentin kanssa! :)

      Poista
  4. Tosi hyvä kirjoitus, sun kokemukset oli aikalailla samanlaisia kuin mun lapsuudessa :) hyviä muistoja!

    VastaaPoista
  5. Kävin viime sunnuntaina kummitytön (3-vuotta) kanssa tekemässä oksia ja viemässä siskon kanssa lapsia sukulaisten ovelle virpomaan. Siinä kun itse odotteli kanssa oven takana valmiina ottamaan kuvia muistoksi, kun pikku noidat virpoo mammalle ja papalle, muisti itsekin sen jännittävän fiiliksen, minkä varmasti pikkuiset nyt kokivat :D Oli kyllä hauskaa ja on ihanaa että jotain perinteitä pidetään edelleen yllä, kuten virpomista. Mun mielestä halloween on paljon turhempi tapa, siinä kuitenkin vaan uhkaillaan ovella, että jos et anna karkkia, tehdään jotain kepposia sulle... Virpomisessahan toivotetaan hyvää onnea ja terveyttä ja annetaan vaihdossa vitsa :D Kyllä siitä hyvästä nyt voi karkkia tai kolikon antaa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ite kans ton Halloweenin kanssa samoilla linjoilla. Halloweenina on kivaa pukeutua ja juhlia, mutta tota karkki tai kepponen juttua en tajua. Onhan meillä just pääsiäinen ja virpominen! :)

      Poista
  6. Juurikin näin, osuva teksti!

    Mukavaa pääsiäistä sulle! :)

    VastaaPoista
  7. Mä itse kävin pienenä usein naapurilapsien kanssa virpomassa. Panostin kyllä vitsoihin, koska niitä oli niin kiva tehdä :) Olin yleensä noita, just pisamat ja huivi päässä. Nykyään ei kauheesti virvota, koska mulla ei oo kolmeen pääsiäiseen käynyt täällä eikä edellisessä asunnossa ketään ovella :o Tai sit ne ei vaa tuu, en tiedä.. Koska sillon kun olin pieni, meillä oli aina menny kaikki pääsiäismunat virpojille kun tulin kotiin :D

    VastaaPoista