lauantai 31. tammikuuta 2015

This is what I really love to do


Tiistaina oltiin Uuden Mantereen porukalla soittelemassa Tampereella, Telakalla. Tiistain keikka vähän arvelutti, koska noh, viikkokeikka. Lähdettiin ajamaan Jyväskylästä kohti Tamperetta puoli kuuden maissa. Onneksi oltiin varattu matkaan aikaa, sillä meitä siunattiin todella huonolla ja ärsyttävällä ajokelillä. Loska + lumisade joka vaihtui vesisateeksi ja lumisateeksi ja sitten takaisin joksikin loskan tyyppiseksi. Oon aika kova stressaamaan ja jännittämään muiden kyydissä muutenkin, joten huono keli sai kyllä sykkeet nousemaan. Onneksi Vili ajoi turvallisesti Tampereelle ja Simo ajoi pois.



Heti keikkapaikalle päästyä pojat alkoi kasaamaan kamoja ja minä suunnistin vessaan vaihtamaan vaatteita. On muuten hirmuisen ärsyttävää miettiä etukäteen, mitkä vaatteet pitää pistää päälle! Onhan mulle usein toki pieni aavistus, mitä pistän päälle, mutta nyt piti pakata jo maanantaina, sillä tiistaina ei olisi ollut aikaa perinteiseen vaaterumbaan..

Tai niin, ei olisi ollut aikaa, mutta vaaterumbaksihan se meni. Ja kävinkin Seppälässä ostamassa uuden hameen, tuon mustan paidan ja erään lyhythihaisen. Mukaan tarttui myös uusi kynsilakka. Onneksi vaatteet olivat alessa ja kaikki maksoivat yhteensä vain 13 euroa.. Rakastan kyllä noita vaatteita enkä malta odottaa, että tulee kevät! Pääsee pitämään tuota hamettakin!

Tehtiin maailman nopein Soundcheck (2 biisiä) ja siinä se. Täytyy kyllä sanoa, että tykkäsin Telakasta tilana ja akustiikaltaan se oli myös miellyttävä paikka soittaa. Asiaan saattoi vaikuttaa myös asiansa erittäin hyvin osaava äänimies. Porukkaakin oli paikalla mukavasti ja itseasiassa yllätyin, kuinka paljon ihmisiä paikalla olikaan! Tampereella ihmiset intoutuvat siis nähtävästi lähtemään viikollakin keikoille..

Keikka itsessään meni hyvin vaikka todella nopeasti! Ehkä pitkä päivä,matkustaminen ja kiire teki sen, että kävin vähän ylikierroksilla. Missään vaiheessa ei ehtinyt rauhoittua ennen keikkaa.. Se vähän jäi harmittamaan, vaikka laulu sujui hyvin. Tuntui, että kontakti yleisöön jäi vähäiseksi. Unohdin myös laittaa korut ja huulipunan lavalle..Ja ottaa asukuvan.. Noh, seuraavan kerran sitten.

Keikan jälkeen syötiin ja katsottii seuraava keikka, bändi nimeltään Kielo ja kuvankauniit. En yleensä tykkää jazz-tyylisestä musiikista mutta tämä oli kyllä todella kiva uusi tuttavuus! Sitten vain kamat kasaan ja ajelemaan kohti Jyväskylään. Pään painoin tyynyyn noin kello 03:00..

Seuraava keikka meillä onkin Jyväskylässä keskiviikkona! Social House kutsuu ja soitto soi jossain klo 21-22 välillä! Jos oot siis hoodeilla, tervetuloa meidän keikalle! Ja liput ei maksa mittään!




perjantai 30. tammikuuta 2015

Minä (sydän) hammaskoru



Eilen oli siis se jännittävä päivä, kun uskaltauduin Cocodensin hammaslääkärin tuoliin ja otin hammaskorun. Hammaslääkärikammoisena pelkäsin hammaskorun laittoa, vaikka tiesinkin, ettei sen laittaminen satu. Toisaalta, monet kerrat hammaslääkärissä omia fiiliksiä on toppuuteltu ja sanottu ettei tämä satu ja toisin on käynyt. Onnekseni huomasin kuitenkin, että tämä toimenpide ei oikeasti satu!

Muutamat teistä halusivatkin tietää, miten hammaskoru laitetaan paikalleen ja nyt aionkin kertoa siitä hieman. Voin jo heti aluksi sanoa, että ei, hampaaseen ei porata reikää eikä koverreta korulle kuoppaa. Näin kuulema yleensä luullaan.


Ensiksi sain käteeni peilin ja käytiin hammaslääkärin kanssa yhdessä läpi se, mihin hampaaseen korun voisi laittaa. Kun hammas oli päätetty, katsottiin yhdessä mihin kohtaan koru kannattaisi kiinnittää. Ylemmäs vai alemmas, kummalle reunalle vai ihan keskelle. Korun paikkaa laitettaessa kannattaa ottaa hampaan muoto ja mahdollinen pieni vinous huomioon. Minullakin on hammas hieman vinossa, joten koruni tuli alas ja hieman enemmän oikealle reunalle.  Seuraavana saat päähäsi maailman päheimmät lasit!

Ensin hammas ja myöskin viereisiä hampaita puhdistettiin tahnalla. Tahna laitettiin hampaaseen, annettiin hetken olla ja huuhdeltiin pois.  Seuraavana hampaani etsattiin, eli kiilteen pintaa karhennettiin hapolla. Tämä ei kuitenkaan vahingoita hammasta pysyvästi, eli jos otat joskus hammaskorun pois, ei hampaasi näytä happohyökkäyksen kohteelta.



Seuraavaksi hampaaseen laitetaan kiillesidos, eli pieni muovikerros, joka kovetetaan hampaan pintaan valolla. Tämä luo korulle ikäänkuin pohjan, sillä kiillesidoksen ansiosta korun kiinnitysmuovi kiinnittyy paremmin. Muovi on aluksi juoksevaa, mutta kovettuu siis kovaksi. Muovi on myös läpinäkyvää.

Tämän jälkeen koru kiinnitetään hampaaseen kiinnitysmuovilla. Käytössä oli pieni ns. liimatikku, johon koru otettiin. Korun takapintaan laitettiin kiinnitysmuovia ja koru laitettiin kiillesidoksen päälle. Kun koru oli aseteltu oikein ja hyvään asentoon, se kovetettiin valolla hampaaseen kiinni! Ja tadaa, hampaassani oli koru!

Hammaskoruja on todella paljon erilaisia ja esimerkiksi netistä löytyy niitä pilvin pimein. Itse tilasin koruni Cocodensin kautta. Otin pienen sydämen, jonka keskellä on kirkas kivi. Tässäpä kuvaa korusta.





Tykkään kyllä tästä korusta ihan hirveän paljon! Aluksi koru tuntuu hieman oudolta ja sitä tekee mieli tunnustella kielellä jatkuvasti! Hammaskorun laiton jälkeen ei tarvitse muuten rajoittaa mitään ruokatottumuksia tai muutenkaan poiketa normaaleista rutiineista. Hammaskorun laiton hintaa ja itse korun ja laiton combohintaa Cocodensillä pääsen muuten katsomaan täältä!

Ihanaa viikonlopun alkua!



Postaus toteutettu yhteistyössä Cocodensin kanssa  


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Ham-ham-ham-hammaskoru!

 Olen aina pelännyt lääkäreitä ja hammaslääkäreitä. Tiedättehän, kun hammaslääkäriaikaa stressaa etukäteen tai sitten koko ajan siirtää tarkastusaikaa. Kohta huomaatkin, että edellisestä hammaslääkärikäynnistä on aikaa viisi vuotta. Onneksi en ole ainut hammaslääkärikammoinen, mutta se ei ole kuitenkaan mikään syy laiminlyödä hampaiden hoitoa.

Tykkään hammaskoruista ihan hirmuisesti ja joskus muutama vuosi sitten päässäni villisti pohdiskelin, että haluaisin sellaisen. Tuohon aikaan idea tosiaankin oli villi, sillä vaikka kuinka hammaskorua teki mieli, en hammaslääkäripelon vuoksi sitä halunnut mennä ottamaan. Nyt homma on toisin.

Vähän aika sitten sanoin kyseisen asian ääneen: minä haluan hammaskorun. Ja halusin sen syntymäpäivälahjaksi Simolta. Ongelmana oli edelleen hammaslääkäripelko. Aloin etsiskelemään sopivaa paikkaa Jyväskylästä, jossa voisin korun laittaa ja josta ihmisillä olisi hyviä kokemuksia. Niinpä löysin Cocodensin.



Cocodensin nettisivuilla ( siis täällä ) ensimmäisenä silmiin pisti teksti : "Viihtyisissä tiloissamme ei tarvitse jännittää". Aloin tutkia nettisivuja tarkemmin ja löysin, ainakin itselleni, mieluista tietoa. Cocodensin ideologiaksi voisikin sanoa asiakkaan palvelemisen juuri asiakkaan toiveiden ja esimerkiksi hammaslääkäripelon huomioon ottaen. Laitoin Cocodensin ihanille naisille, Annelle ja Helenalle sähköpostiviestiä pikimmiten.

Viestissä kerroin halustani ottaa hammaskoru, mutta samalla kerroin myös ultimaattisesta hammaslääkäripelosta. Sain vastauksen todella nopeasti ja sovimmekin jutteluajan Cocodensille heti samalle viikolle.

Tunnelma Cocodensin tiloissa on todellakin rauhallinen ja ensimmäisenä huomasin, ettei siellä haise hammaslääkärille! Ja sehän on vain hyvä juttu. Yleensä lääkäreissäkin se lääkäriaseman haju jo nostattaa sykettä! Sisustus oli kaunis. Ja lopulta huomasin, että täällähän on kaksi aivan mainiota naista töissä. Juttu lähti heti luistamaan ja pian unohdinkin istuvani hammaslääkärissä!

Puhuimme hammaskorun kiinnityksestä ja muutenkin koko operaatiosta. Avoimuus tiedon suhteen toi itselleni ainakin luottavaisen mielen. Pahinta hammaslääkärissä on se, kun suuhun työnnetään kymmenen eri letkua, eikä sinulla ole hajuakaan, mitä ihanalle purukalustollesi tehdään! Juttutuokion lopuksi varasimme minulle ajan hammaskorun kiinnitykseen. Tämä kyseinen operaatio tapahtuu huomenna!



Huomisen operaation tarkoituksena on myös saada positiivinen hammaslääkärikokemus, jotta pelko hammaslääkäreitä kohtaan pikkuhiljaa laimenisi. Helenan ja Annen mukaan Cocodens onkin sellainen paikka, mihin yleensä pitkään hammaslääkäripelosta kärsivät hakeutuvat.. Itselleni ainakin tämä tieto toi myös luottavaisemman mielen, että tästä kyllä selvitään. Ehkä jopa hengissä.

Tällä hetkellä ajatukset on vähän sekaisin, johtuen myös siitä, että viime yönä oltiin keikalta Jyväskylässä kahden jälkeen. Nukkumaan alettiinkin sitten vasta kolmen maissa! (Postausta keikasta tulossa muuten viikonloppuna).

Pääasiassa jännittää. Mutta hyvällä tavalla. Pieniä perhosia on vatsassa mutta vain hieman pelottaa. Huomenna saan kauniin pienen yksityiskohdan hampaaseeni. Ja ehkäpä olen voittanut, edes osittain, oman pelkoni.


Tulen kertomaan teille perjantaina itse hammaskorun laitosta! 
Hihii,pitäkää peukkuja!



 Toteutettu yhteistyössä Cocodensin kanssa
sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Linkitä blogisi!


*150 lukijaa kilahti mittariin, joten sen kunniaksi päätin tehdä "Linkkaa blogisi!"-postauksen!
*Linkkaa kommenttiboksiin oma blogisi tai lemppariblogisi pienen esittelyn kera
*Esittelen myöhemmin viisi lemppariblogiani linkatuista blogeista
*Linkkaamalla blogin annat minulle luvan käyttää bannerikuvaa, mikäli blogisi on top 5:ssa!
*Linkkausaika 25.1.-28.1.


lauantai 24. tammikuuta 2015

Anna sen soida

Eilen illalla rasvailin käsiäni ja katselin rakkaita tatuointejani. Samalla mietin, mistä tänään teille postaisin ja sainkin tatuoinneista idean. Idean, joka on musiikki. Olen aikaisemmin kirjoittanut teille postauksen How I feel about the music , jossa kerroin, miten suhtautumiseni musiikkiin on muuttunut elämäni aikana. Tein teille myös My day-postauksen keikkapäivästä ja esimerkiksi keikkafiilistelyjä löytyy enemmänkin "musiikki" tunnisteen alta. Lukijan toiveena oli kuitenkin kertoa bändistä jotakin, esimerkiksi miten päädyin bändiin ja miten keikkaillaan. Jotakin on melko laaja käsite, mutta yritän tehdä parhaani!

En voi sanoa, että olen päätynyt Uuteen Mantereeseen, sillä Simo ja minä aikalailla perustettiin se. Aikoinaan soitettiin kahdestaan keikkoja ja tehtiin yhdessä biisit. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tuntumaan, että ne biisit eivät tule ikinä valmiiksi. Pelkällä kitaralla ja laululla on hyvin vaikea tehdä biiseistä kokonaisia. Niistä jäi aina puuttumaan jokin elementti, soundi tai täyte. Niinpä vuosi sitten bändiin tulivat rummut ja basso, eli Vili ja Mikko.  Kun pojat hyppäsivät kelkkaan alkoi homma rullaamaan. Biiseistä tuli vihdoin kokonaisia.


Keikkarytmit vaihtelevat todella paljon ja tuntuukin, että keikat menevät ryppäissä. Viime syksynä heitettiin muutamia keikkoja lyhyellä aikataululla, nyt on ollut kaksi kuukautta keikkavapaata ja nyt on parin viikon sisään tulossa taas kaksi keikkaa. Keikkoja pitäisi tehdä enemmän ja keväälle onkin tarkoitus hommata keikkoja niin paljon, kuin vain voi tehdä.

Oman haasteensa keikkailuun tuo tietenkin bändiläisten erilaiset elämät. Simo keikkailee myös toisen bändinsä, Bailoutin kanssa. Siinä ohella hoidetaan koulujuttuja. Minulla on koulujutut,liikunta ja opiskelijaelämä. Vili on ammatiltaan opettaja ja myös Vilillä on toinen bändi, C-wave. Mikko on ammattimuusikko, joten keikkoja on paljon. Kaikkien näiden elementtien yhteensovittaminen ei aina ole helppoa, mutta tähän asti se ei ole ollut onneksi ylitsepääsemätön ongelma!


Rakastan Uutta Mannerta ihan hirmuisesti. Se on vähän kuin oma lapsi. Siitä haluaa pitää huolta, sitä haluaa kasvattaa. Se opettaa itselleen uusia asioita ja haastaa välillä siihen pisteeseen asti, että tekee mieli lyödä päätä seinään. Silti sitä rakastaa. Bändi ja varsinkin bändiläiset on yksi oma perheensä tässä omassa elämässä. Musiikki itsessään on myös niin hirmuisen tärkeä asia, ettei siitä kyllä ikinä luovu. Kaikenkaikkiaan olen aika onnekas, kun olen saanut tällaisen bändin ja mahdollisuuden tehdä musiikkia. Tuleeko mieleen jotain kysymyksiä millä tätä voisi täydentää? Heittäkää kommenttiboksiin!

Tamperelaisille tiedoksi, että ensi tiistaina soitetaan Telakalla,Rytmikäsiteklubilla!
Sinne saa (ja pitää tulla) jos vain suinkin voi! Ja 4.2. soitellaankin Jyväskylässä, Social Housessa!
Teretulemast!

Ainiin ja Uusi Manner-bändin EP:n voit kuunella kokonaisuudessaan täältä!
 
maanantai 19. tammikuuta 2015

Kodin rakkaimmat yksityiskohdat

Rakastan meidän kotia todella paljon! Tykkään sisustamisesta, enkä malttais odottaa, että saan laitettua vähän kevätjuttuja tänne! Esimerkiksi uusi muratti on ostoslistalla. (Levätköön entinen rauhassa..)

Täällä kotona on muutamia pieniä yksityiskohtia, joista tykkään ihan hirveästi. Yksityiskohdat ei välttämättä ole mitään erikoisia, tai niitä ei ole suunnitellut joku todella famous suunnittelija.
Minä vain tykkään niistä. Niinpä kokosin mun yksityiskohtalempparit teille pieneksi postaukseksi.

Tykkään meidän keittiöstä ihan älyttömän paljon! Niinpä muutamat yksityiskohdat sieltä pääsivät suosikkilistalle. Suurin keittiön ylpeys onkin meidän lamppu, joka on ehtaa DIY:tä. DIY-lampun suunnittelusta vastaan minä, mutta toteutuksesta pisteet menee kuitenkin isille. Ostin tuollaisen popcornikupin Jyväskylän Forumista, SurpriseMe:sta ja halusin sen kattoon. Ja isihän sen sinne laittoi.
Toinen lemppari on meidän sivupöytä! Tuo punainen leipälaatikko,persoonalliset tarjottimet, Godis-kulho, pikkutavarat..Kaikki nuo on omalla tavallaan todella söpöjä yksityiskohtia ja istuu meidän keittiöön niin mainiosti! Myös meidän seinällä olevat, isin vanhat LP-levyt on mun ehdoton sisustussuosikki! Harmi, etten saanut niistä tähän hyvää kuvaa, mutta koko keittiön sisustuksen ja ne levytkin voit katsoa tästä.


Eteisessä lipaston päällä oleva pitkä peili ja sen vieressä oleva kokovartalopeili on myös mun lemppareita! Tai oikeastaan lemppariksi niistä tekee korut,pannat ja tuo hattu. Aamulla peilailen vaatteita tuossa peilin ääressä, joten vierestä on kätevä napata koruja ja kokeilla niitä asun kanssa. Ne tuo myös jotenkin kivaa ilmettä koko eteiseen!


Lipaston päällä on Things-rasia, jossa on lisää kaulakoruja,sormuksia ja korviksia.
Toisella seinällä eteisessä on Perfect Homen liitutaulu/naulakko. Rakastan sitä niiiiiin paljon!
Erityisesti tykkän tuosta, että tauluun saa laitettua kuvia! Olen myös kerännyt ylös kortteja tärkeiltä ihmisiltä.. Tykkään myös tuosta äitin ja isin nuoruuden kuvasta: se käy sisustukseen!

Olohuoneesta "kukkanurkkaus" on mun ehdoton suosikki. Tuo kasvi yhdistettynä vaaleisiin verhoihin ja tuo ihana ihana matto, jonka löysin kirpputorilta, on vain niin hyvä combo! Tuosta kasvin yläpuolelta lähtee tuollaiset valot,jotka kehystävät koko ikkunan yläosan. I like! Kokonaiskuvan ja sisustuksen olohuoneesta saat täältä.

Tässäpä olivat mun lemppari yksityiskohdat meidän kotoa! Makuuhuone on jotenki ihmeellisessä välivaiheessa, sillä en tiedä yhtään, miten sen sisustusta jatkaisin. Se on periaatteessa ihan kiva mutta sitten kuitenkaan ei.. Ehkäpä kevät tuo sen sisustamiseen oman inspiraationsa..

Mitkä on sun lemppari yksityiskohdat sun kotona/huoneessa/solussa/missä vain?

perjantai 16. tammikuuta 2015

Treeniä, treeniä!

Olen puhunut täällä monesti elämäntapojen muuttamisesta ja siitä, kuinka pääsin tavoitepainooni vuoden 2013 lopulla. Vuosi 2014 oli liikunnan kannalta taas melko hölläilevä, vaikka kävin juoksemassa melko säännöllisesti. Ruokailut hieman lipsuivat ja tämä näkyi kropassa turvotuksena. Paino ei onneksi noussut missään vaiheessa yli 56kg:n.

Marraskuun lopussa sain kaveriltani ilmaisen treenikuukauden Kuntoportille. En ollut oikeastaan ikinä käynyt missään saleilla tai ryhmäliikunnoissa, joten jännitin ihan hirveästi! Menin,koin ja ihastuin! Ryhmäliikunnat olivat monipuolisia ja pääsin tekemään lihaskuntoa ja pitkästä aikaa myös tanssimaan! Ilokseni sainkin vuoden lopussa Kuntoportin blogiyhteistyöhön kanssani.

Tänään sitten koittikin se suuri ja jännitetty päivä. Personal Trainerin tapaaminen! Jännitän uusien ihmisten tapaamista todella paljon ja jännitystä lisäsi se, etten oikeasti tiedä, mitä mun pitäisi salilla tehdä. Vastaanotossa mua odotti kuitenkin todella mukava tyyppi, Kaisa. Olin ollut aikaisemmin muutamalla Kaisan pitämällä ryhmäliikuntatunnilla, joten oli mukavaa, kun pt olikin jo edes vähän tuttu tyyppi.

Tein aluksi alkulämmittelyn ja sitten istuttiin Kaisan kanssa puhumaan tavoitteistani ja liikuntahistoriastani. Tavoitteenani on siis kiinteyttää reisiä,takapuolta ja vatsaa, joten päätettiin keskittyä isojen lihasryhmien treenaamiseen. Seuraavaksi koittikin se hetki, mitä olin jännännyt koko tapaamisen ajan. "Mennääs tonne salin puolelle!" Oon oikeasti tosi uuno salilla käymisen ja salilaitteiden kanssa. Kaisa onneksi näytti aina ensin, miten liike pitää missäkin laitteessa tehdä ja missä sen pitäisi tuntua.



Niinpä käytiinkin läpi koko mun treeniohjelma ja sainkin Kaisalta tosi paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä! Nyt on kyllä paljon parempi mieli lähteä treenaamaan, kun joku on katsonut, että teen liikkeet oikein ja ollaan yhdessä katsottu, millaisia painoja kannattaa käyttää ja millaisia sarjoja teen.
Kolmen kuukauden päästä on treeniohjelman päivitys ja katsotaan taas, mitä koiruuksia keksitään!

Vaikka nautinkin suunnattomasti ryhmäliikunnoista,on kuitenkin kiva lisätä haastetta itselleen treenaamisessa. Itselleni haasteena on varmasti totutella treeniohjelmaan ja ylipäätänsä salilla käymiseen. Toisaalta, totuin ja vähän ehkä rakastuinkin juoksemiseen, joten miksi en tähän tottuisi salilla käymiseen?

Ajattelin tehdä teille postauksen myös ryhmäliikunnoista, joissa käyn!
Ja kiitos muuten kaikille, jotka olitte käyneet laittamassa yliopistopostaukseen juttuja, 
mitä haluatte yliopisto-opiskelusta tietää! Ihanaa viikonlopun alkua tyypit!

 


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

We don't need no education

Hei vaan kaikille niin uusille kuin vanhoillekin lukijoille! Ilokseni huomasin, että viikossa uusia lukijoita on tullut tänne hurjat kymmenen kappaletta! Vautsi ja kiitos!

Vielä viime viikonloppuna erehdyin ajattelemaan, että vajaan kuukauden loman jälkeen paluu yliopiston arkeen olisi jotenkin pehmeä ja kiva. Totuus iski vasten kasvoja heti maanantaina, ensisijaisesti lumikuuron ja pakkasen muodossa.Olipa pyörän lukkokin jäätynyt kiinni,joten aika nopeasti sai kipittää musan demolle. Aamulla seiskan herätykset eivät ole myöskään aiheuttaneet riemunkiljahduksia eikä varsinkaan heti täyspitkät päivät. Eilenkin olin menossa yhtäjaksoisesti kaksitoista tuntia, ennen kotiin tuloa. Kotonahan piti tehdä tehtäviä ja osallistua verkkokeskusteluihin.

Vaikka eilen ei sateenkaaria ja yksisarvisia tunkenutkaan ovista ja ikkunoista, voin silti hyvillä mielin sanoa pitäväni yliopistosta. Tämä johtuu ainakin tällä hetkellä suurelta osin siitä, että meillä alkoi supermielenkiintoiset kurssit!

Kuvataidekasvatus ja lastenkirjallisuus on numero ykkösenä. Tänään esimerkiksi kirjallisuuskurssilla meidän piti miettiä, mistä aiheesta ei ikinä tehtäisi lasten runoa. Kun oltiin sanottu aiheita, annettiin meille tehtäväksi tehdä kyseisestä aiheesta se runo. Itsekin tein lastenrunon aiheesta prostituutio. Karuista aiheista huolimatta tykkäsin kyllä ihmisten runoista tosi paljon!


Yliopistolla käymisen ohessa oon kerennyt käymään myös salilla. Mua jännittää ihan hirveästi, sillä tapaan personal trainerin perjantaina! Siitä teen sitten teillekin postauksen! Oon myös kerennyt ommella haalareihin merkkejä, sillä huomenna on ensimmäiset haalaribileet! Tai onhan noita pippaloita ollut, mutta saatiin haalarit vasta vähän ennen joulua, joten ei olla keretty niitä vielä opiskelijabileissä käyttää. Haalaribileiden teemana on muuten juurikin rainbows and unicorns!

Tänä iltana pitäisi vielä käydä suihkussa, lakkailla kynsiä, katsoa ehkä pari jaksoa Californicationia,ommella vielä yksi haalarimerkki ja alkaa lukemaan lastenkirjallisuuden tenttiin. Meillä kun osa tenttikirjoista on lastenkirjoja! Tänään ajattelin aloittaa lukemisen Tove Janssonin kirjasta "Muumilaakson marraskuu". Ja ihan näin by the way oon aivan rakastunut noihin farkkuihin noissa kuvissa! Simo vihaa kylläkin niitä. Mutta minä rakastan!

Haluaisitteko muuten postausta yliopisto-opiskelusta?Jos haluat,
jätä kommenttia ja kerro, mitä siitä haluat tietää.