Sivut

tiistai 14. lokakuuta 2014

Ilta tummenee kuin joku laittais valot pois

Monta kertaa oon kertonut, kuinka rakastan syksyä. Ainut miinus syksyssä on se, kun sateen jälkeen katu haisee kastemadoilta ja lehdistä lähtee ällöttävä litinä pyörän renkaan alla.

Yksi syy syksyn rakastamiseen on se, että se inspiroi kirjoittamaan. Viimeisen viikon aikana on tullut otettua vihko käteen useammin, kuin koko viimeisen puolen vuoden aikana. Raapustelen muutaman rivin, tai sitten vaan sanoja, mitä mieleen tulee. Tulee aiheita,teemoja,tyyppejä,tilanteita,makuja ja hajuja, jotka haluan kirjoittaa vihkoon just sillä hetkellä.

Syksy on myös jännä aikatila: kesä on jäänyt taakse, mutta se on vielä muistissa. Talvi vähän puistattaa ja ärsyttää jo valmiiksi, mutta silti jäässä oleva nokka tuijottaa eteenpäin. Syksyllä haluat uudistaa tyylin,sisustaa kämpän, tuoda jotain uutta parisuhteeseen ja vaatekaappiin, aloittaa uuden harrastuksen..Toisaalta on ihana käpertyä viltin alle ja nauttia tästä hetkestä, mikä on nyt. Katsella parvekkeelta haalarikansan vaellusta. Katsella uusia opiskelijoita, jotka harhailee ympäri keskustaa kartan kanssa etsien Kompassia. (Yleensä ne ei tajua, että ne seisoo sen kompassin päällä.) Katsella kuinka katuvalot syttyy joka ilta hieman aikaisemmin. Syksy on sellaista,katselua,tunnustelua.


 Muutenkin tuntuu, että syksyllä kaikki aistit on paljon herkempiä, jotenkin herää eloon ja havahtuu. Aistien herkistymisen takia myös ehkä muunlaistakin herkistymistä tapahtuu: oon itse ollut ihan tippa linssissä viimeiset päivät. Oon kyllä aina toisaalta herkkis,itken joka asiasta olipa se sitten hyvä tai huono.

Herkkyys ja tunteikkuus tuo syksyn tunnelman kanssa siis melkoisen hyvän pohjan tällaiselle boheemille taiteilijalle. Herkkä sieluni pääsee purkautumaan kuluneille vihkoille tussien vedellessä viimeisiään. Tästä minä tykkään.

Inspiroiko syksy teitä millään tavalla,esimerkiksi uuteen tyyliin,uuteen harrastukseen..?



2 kommenttia:

  1. Hei Auroora!

    KYLLÄ syksy inspiroi vaikka kuinka. Nautin hetkistä jolloin katuvalot haijastuu märkään asfalttiin imien kaiken valon itseensä. Silti puista pudonneet lehdet sotii pimeyttä vastaan antaen värinsä loistaa pimeässä syysyössä loistaen kirkkaana märästä asfaltista. Nautin kuulaista syysaamuista kun pikkupakkanen kipristää nenänpäässä ja aurinko saa vaahterat hehkumaan mitä mausteisimmissa väreissä, sillon tuntuu kuin aurinko paistaisi suoraan sieluun.Rakastan sitä kuinka vihreä ruoho korostaa lehtien värejä, keltaisen ja punaisen sävyjä. Syksy saa minut tarttumaan kirjaan ja itkeä märisemään sohvan nurkassa viltin alla. niin elämän iloista kuin suruista. se inspiroi meditoimaan mummon kutomat resuset villasukat jalassa ja polttamaan kynttilöitä het kilotolkulla. syksy saa myös aikaan väsymyksen jonka ansiosta tekee mieli puhdistua kaikella tavoin, niin ruumiillisesti kuin henkisesti. Sillon nautitaan vihreää teetä syödään pähkinöitä, saunotaan ja kerätään voimia tulevaa talvea varten. heh.. oon kai vähän kun orava joka säntäilee paikasta toiseen keräämässä talviruokavarastoa, koska syksyllä tekee aina mieli leipoa pullaa ja piirakoita. Koska pidän siitä että vaatteet on päällä mielummin kun kaapissa niin pidän sysksystä myös siksi, että voin hyvällä omatunnolla vetää päälleni kaikki vanhat villaretkut ja yli suuret villapaidat , polviinasti pitkät kaulaliinat ja vaan vedota siihen, että on kylmä! eikä nahka ole vielä tottunu siihen.

    Oikein mukavaa ja rentouttavaa syksyä sinullekkin
    - Pia -Maria-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana ja piristävä kommentti!:) Ihana kuulla, että joku on myös noin syksyihminen!
      Ihanaa ja kirpsakkaa syksyä sinulle myös!

      Poista