Sivut

torstai 30. lokakuuta 2014

Tutorial - Keikkameikki

Muutamat teistä pyysivät keikkameikkitutorialia, joten tässä se tulee! Keikkameikki eroaa arkimeikistä tietenkin siten, että se on melko paljon hevimpi. Keikkameikki toimii myös hyvin bilemeikkinä!

Eli tästä lähtee. Ensimäisessä kuvassa olen siis ilman meikkiä (Really??). Ennen kuvan ottamista olen pessyt kasvot,laittanut kosteusvoiteen ja primerin alle.

Tämän jälkeen levitän peitevoidetta silmien alle,näppylöihin tai muihin peitettäviin kohtiin,hieman leukaan ja nenänpieliin. (Käytän SheerCoverin mukana tullutta peitevoidetta.) Tasoitan peitevoiteen käyttämällä sormia, mutta toki voi käyttää sientä tai sivellintä myös.

Peitevoiteen jälkeen otan SheerCoverin mineraalimeikki puuteria,töpötän sitä sudille ja pyörittelen kasvoille. (SheerCover meikkien käyttötutorialin löydät TÄÄLTÄ) Kuvassa kasvot siis pohjustuksen jälkeen.


Seuraavana on vuorossa kulmien laittaminen. Itse laitan kulman luomivärillä ja tuollaisella kulmasiveltimellä. Painan siveltimen ruskealle luomivärille ja alan värjäämään kulmia. Kannattaa tehdä pientä edestakaista liikettä, jotta luomiväri menee kulmien "sisälle" saakka,eikä jää vain päälle. Näin kulmista tulee intensiivisemmän näköiset ja ne kestää pidempään.

Punatukkaisena haluan kulmissa olevan myös hieman punaista, joten päälle laitan tuota väriä 2. Tämä on muuten myös SheerCoverin luomiväripaletti. Tämän olen saanut siskoltani joskus aikoja sitten.

Puhdista kulmasivellin ja käy vielä kerran kulmat läpi. Voit häivyttää liian luomivärin tai korjata kulmien muotoa.


Seuraavana on vuorossa luomivärin laitto. Käytän Viva La Divan Nudie palettia, aivan törken hyvät värit ja kestää myös pitkään! Luomivärin laiton olen eritellyt eri vaiheisiin.

Vaihe 1. Sivele väriä numero 1 koko liikkuvalle luomelle ja myös kulmaluulle. Ikäänkuin pohjustat alueet varsinaista luomivärimeikkiä varten.

Vaihe 2. Sivele väriä numero 2 koko liikkuvalle luomelle.--> Vaihe 3. Sivele sisäkulmaan väriä numero 3. Tällä hetkellä luomen pitäisi olla sisänurkasta puoliksi kolmosen värinen, ja ulkonurkasta numeron kaksi värinen.

Vaihe 4. Ota pieni pensseli, ja ota väriä numero 4. Tee pienet varjostukset ulkonurkkiin.Häivytä rajat huolella isolla pensselillä! Tämän jälkeen siirry vaiheeseen 5. eli ota valkoista luomiväriä ja sivele sitä kulmaluulle.

Muista, että meikin tummuutta saat säädeltyä sillä, kuinka paljon luomiväriä laitat. Itse tykkään tehdä varjostuksista aika hennot,sillä rajaukset on enemmän mieleeni.

Seuraavana on vuorossa lempiosuuteni, eli rajaukset! Tykkään tehdä vahvoja rajauksia ja musta eyeliner sopii tähän myös. Olen alkanut tykkäämään vähän pehmeämmistä rajauksista, joten siksi käytän tummanruskeaa kulmakynää rajausten tekemiseen. Myös musta rajauskynä toimii.

Eli tee rajaus normaalisti ylös,mutta vedän "kissansilmä"-rajaus niin pitkälle kun haluat. Normaalisti jätän rajauksen tähän, mutta keikkameikissä rajaan myös ulkonurkkaa ja hieman alaluomea myös. Älä säikähdä, jos rajaus näyttää kovalta ja alhaallakin tuntuu, että rajaus jää kesken. Sitä varten on oikeanpuoleinen kuva.

Ota siis pumpulipuikko ja häivytä sillä hieman koko rajausta. Tämä pehmentää rajausta ja saa
meikistä utuisemman näköisen. Mitä enemmän häivytät ja levität rajausta, sitä utuisemman siitä saat!


Tältä meikki näyttää siis tässä vaiheessa. Seuraavana on vuorossa ripset. Taivutan ripset normaaliin tapaan ja käytän SheerCoverin kuituripsiväriä. Suosittelen yleisestiottaen kuituripsiväriä kaikille! Normaalipäivänä käytän normaalia ripsaria, mutta spessuimmissa tilanteissa kuituripsari on parhautta. Jos ei ole varaa ostaa kuituripsaria, tee talkkitemppu! (Katso ohjeet TÄÄLTÄ)

Tästä ripsarivaiheesta ei ole kuvaa, sillä siinä täytyy olla nopea. Tarkemmat ohjeet tähän ripsiväriin löydät aikaisemmin linkkaamastani SheerCover tutorialista. Mutta yksinkertaisuudessaan laitat ripsivärin, nopeasti märän ripsarin päälle kuidun. Anna kuivua, ja uusi kerros ripsaria päälle!

Olen itse melkoinen ripsivärikuluttaja ja lisäilenkin ripsiväriä useamman kerroksen. Myös alaripsiin tykkään laittaa normaalia ripsiväriä.

Seuraavaksi leikitään valkoisen kajalin kanssa! Hieman valoisuutta tummaan meikkiin tuo valkoisen kajalin lisääminen alas,sisäluomelle. Myös silmänurkkaan pieni täplä valkoista tekee valoisamman katseen, etkä näytä itkeneeltä pandakarhulta.



Viimeistä silausta vaille valmista, eli poskiin hieman poskipunaa tai aurinkopuuteria, nenänvarteen korostuspuuteria ja huulipunaa! Huulipunan sävyn valitsen fiiliksen mukaan ja tänään oli haalean pronssin vuoro!

 Ja tadaa,keikkameikki on valmis!

 Jos jäi jotain kysyttävää niin kysykää toki! Vastailen mielelläni! Jos tulee postausideoita niin nekin voi myös käydä nakkaamassa kommenttiboksiin.

Minä lähden nyt pakkailemaan tavaroita, sillä huomenna suuntaan Tampereelle Halloween bileisiin! Pukuvinkki: sanooko tinkeliharava ja punainen hiusväri mitään? Arvaatko, mikä olen? Vastauksen löydät huomenna illalla Instagramista (liity muuten seuraajaksi, jos et ole!)

Pus pus!

maanantai 27. lokakuuta 2014

My Day - Keikkapäivä


 

Kello soi yhdeltätoista. Hautaan pään tyynyyn ja yritän saada vielä unesta kiinni. Simon bändillä Bailoutilla oli edellisenä iltana Popparissa keikka ja siellähän meni myöhään. Mentiin nukkumaan hieman viiden jälkeen. Vaikka en koko iltana juonutkaan mitään, olo on väsynyt ja pöpperöinen. Tunnin päästä pitäisi olla treeneissä. Simo menee keittämään kahvia. "Keitä siitä hiton vahvaa" mutisen peiton alta. 

Tassuttelen keittiöön, otan jogurtin ja kahvia. Samalla kirjoitan uuden biisin sanat valmiiksi, sillä se biisi pitäisi esittää illan keikalla. Sanoista tulee ihan hyvät. En jaksa pukeutua,meikata tai harjata hiuksia. Vedän jumpsuitin päälle ja toivon, että kukaan tuttu ei tule vastaan kun kävellään Jamkille treeneihin. Tennarit luistaa liukkaalla tiellä ja sudin ylämäessä.


Kaikkia väsyttää treeneissä, kaikille on mennyt edellisenä iltana myöhään. Fiilis on kuitenkin ihan jees ja levotonta läppää lähtee.Soitto kulkee yllättävän hyvin olotiloihin verrattuna! Yleensä viimeiset treenit pidetään ennen keikkapäivää, mutta keikkapäivän treenit on kyllä todella jees. Saa ääntä auki ja kroppaa lämpimäksi ihan eri tavalla. Myös tulee iltaa ajatellen varmempi olo, kun on vetänyt kaikki biisit jo aikaisemmin päivällä läpi. Treenit menivät siis hyvin ja jäi hyvä mieli! Treenien lopussa nakkaan naapuriin Satulle lainassa olleet legginsit. Sudin kotiin.




Kun tullaan kotiin kello on kaksi. Alkaa olla jo hirveä nälkä. Simon bändin basisti on meillä. Koska aikaa on paljon, katellaan hetki teeveetä ja kasaillaan itseämme. Väsyttää mutta ei nukuta. Nälkä edelleen. Kertailen päässä uusien biisien sanoja, muistan ne jo melkein! 

Kolmen maissa pojat lähtee hakemaan meille pizzaa, minä menen suihkuun ja valmistautuminen voi alkaa! Suihkussa laitan Biozelin sävyttävän hoitoaineen päähän. En ole jaksanut värjätä hiuksia, joten noi hoitoaineet on tosi hyviä tuomaan lisää väriä päähän! Ja samalla hiuksista tulee ihana sileät ja silkkisen tuntuiset. 

Tulen suihkusta ja pojat tuo pizzat. Syödään,ihanaa ruokaa nam nam! Ruuan jälkeen iskee väsymys ja sallin itselleni puolen tunnin päikkärit. Nukkumisika 16.10-16.40. Tykkään muutenkin keikkapäivinä ottaa pieniä rauhoittumisen hetkiä. Kun kelaa koko ajan päässä biisejä, sitä onko kaikki kamat nyt varmasti mukana ja mitä pitää muistaa ennen keikkaa, alkaa helposti käymään ylikierroksilla. Välirauhoittumiset on silloin paikallaan: pää pysyy menossa mukana.

Tämän jälkeen peilin eteen ja miettimään mitä sitä haluaisi pärställensä tehdä. Päädyn tuttuun ja turvalliseen keikkameikkiin, tosin extrana käytin valkoista kajalia. (Keikkameikkitutorial tulossa!) Meikin teko sujuu yllättävän hyvin ja olen valmis etuajassa,tarkalleen klo 17.15. Tämän jälkeen alkaa vaaterumba.

Vaaterumba se on hieno homma. Ja taaskaan ne vaatteet ei näytä hyvältä, mitä mielessä ajattelin. Kokeilen eri asuja:hameita,farkkuja,mekkoa,sortseja,pitkähihasta,t-paitaa,toppia,liiviä.. Tässä kohtaa alkaa orava mennä muuntajaan. Hitto, en ikinä opi olemaan ajoissa! Pieni paniikki hiipii ja lamaannun kun katson kelloa. Vihdoin päälle löytyy hame,harmaa toppi,maiharit ja farkkuliivi. Ne pakataan reppuun. Päälle pistän farkut,topin ja neuleen. Pakkaan repun ja lähdetään Red Neckiin aikalailla klo 18.30. 


Mikko ja Vili ei oo vielä tullut. Siirretään lavalta pöydät ja tuolit, jutellaan miksaajan kanssa millaista yleissoundia lähdetään hakemaan. Juodaan kokista. Kirjoitan settilistat ja uusien biisien sanat vielä itselleni.Pojat tulee ja roudataan Vilin rummut autosta sisälle. Tämä on se hetki kun minä istun nojatuoliin ja olen tekemättä mitään. Siksi, että olen aika hyvä rikkomaan tavaroita ja en osaa tehdä mitään hyödyllistä. Pojat hoitaa homman,minä otan kuvia ja vastaan viihdykkeestä (huonosta läpästä). Jännitys alkaa pikkuhiljaa hiipimään. Hitto, jännittää oikeestaan jo aika paljon..

n.klo 19.20 on kamat laitettu ja soundcheck voi alkaa. Ensin katsotaan poikien yksilösoitto,sitten poikien laulut ja viimeisenä mun laulu. Haluanko lisää kaikua,haluanko lisää laulua monitoriin? Kuulostaa kivalta ja vedetään parit biisit testiksi läpi. Ne biisit, missä kaikki laulaa. Haetaan balanssia,haetaan lisää kuuluvuutta..Jännitys kasvaa.

Klo 20.15 soundcheck on valmis. Vanhemmanpuoleiset ja humalassa olevat miehet tulee kysymään,ollaanko me gospel-bändi. Siis mitä? "Niin, kun yhdessä biisissä sanottiin notta Jeesus."...se biisi kertoo Ilosaaresta, ette vissiin kuunnellu ees muita biisejä mitä soiteltiin? No anyway. Vessaan vaihtamaan keikkavaatteet päälle ja huomaan, että hiuslakkaan en muistanut ottaa mukaan. Haen kaupasta lakan ja laitan hiukset. Vien kamat bäkkärille ja nyt iski. Jännitys nimittäin. Kaverit alkaa laittamaan viestiä, että on kohta lähdössä tulemaan.. Pakko ottaa yksi olut. Mutta vain yksi. Etten röyhtäile lavalla. 

Hengaillaan bäkkärillä,pojat pelaa Coronaa. Minä makaan pitkällä penkillä,hengittelen syvään ja yritän siirtää ajatukset pois keikasta. En muista,koska viimeksi olisin jännittänyt keikkaa näin paljon. Keikan pitäisi sitäpaitsi alkaa viiden minuutin päästä ja koko baarissa on kaksi henkilöä. Päätetään yhdessä venyttää alkamisaikaa puoli yhteentoista. Lähden hengailemaan baarin puolelle,juttelen kavereille. Ilokseni huomaan, että porukkaa alkaa valumaan sisään enemmän. Jes, ei ehkä ihan sukkakeikka tulossa!


Kädet hikoilee,pulssi nousee.. "Hitto mää en muista sanoja!!" paniikki alkaa.Oikeasti, ihan joka kerta ennen ensimmäistä biisiä tulee sana-ahdistus. Tuntuu ettei muista sanoja, ei muista koko biisiä, ei muista miten tässä lauletaan,miten oon rytmittänyt edes noin sanat,voi apua!! Ensimmäisen fraasin jälkeen olo rentoutuu, täähän meni hyvin. Porukkaa on paikalla, meillä on hyvä fiilis, tyypit hymyilee meille ja jopa kuuntelee. Ei paniikkia, nyt nautitaan! Fiilistelen loppukeikan. Tää on parasta!

Biisit sujuu ihan kivasti,vaikka välillä ei kuulekaan mitä laulaa. Homma kuitenkin toimii meillä hyvin. Bändinähän ollaan soitettu verrattain vähän aikaa, mutta nyt lavaolemuskin alkaa jo rentoutumaan. Tunnetaan toisemme ja biisit. Hyvä mieli,hyvä fiilis,tää on se mitä mää tykkään tehdä!




 Hyvä fiilis! Juttelen kavereiden kanssa keikasta ja loppuillan suunnitelmista. Kaikilla tuntu olevan kivaa. Pojat roudailee kamoja pois lavalta. Ihmiset ostaa meidän EP:tä. Nice! 

Loppuilta menee kavereiden kanssa jutellessa ja hengaillessa. Rento fiilis kaikenkaikkiaan! Kahden aikaan osa lähtee vielä baariin, me suunnistetaan Simon kanssa kotiin. Katsotaan jakso Skinsiä ja syödään. Klo 03.15 herätän Simon sohvalta ja mennään nukkumaan. Tää oli hyvä päivä,tänään oli hyvä keikka.

Kuvat: minä,Simo ja Jenni Suhonen

torstai 23. lokakuuta 2014

Getting ready for the gig!

Olenkin täällä jo monesti kertonut, kuinka tykkään meikata ja laittautua. Yleensä, normiarkena mitään masiivista laittautumista ei tule harrastettua (esimerkiksi yliopistolle lähtiessä), joten illanviettoihin on mukava panostaa erilailla. Yksi paikka, mihin tykkään erityisesti panostaa, on omat keikat. Laittautuminen keikoille on oma rituaalinsa. 



Yleensä kokoan mielessä noin satakakskytviis erilaista asua, minkä haluaisin keikalle laittaa päälleni. Sitten, kun olet testannut ne satakakskytviis eri asua, huomaat, että mikään ei näytä hyvältä päällä tai tunnu hyvältä päällä. Toiset satakakskytviis asua siis kehiin! 

Yleensä vaatteiden miettiminen lähtee siitä laitanko hameen,mekon,housut vai shortsit. Alaosan ympärille lähden kehittelemään kokonaisuutta eteenpäin. Mekot ja hameet olen huomannut tosi kivoiksi keikkavaatteiksi: ne on hyviä päällä, eli ei kiristä ja purista! Yleensä yläosa,kengät ja korut löytyy melko nopeasti oikeanlaisen alaosan kaveriksi. Tärkeintä on, että vaatteet tuntuvat hyviltä päällä ja oma olo on niissä hyvä. 

Yleensä annan luvan itselleni ostaa jonkun uuden vaatteen keikalle. Yleensä nämä vaatteet kotiutan kirppareilta, joten rahaa ei keikkavaatteisiin ole hirveästi mennyt. Ja vaikka kuinka puhutaan keikasta, eli siitä, kun saa räväyttää ja laittautua  pyrin ostamaan sellaiset vaatteet, joita voisin käyttää muussakin arjessa. Melkoinen win-win situation siis!



Keikkameikki onkin sitten asia erikseen. Lavalla täytyy olla hieman tummempi meikki, jotta se näkyy yleisöön asti. Lavojen valot on vähän sitä sorttia, että ne syö kaiken värin meikän liidunvaaleasta ihosta, joten siksikin hitusen tummempi meikki on hyvä. Ja kyllähän sitä nyt on muutenkin kiva meikata vähän reilummin, kun kerta jonnekin ollaan lähdössä! 

Yleisesti laittautumiseen ei mene hirveästi aikaa,sillä meikkiin on kerennyt rutinoitua. Hiukset menee sekaisin kuitenkin, joten niihin on turha tuhlata hirmuisesti minuutteja. Haluan kuitenkin varata aikaa riittävästi kaikkeen tälläytymiseen. Mikään ei ole hirveämpää, kun meikata kiireessä ja hypätä lavalle tietämättä,muistinko nyt tyyliin tehdä rajaukset toiseen silmään! Ja kun rauhassa saa laittautua virittyy keikkatunnelmaankin erilailla. 

Tässä pieniä juttuja, mitä tykkään ottaa huomioon keikkaan valmistautumisessa! Lupailin tehdä My day-postauksen teille vähän aika sitten..Tämä ei kuitenkaan ole vielä(kään) toteutunut, joten ajattelinkin,kiinnostaisiko teitä lukea my day-postaus keikkapäivästä? Mitä siihen kuuluu (muutakin, kuin laittautumista)..Nyt tähän olisi hyvä sauma, koska meillehän on tulossa keikka lauantaina Red Neckissä. Eli sinne vaan kaikki!

Ja kommenttiboksiin saa linkkailla kivoja asuja/meikkejä yms.mitkä voisi inspiroida mua 
ensi lauantain keikka-asuun/meikkiin!




sunnuntai 19. lokakuuta 2014

A,B,C,D.. Elämäni aakkoset

Tätä postausta oon miettinyt jo pitkään, mutta en ole saanu vaan tehtyä. "Elämäni aakkoset"-postaus on kuitenkin melko peruspostaus, jossa bloggaajasta saa hyvässä tapauksessa lisää tietoa. Tässäpä tulee mun aakkoset!

A - Auroora Aamurusko, eli tämä rakas blogi.Ja tietty oma nimi Auroora, jota vihasin joskus pienempänä tosi paljon. Nykyisin en vihaa. Auroora nimen taustoja ja tätä nimivihaa ja muuta infoa nimestä on muuten TÄSSÄ postauksessa. (Muita mitä tuli tähän mieleen on Avenged Sevenfold ja Anna Puu)

B - Banaanit. Ne on hassuja.Ja banaanikärpäset. Ne vasta hassuja onkin.

C - C-wave-bändi tulee ensimmäisenä mieleen. Tämä johtuu varmasti siitä, että olin perjantaina C-waven keikalla. Ja kyseisen bändin rumpali on myös siis oman bändini rumpali! (C-waven uus sinkku kuultavissa TÄÄLTÄ)

D -Ainut mikä tähän tuli mieleen on Dingo! Dingoa tuli kuunneltua tosi paljon ylä-asteella ja tykkään kyllä Dingon biiseistä vieläkin, varsinkin lyriikoista. Neumannin laulutaidoista voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllähän toi Dingo aika kovasti rokkas aikoinaan.

E - Endometrioosi. Tästä aiheesta on täällä kirjoitettu tosi paljon! Postaukset aiheesta löydät täältä, täältä ja täältä.

F - Fiinu ja Fiona, rakkaat kummilapseni! Fiinu täyttää kohta 4-vuotta ja on siskoni lapsi, Fiona on ystäväni lapsi ja syntyi maaliskuussa.

G - Gunnar, meidän kissa. Gunnar on ylväs poika, joten siksi niin hieno nimi! Tosin Kunkku on yleinen kutsumanimi hänelle. Ja Battlestar Galactica!

H - Henriikka, nuorempi isosisko, joka tunnetaan myös joissakin piireissä nimellä Helmi.

I -Isi ♥ ja meidän pieni kisu Ilona!

J -  Juokseminen! Opin jossain vaiheessa sietämään liikuntaa ja hitusen jopa diggasin juoksusta. Pitäis alottaa uudestaan, en oo varmaan elokuun jälkeen juossut..Sinne lenkkipolulle on vaan niin hirmu vaikea lähtee,mutta kun tulee takas on niiin hyvä fiilis!

K - Karoliina,kalja ja kissat. Eli Karoliina on rakas isosiskoni. Karon miehen ja koko perheen elämää olettekin pääseet seuramaan nyt pyörivässä Iholla-sarjassa. Kalja on lempialkoholijuoma ja kissat suuri rakkaus ♥ Koti ois myös varmaa aika hyvä heittää tähän, kotikoti ja koti.

L -  Laittautuminen! Eli meikkailu,hiusten laittaminen ja vaatteiden etsiminen! On ihan hirmu pinnallista ja todella tyttömäistä, mutta tykkään siitä kyllä. Varsinkin, kun joka päivä ei oikeasti vaan jaksa laittautua, meen ilman meikkiä ympäriinsä hiukset takussa.Ja sitten kun tulee joku tilanne, kun saa laittautua! Kuka nyt ei siitä tykkäis? Ja pieni tyttökisumme Lilja! Ja lukihäiriö. (Tästä on tulossa postausta erikseen)

M - rakkaus, eli musiikki♥ Harrastus toistaiseksi, toivottavasti ammatti joku päivä. Asia,jolle ja jonka avulla voi purkaa kaikki,ilmaista itseään. Asia josta voi nauttia ja missä ei ikinä tuu olemaan valmis! Musiikkijuttuja löydätte lisää tunnisteen "musiikki" alta. Toinen asia tähän kohtaan on mummo,paremmin sanottuna äitin äiti. Maailman kovin rautamummo joka on 97v, tai itseasiassa jo lähempänä 98:aa vuotta. Mummo asui meillä koko sen ajan kun itse asuin kotona, ja vielä muutamia vuosia sen jälkeenkin. Tästä syystä mummoon on syntynyt erilainen ja läheinen side. Taidanki soittaa sille kohta.

N - Niko! Pojista paras kaverini (tietty Simon jälkeen mut sitä ei lasketa). Niko on myös mun kaaso. Mitä nyt voi sanoo,mainio tyyppi! Ja tähän toinen: nauru! Olipa tilanne mikä vaan niin pitäis osata nauraa, edes jollekin asialle. Myös itselleen nauraminen on tärkeetä, jota kyllä ainakin ite harrastan välillä vähän liikaakin.

O - Onnellisuus. Se asia, mitä yrittää tavoitella koko tässä pitkässä elämässä.

P - Pizza?

Q - NO EN TIIÄ!

R - Niinkin perus juttu kun rakkaus. Rakkaus Simoa kohtaan,rakkaus ystäviä kohtaan,perheen rakkaus, rakkaus elämää kohtaan (vaikka välillähän tää vähän horjuu). Onneks oon siinä onnellisessa asemassa, että mulle on aina annettu rakkautta tosi paljon, oon saanu rakastaa ja mua on rakastettu vieläpä takasin. Aina sanotaan, että ystävät on se perhe, jonka sää itse valitset ja täytyy kyllä sanoa, että oon valinnu tosi hyvin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis rakkaus.

S - No Simo. Mies joka on maailman pitkäpinnasin tämmösen jääräpäisen huitelijan kanssa. Huhhuh, I love u man ♥

T - Taikuus,taikamaailma,tatuoinnit.. Kaikki tollanen taikahommeli viehättää ja kiinnostaa tosi paljon.Ja tatuoinnit nyt on vaan todella jees. ( Tatuoinneista humoristinen mielipidepohdinta postaus täältä )

U - Uni ja Uusi Manner. Unet on tosi mielenkiintosia ja välillä meen nukkuu vaan sen takia, että pääsee taas kattomaan jotain mielenkiintosta! Ja Uusi Manner on siis oma rakas bändini. Tulkaahan muuten ens lauantaina Red Neckiin meidän keikalle. Ja musaa löydät Uusi Manner-tunnisteen alta.

V - Viha. En osaa oikeesti varmaan vihata ketään. Enemmän loukkaannun ja harmistun, mutta vihaa mun on hirmu vaikea tuntea ihmisiä kohtaan. Vaikka välillä pitäisi varmaan vihata jotain ihmistä, en vaan osaa. Lapsiin sekaantujat ja lasten- ja eläinten laiminlyöjät on sit kyllä genre erikseen.

W - Wars,Star. Haha,olinpa nokkela! Mut siis joo Star Wars on ihan jees.

X - X-Files. Pelkään sitä tunnaria vieläkin, se on oikeesti niin creepy!

Y - Yö. Ei siis se bändi vaan siis ihan yöyö. Varsinkin syksyllä, ku on vähä vilponen ja näkyy tähtiä tosi paljon! Yöt on hienoa aikaa! Ja yliopisto.

Z - Zorro,leffat joista en tykkää.

Å- Oon tylsä,en keksi tähän mitään. Auttakaa,keksittekö te??

Ä - Äiti♥

Ö -  Sanon aika usein päivässä "Öö.." Se on joku täytejatke jos en saa tiettyä sanaa päähäni tarpeeks nopeesti, tai ku mietin jotain.

Tässäpä nämä!





tiistai 14. lokakuuta 2014

Ilta tummenee kuin joku laittais valot pois

Monta kertaa oon kertonut, kuinka rakastan syksyä. Ainut miinus syksyssä on se, kun sateen jälkeen katu haisee kastemadoilta ja lehdistä lähtee ällöttävä litinä pyörän renkaan alla.

Yksi syy syksyn rakastamiseen on se, että se inspiroi kirjoittamaan. Viimeisen viikon aikana on tullut otettua vihko käteen useammin, kuin koko viimeisen puolen vuoden aikana. Raapustelen muutaman rivin, tai sitten vaan sanoja, mitä mieleen tulee. Tulee aiheita,teemoja,tyyppejä,tilanteita,makuja ja hajuja, jotka haluan kirjoittaa vihkoon just sillä hetkellä.

Syksy on myös jännä aikatila: kesä on jäänyt taakse, mutta se on vielä muistissa. Talvi vähän puistattaa ja ärsyttää jo valmiiksi, mutta silti jäässä oleva nokka tuijottaa eteenpäin. Syksyllä haluat uudistaa tyylin,sisustaa kämpän, tuoda jotain uutta parisuhteeseen ja vaatekaappiin, aloittaa uuden harrastuksen..Toisaalta on ihana käpertyä viltin alle ja nauttia tästä hetkestä, mikä on nyt. Katsella parvekkeelta haalarikansan vaellusta. Katsella uusia opiskelijoita, jotka harhailee ympäri keskustaa kartan kanssa etsien Kompassia. (Yleensä ne ei tajua, että ne seisoo sen kompassin päällä.) Katsella kuinka katuvalot syttyy joka ilta hieman aikaisemmin. Syksy on sellaista,katselua,tunnustelua.


 Muutenkin tuntuu, että syksyllä kaikki aistit on paljon herkempiä, jotenkin herää eloon ja havahtuu. Aistien herkistymisen takia myös ehkä muunlaistakin herkistymistä tapahtuu: oon itse ollut ihan tippa linssissä viimeiset päivät. Oon kyllä aina toisaalta herkkis,itken joka asiasta olipa se sitten hyvä tai huono.

Herkkyys ja tunteikkuus tuo syksyn tunnelman kanssa siis melkoisen hyvän pohjan tällaiselle boheemille taiteilijalle. Herkkä sieluni pääsee purkautumaan kuluneille vihkoille tussien vedellessä viimeisiään. Tästä minä tykkään.

Inspiroiko syksy teitä millään tavalla,esimerkiksi uuteen tyyliin,uuteen harrastukseen..?



keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kirpparilöytöjä



Muutaman viimekuukauden aikana olen ollut jopa hieman pettynyt lempikirpputorini,Centrumin tarjontaan. Kirpparilla tulee käytyä melkein joka viikko ja pitkään aikaan sieltä en ole löytänyt mitään kotiutettavaa. Tänään päätin mennä ihan sen kunniaksi, että minulla alkoi aikainen viikonloppu. Onneksi menin, sillä tällä kertaa löysin vaikka mitä kivaa!

Asoksen käyttämätön (laput kiinni) kukkahame! Aivan ihana ja tuo vähän väriä muuten kovin tummaan pukeutumiseeni. Kangas tuntuu siltä, ettei hame rullaudu paksuista sukkahousuista ylös. Hintaa tällä löydöllä oli 4 euroa.

Ihana valkoinen,pehmeä ja löysä neulepaita. Aivan ihana ja todellakin pehmeydestä pisteet! Hintaa tällä pehmeydellä oli yhden euron.

Supersöpö puuterinvaaleanpunainen laukku! Olen etsinyt tällaista jo pitkään, sillä kaikki pikkulaukut tuppaa olemaan mustia. Takana oli hieman sinistä väriä,ilmeisesti edellisen käyttäjän farkuista. Rätti ja Fairy=jälkiä tuskin enää huomaa. Laukku oli myös sisältä hyvässä kunnossa. Hintaa tälläkin oli 1.50euroa

Nanson musta paita. Ihana tuo kuminauha helmassa, näyttää hyvältä korkeavyötäröisten housujen kanssa! Pidin myös paidan etnisestaä ( joskin hieman epäilyttävästä,ehehehee!) kuviosta. Hintaa paidalla oli 2 euroa.

Ihana valkoinen Lindexin pitsipaita. Tykkään siitä, että hihat ovat "läpinäkyvät". Hintaa tällä paidalla oli 2 euroa. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy myös punainen,valkopilkullinen mekko. Sen ostin siskolleni, koska hän tykkää kaikesta fiftarityylisestä! Hintaa mekolla oli 3 euroa.  Kaikki nämä ihanuudet maksoivat yhteensä siis vain 13 euroa! Oli piristävää pitkästä aikaa löytää jotain kivaa! 

Tein eilen myös vaatekaappiini inventaarion ja laitoin kaikki epäsopivat/epäkivat vaatteet myyntiin. Varauksia oli tullut jo melkoisesti, joten suurimmasta osasta vaatteista pääsen eroon,onneksi.

 Tänään aion vietellä mukavaa iltaa aikaisen viikonlopun kunniaksi. Huomenna olisi luvassa kahvittelua kaverin kanssa, toiselle kaverille laulutunnin pitoa, pyykkäystä, tenttiin lukemista ja lenkkiä! Ja ehkä myös my day postausta..


maanantai 6. lokakuuta 2014

Syksyn päiviä

Tänä aamuna oli ensimmäinen aamu, jolloin olisi oikeasti pitänyt olla pääkallohansikkaat kädessä. Oli myös ensimmäinen aamu, jolloin yhdet sukkahousut tuntui liian viileiltä. Ensimmäinen aamu, kun tosissani mietin, että pitäisi kaivella pipot esiin. Ensimmäinen aamu, jolloin masennuin ajatuksesta, että kohta tulee lunta. En tykkää lumesta, paitsi jouluna. 

Elämä on hirvittävän outoa,jännää ja erilaista nyt, kun on yliopistolla. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, etten oikeasti osaa tehdä mitään. Kun sodit tunnin aamulla tulostimen kanssa, on takuuvarmasti maanantai! Onneks mulla on kunnon pokerinaama ja joku varmaan luuli, että oon tulostamassa vähintäänki jotain hienoa tutkimusta varhaiskasvatuksesta..Sen verran ammattimaisen näkösenä avasin tulostimen (vai mikä monitoimilaite onkaan) jokaisen luukun, asettelin papereita tärkeän näköisenä ja painelin nappuloita ihan kuin olisin hienosäätänyt asetuksia. Jep jep, pokerinaama, se pitää.

Tykkään elämästä ja toisaalta en tykkää.Toisaalta tykkään siitä, etten tykkää. Hmh. Oravanpyörä,se pahanen. Tykkään toisaalta taistella tulostimen kanssa, vihaan herätä aamulla 08.15 luennolle ja taas toisaalta se on ihanaa. Pyöräillä aamun kirpeydessä. Tänään vihasin koko oppilaitosta, kun tajusin, että koulutehtäviin ja kouluun olen kuluttanut tänään kymmenen tuntia.Sitten taas tykkäsin siitä ajatuksesta, että olen saanut kaikki tehtävät tehtyä. Ja jopa paneuduin niihin! 

Huomenna ajattelin iloksenne tehdä pitkästä aikaa my day- postauksen! Jos muistan aamulla ottaa kameran mukaan ja jos muistan ajatella sitä, että mitä mun pitäis missäkin päivän kohdassa ajatella, jotta saisin sen täällä teille kerrottua.

 Nyt vedän leoparditossut jalkaan, viltin päälle, otan kuumaa kaakaota ja katson viime viikon Iholla jaksot. Perään heitän raivostuttavimman heippalauseen: MOIKKAMOI!


perjantai 3. lokakuuta 2014

Miltä lastentarhanopettajan kuuluu näyttää?

Minulta kysytään melko usein,mitä opiskelen. Lastenohjaajakoulutuksen aikaan ja nyt yliopiston aikana ihmisten reaktio on aina sama. "Ai oikeesti? Et sä näytä yhtään lastenohjaajalta/lastentarhaopettajalta!!" No hmm. Miltä sen lastentarhaopettajan tai lastenohjaajan pitäisi sitten näyttää? Marimekkopaitaiselta (huom!En parjaa Marimekkoa),meikittömältä hissukalta. Väritön,hajuton ja mauton.

Stereotypioita eri ammattikunnittain on melko paljon. Tuntuu kuitenkin, että nämä stereotypiat, varsinkin kasvatusaloilla, tuntuu olevan jäänteitä 1950-luvun yhteiskunnasta.Onhan se totta, että tietyntyyppiset ihmiset hakeutuvat esimerkiksi juuri lastentarhaopettajiksi. Niin, tietyn tyyppiset ihmiset luonteeltaan. Ulkoiset asiat ovat sivuseikka alalle soveltumisen kannalta. Vaikka jotkut ihmistyypit saattavatkin melko vanhanaikaisesti ajatella, että hiuksiaan värjäävä,meikkaava ja tatuoitu tyyppi ei lasten kanssa työskentelyyn sovellu.



Onhan toki totta, että lasten kanssa työskennellessä on tietty pukeutumiskoodi. Eli yleiset suositukset, miten esimerkiksi päiväkotiin pitää pukeutua. Liian paljastavat vaatteet eivät työympäristöön käy ja esimerkiksi lävistykset saattavat vaarantaa turvallisuutta. Niin työntekijän, kuin vaikkapa pienen lapsenkin. Tatuointeja minun ei ole tarvinnut piilotella, vaan lähinnä työntekijät ja lapset ovat niitä halunneet ihastella.

Kun itse on nähnyt suvaitsevaa työyhteisöä itsensäilmaisun (tatuoinnit,lävistykset yms) kannalta, mietityttääkin, miksi niin monella on vieläkin vanhanaikainen stereotypinen käsitys alani työntekijöistä? Ovatko ihmiset todellakin nähneet vain näitä värittömiä,hajuttomia ja mauttomia työntekijöitä ja siksi tämä käsitys yhä elää? Vai voiko olla niin, että vaikka kuinka nykyisin taistellaan ja kuulutetaan itseilmaisun puolesta, alalla kuin alalla, ihmiset silti haluavat ulkomuodoltaan tietyntyyppiset ihmiset lastensa kanssa työskentelemään. Jos näin on,miksi se on niin?

Itse uskon, että esimerkiksi lävistetty tai tatuoitu ihminen ei ole pahaksi lapselle.Uskon, että tämän tyyppiset ihmiset antavat lapselle tiettyä rohkeutta itseilmaisuun.Jollakin tasolla tämä kasvattaa lapsia myös erilaisuuden hyväksymiseen, ei pelkästään erilaisuuden sietämiseen. Ja eivätkä ne tatuoinnit,lävistykset tai muut ulkoiset (joidenkin mielestä negatiiviset) asiat vähennä työntekijän ammattitaitoa. Ihan saman koulutuksen työhön he ovat saaneet, kuin muutkin saman tutkinnon suorittaneet.

Yhteiskunta muuttuu, ihmiset muuttuvat, itseilmaisusta ja oman persoonallisuuden näyttämisestä on tullut hyväksyttävää yleisellä tasolla. Varhaiskasvatusala ja muu kasvatusala muuttuu tämän kaiken mukana. Alalle hakeutuu rohkeita naisia ja miehiä, jotka ovat ylpeitä itsestään juuri sellaisena kuin he ovat. Tällaista esimerkkiä pitäisi aikuisten näyttää lapsille. Joten, kun seuraavan kerran joku kertoo opiskelevansa jotakin tiettyä alaa, laske kymmeneen. Yhdistä ala ja tyypin ulkomuoto toisiinsa. Ajattele sisäisiä ominaisuuksia ja muodosta sitten vasta käsitys, voiko tyyppi istua omalle alalleen.



keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Lähteä sait syksyn myötä

Olen vanha, tänään sen tajusin. Jäätiin nimittäin kaverin kanssa seisoskelemaan Harjun juurelle ja ihasteltiin ruskaa. Sitä,miten ihanaa se onkaan kun on vuodenajat.Ja mikä pahinta: löydettiin jokaisesta (jopa vihatuimmastakin) vuodenajasta niitä hyvä puolia. Sitten hoksattiin, että täähän on ihan mummojen hommaa ja lähdettiin häpeissämme kotiin.Huomenna ei ehkä katsota toisiamme silmiin vaan häpeillään omassa ylväässä yksinäisyydessä. Ei vaan, ehkä en vielä ala mummoilemaan. Oon vaan niin hirmu ihastuksissani tähän syksyyn.

Olen syksyrakastaja. Lapaset,pipot,tumput,maiharit,lehdet,värit,tuoksut,kynttilät,kuuma kaakao,tunnelmointi, uusin Coldplayn levy.. Täydellistä! Syksy jaksaa viehättää, ehkä senkin takia, että se on niin kovin lyhyt.

Viime viikolla ruskasta ollut vielä paljon mitään merkkejä,nyt lehdet on maassa. Ne hohtaa värejä. Ensi viikolla ne onkin jo pudonneet,muuttuneet kuiviksi ruskeiksi kasoiksi ja murustuu jalkojen alla.
Sitä seuraavalla viikolla tuleekin jo räntää..

Ehkä tämä on jotain suomalaista melankoliaa, kun luonnon kuoleminen hetkeksi on jotenkin muka kaunis prosessi. Mutta kyllähän se vain niin on, että kirpeät syyspäivät auringonvalossa ei olisi kauniita. Nämä kuvat otin muuten kaupunkiretkellä viime viikolla(ko?). Rakastan tuon ensimmäisen kuvan tunnelmaa ja varsinkin tuon taivaan väriä! Tästä jälkimmäisestä tuli mieleen lapsuuden yksi lempileffa: salainen puutarha.

Näiden kuvien ja postauksen myötä sanon jo mielessäni heipat syksylle. Mutta hei, vuoden päästähän me taas nähdään!

Onko täällä muita syksyrakastajia?