torstai 14. elokuuta 2014

Miksi meikkaan

Meikkausjuttuja on täällä blogin puolella ollut muutamia, joten ajattelinkin kirjoitella vähän postausta siitä, mitä meikkaaminen mulle merkitsee,miksi sitä teen ja miten suhtautumiseni meikkaamiseen on muuttunut.


Meikkaaminen on lähinnä harrastus. Rakastan katsoa Youtubesta videoita, joissa esitellään joku uusi meikkaustyyli. On kiva yrittää matkia sitä ja siinä oppii uusia taitoja. Välillä kyllästyttää aina sama tapa meikata, joten on kivaa että on enempi "valinnan varaa pärställe", kun pitäisi oikeasti laittautua. Tykkään meikata ja laittautua illanviettoihin,promokuvauksiin ja keikoille. Keikoillakin se on osa valmistautumisrituaalia,vaatteiden valitseminen,meikkaus ja hiusten laitto.

Vaikka meikkaamisesta pidänkin, yritän silti vältellä turhaa meikkaamista niin paljon, kuin vain voin. Iholle tekee ihan hyvää olla ilman pakkelikerrosta. Voin lähteä hyvillä mielin kauppaan tai kouluun ilman sotamaalausta kasvoilla. Tämä johtuu tietenkin osittain siitä, ettei minulla ole mitään vakavia iho-ongelmia tai ihosairauksia. Tällöin ymmärrän sen, ettei haluta ilman mitään meikkiä välttämättä minnekään lähteä.

Ylä-asteella meikki oli mun tapa ilmaista itseäni ja jopa ehkä piiloutua sen taakse. Pienen, vähän ujon tytön oli helppo piiloutua raskaan meikkikerroksen taakse ja näyttää vähän kovemmalta, mitä oikeasti oli. Ehkäpä itsetunnon kasvamisesta kertoo myös se, että nykyisin ei tarvitse piilotella meikin takana, jos ei halua. On ihan ok olla naturel. Suhtautumiseni meikkaamiseen onkin muuttunut juuri tässä asiassa: meikkiä tulee käytettyä peruspäivinä paljon vähemmän kuin ennen. Ennen myös meikkailin, vaikka en olisi kotoa poistumassa. Nyt en meikkaa välttämättä, vaikka lähtisinkin johonkin.


Vaikka meikkaamisesta tykkäänkin, ja ymmärrän, että jotkut eivät tunne oloaan mukavaksi ilman meikkiä, en silti ymmärrä sitä, että jokapäivä pärstään tungetaan megasotamaalaukset. Nyt en puhu päivittäisestä eyelinerin käytöstä tai muusta perusmeikkaamisesta, vaan siitä, että naamassa on enemmän maalia kun Tikkurilan hyllyssä. Monesti tällaisissa tapauksissa enemmän on vähemmän. Todella usein liian meikatut tytöt ovat vähemmällä meikillä paljon, paljon kauniimpia! Ainakin minun mielestäni.

Kultainen keskitie meikkaamisessakin on varmasti ihan hyvä. Arkena vähän ihon virheitä tasoitellen, ripsiväriä,kulmat ja huulipunaa tai sitten ihan luonnollisena. Specialimpaan illanviettoon voisi sitten sitä eyelineriä tunkea enemmänkin naamaan.

 Miten teidän suhtautuminen
meikkaamiseen on muuttunut vuosien aikana? Eroaako arki ja iltameikki paljonkin toisistaan?


 Toivotan kaikille ihanille lukijoille erittäin luonnollista syksyn alkua!










4 kommenttia :

  1. Tätä postausta oli mielenkiintoista lukea siinä mielessä, että itse en ole koskaan meikannut ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Säästyy paljon aikaa ja rahaa, mutta en paheksu yhtään ihmisiä jotka meikkaavat (muuten joutuisin paheksua aika paljon ihmisiä... :D) Jotenkin olen vain itse säästynyt tältä meikkaamisen tarpeelta kokonaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että on vielä luonnostaan luonnollisia ihmisiä! Tuntuu, että nykyisin tosin monet on sillai "Nyt päätin et yritän olla meikkaamatta viikon!".. :) Ja tosiaan aikaa ja rahaahan meikkaamattomuus varmasti säästää!:)

      Poista
  2. Itsekin lopetin meikkaamisen kokonaan, mikä oli aluksi tietty ihan kamalaa. Mutta toisaalta tuntuu että suuri osa niistä ulkonäköpaineista väheni samalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti noin on! Suurin haaste siinä meikkaamisen lopettamisessa taitaa olla ne omat ajatukset ja mielipiteet itsestä ilman meikkiä.:)

      Poista