Sivut

maanantai 25. elokuuta 2014

Friends will be friends

Lauantaina lähdin kaverini kanssa kaupungille pyörimään ja katsomaan erästä keikkaa. Puheaihe siirtyi jotakin kautta ystävyyteen ja alettiinkin pohdiskella meidän yhteistä kaveripiiriä.Yöllä nukkumaan mentäessä kaveriaihe jäi jotenkin mielenpäälle ja siinäpä aloin enemmänkin junnata asiaa pyöreässä päässäni.

Tähänkin ikään kiivenneenä on huomannut,miten erilaisia kaverisuhteita voikaan itselläänkin olla. Ja tähän on hämmentävää havahtua. .On niitä vanhoja kavereita ala-asteelta,ylä-asteelta ja lukiosta. Muutit pois kotoa,sait uusia ystäviä. Vaihdoit koulua,tuli lisää ystäviä. Aloit pyöriä jameissa ja yhtäkkiä sulla on oma pieni musiikkiperhe ympärillä. Siis ihan hitosti ystäviä!


Kuten olen sanonut, olen ollut ennen aika arka uusien ihmisten kanssa ja oman itseni kanssa: en ole uskaltanut olla sitä, mitä olen. Pelkäsin, että mut lytätään tai arvostellaan. Varsinkin kaikki musiikkiin ja lauluun liittyvät asiat on ollut arkoja, enkä ole ennen juurikaan halunnut laulaa muiden kuullen. Tai en ainakaan ole uskonut itseeni, että olisin laulamisesta nauttinut.

Junnaillessani näitä asioita päässäni tajusin vaan juurikin aika hienon asian: mulla on aivan hemmetin hienoja ihmisiä ja ystäviä ympärillä! Ihmisiä, jotka tukevat mua ihan_kaikessa vaatevalinnoista musiikkiasioihin ja parisuhdejuttuihin. Siis ihmisiä, joiden edessä voin itkee, eikä edes hävetä. Ihmisiä, joille voin puhua kaikki tyhmät jutut ja avautua tunteista ilman, että minut lytätään tai naureskellaan. Siis kaikessa yksinkertaisuudessa voin olla juuri sellainen kun oon ja kirsikkana kakun päällä saan vielä monen ihmisen vilpittömän tuen ja kannustuksen! Aivan mahtavaa!

Nää tyypit, joiden kanssa pyörin, on kasvattanut mua ihmisenä aivan älyttömän paljon viimeisen kahden vuoden aikana. Teidän, rakkaat ystävät, ansiosta, uskallan ensimmäisen kerran ikinä olla juuri sellainen, kuin oikeasti olen. Te olette rakkaita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti