keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Haluan, että jokaisella sanalla on merkitys

Istun sohvalla ja kuuntelen meidän biisien masteroituja versioita. Siis meidän,mun kirjoittamien,biisien. Kun ylä-asteella aloitin kirjoittamisen, en olisi ikinä uskonut, että niistä versoaa vielä joku päivä oikeita biisejä.Mutta siinä ne nyt on,ne on vähän kuin omat lapset.Koko EP:n tekeminen on vähän kuin lapsen tekeminen.

Ensin pistettiin lapsi aluille, eli aloitettiin yhdessä soittelu.Sitten oli raskausaika,oikeastaan se olikin lähemmäs 9 kuukautta,kun biisejä tehtiin.Suunniteltiin,harjoiteltiin,mietittiin budjettia,sovitettiin. Sitten aloitettiin synnyttäminen, biisien narulle pistäminen. Synnytyskivuilta ei vältytty, sillä keväällä parin kuukauden äänen lähteminen ja ääniongelmat stressasi ja hirvitti. Pikkuhiljaa päästiin työstämään laulujakin,ja onneksi niistä tuli ihan hyvät!


"Syksy alkoi hitaasti
ei lehdet pudonneet ennen marraskuuta,
ei maa jäätynyt,niin kuin ennen.
Pidin sinua mukanani
niinä syksyn päivinä,
joina olisin voinut antaa sun mennä
uuteen talveen
ilman minua"

Kohta lapsi on kokonaan syntynyt,voisi sanoa, että pää näkyy jo.Loppuun vielä pari ponnistusta,kansien tekeminen ja painattaminen, ja sitten saan oman lapsen syliin. Onneksi tästä raskaudesta ei tullut raskausarpia.

Biisiä kirjoittaessani,haluan, että jokaisella sanalla on merkitys. Rakastan leikkiä sanoilla. Joku yksi tietty sana yhdessä paikassa voi antaa miljoona eri merkitystä koko kappaleelle. Yksi sana voi muuttaa biisin teeman kokonaan,antaa tilaa eri tulkinnoille ja ajatusmalleille.

"Yks päivä muistin,mitä suhteelta haluan.
Mä muistin sen ensimmäisen kerran,
kun sä suutelit minua.
Joskus uitin paperilaivoja kaduilla
sateen jälkeen ja
 mietin mihin asti ne menis jos aina
aina satais"

Myös henkilökohtainen ajattelutapa biisiä kirjoittaessa on minulle tärkeää. En voi laulaa biisiä,jos en voi samaistua siinä oleviin asioihin ja tunteisiin. Aina pitää pystyä samaistumaan, edes leikisti. Pelkästään biisien läpilaulaminen ei anna minulle mitään, eikä sitä mukaan myöskään kuulijalle. Siksi kirjoitan paljon minua lähellä olevista asioista. Tämä ei tarkoita, että kirjoitan aina omasta elämästä. Lähipiirissä tapahtuvat asiat tarttuu tietenkin kynään. Niihin voin samaistua, ne asiat ovat minua lähellä. 

"Pitäisinkö sinusta sängyssäni
laihana,lämpimänä hiukset auki
Haluaisin oppia sinun tapasi,
harjaatko hiuksesi aamuisin?
Pitäisitkö minusta sängyssäsi
pyöreänä,lämpimänä,hiukset kiinni"

Joskus on päiviä,kun vihkoon tulee kuusi uutta sanoitusta. Joskus on puoli vuotta,ettei tule yhtäkään ideaa. Sitä se on, luovuus menee sykleissä. Vaikka välillä vaipuu epätoivoon, että onko tosiaanki niin, ettei mulle ole mitään sanottavaa, huomaa kuitenkin pian, että ympärillä on miljoona asiaa,joista voin kirjoittaa. 

"Parvekkeen kylmyys varpaita vasten
Ohi kulkee onnelliset, ne toisiaan katsoo
En halua nähdä suudelmia
käännän pään pois.
Voisin kai vielä pyytää mua rakastamaan
tai ainakin niin valehtelemaan.
Joskus olit minun etkä kenenkään muun
oli helppoa rakastua sinuun.
Rakastua sinuun."

Kokeilkaa kirjoittamista. Heittäkää itsekriittisyys hemmettiin,tarttukaa kynään,alkakaa kirjoittaa. Kun olet kirjoittanut,piilota kirjoitukset viikoksi äläkä lue niitä. Viikon päästä katso niitä uusilla silmillä. Silloin sinäkin huomaat, että sinun sanoillasi on merkitys.

"Haluaisin tietää suuteletko kaulaani
tarttuisitko kaupungilla käteeni"

Tekstin pätkät ovat Uuden Mantereen syksyllä julkaistavan EP:n  kappaleiden tekstejä.Tekstit ovat teoston alaisuudessa,ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.


2 kommenttia :

  1. Wau mitä tekstejä! oot kyllä taitava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :') Toivotaan, että tykkäät myös biiseistä yhtä paljon,kun saan ne täällä julkaistua.:)

      Poista