torstai 31. heinäkuuta 2014

Tyttö, joka letitti tuulen



Tässä se nyt on,Uuden Mantereen ensimmäinen sinkku tulevalta EP:ltä. Kappale on siis Tyttö,joka letitti tuulen. Enjoy!!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Tallinna!



Kuten Instagram-seuraajani tietävätkin, olin Tallinnassa muutaman päivän. Lähdettiin minilomalle Simban ja Simban vanhempien kanssa. Keskiviikkona aamulla kello soi 03.45, sillä viiden maissa pitikin lähteä ajelemaan Helsinkiä kohti. En ole ennen käynyt Tallinassa maissa, joten oli mukavaa lähteä ihan uuteen paikkaan!

Laivalla syötiin ihana aamiainen ja muutenkin laivamatka meni todella nopeasti. Perille päästyä käytiin viemässä laukut hotellin säilytykseen, sillä huoneet saatiin vasta muutaman tunnin päästä.
Käytiin kiertelemässä ja katselemassa paikkoja, vähän shoppailtiin myös.Tai siis,minä shoppailin mm.tuon kuvassa olevan mekon.

Kiertelyn jälkeen lähdettiin syömään F-hoone nimiseen ravintolaan. Tätä paikkaa muuten suosittelen,sillä söin siellä elämäni parhaan hampurilaisen! Ja paikka itsessään oli persoonallinen ja kiva,siitä tuli mieleen vähän Jyväskylän Vakiopaine.



F-hoonen jälkeen lähdettiinkin kiertelemään enemmän: käytiin näköalapaikalla ja muutamalla oluella. Tuntuu, että mihin menitkin, joka nurkalle oli pistetty pystyyn pieni kahvila tai baari. Ultimaattisen kävelymaratonin jälkeen lähdettiin hotellille nukkumaan.




Seuraavana päivänä lähdettiin Simban äitin kanssa Rocca al Mareen shoppailemaan. Sinne pääsi terminaalilta kätevästi ilmaisbussilla ja matka kesti about 20 minuuttia. Tein muuten sellaisen huomion, että vaatekauppojen vaatteet olivat jotenkin hirveän aikuismaisia. Melkein jo hätä tuli,että eikö minulle löydy mitään! Onneksi kuitenkin löytyi.



Shoppailujen jälkeen suunnattiin takaisin vanhaan kaupunkiin syömään. Syönnin jälkeen haettiin kamat hotellilta ja laiva lähti (hieman myöhässä) kohti Suomea n.klo 20. Laivalta autoon ja autolla Kotkaan, 01.00 hieman väsytti kun pääsi nukkumaan!

Oli mukava reissu ja tuli nähtyä taas jotain uutta. Mitään erikoisempia asukuvia tai muita en ottanut, sillä 27-asteen helteellä ei tee mieli jäädä posettamaan kaduille,eikä asutkaan olleet mitenkään erityisiä.

JOS haluat pysyä tekemisistäni paremmin perillä ja nähdä huikeaa extramateriaalia elämästäni,kannattaa klikata seurantanappulaa Instagramissa ( TÄÄLTÄ SINNE PÄÄSET ). Sinne tulee kuitenkin napsittua enemmän kuvia, varsinkin näin kesäaikana,kun on koko ajan menossa!

 
Tänään pitäisi illalla sitten orjentoitua Kotkan Meripäiville..Huhuh..
Onko ketään tulossa??
 



Kuvat: Olli Andersen


 
 

 
maanantai 21. heinäkuuta 2014

Laihtuminen on perseestä

Helteet iskivät sopivasti juuri,kun sain työt päätökseen. Eli hei hei työ t-paita ja farkkusortsit, terve vaan ihanat kesämekot ja hameet, joita olen hamstrannut pitkin talvea ja kevättä kirpputoreilta! Tai niinhän mä ajattelin.

Olinpa nimittäin ostanut mekot viime syksyn,talven ja kevään aikana. Juuri niihin aikoihin,kun sain viimeisetkin viitisen kiloa pudotettua. Kilojen pudotessa myös kroppa ehkä hitusen timmeytyi. Kun aloin innoissani kaivelemaan kaappeja kesämekkohurmiossani, huomasin, että KAIKKI ihanat mekot jotka olin ajatellut kesällä pukea päälleni,olivat auttamattomasti liian isoja.

Tästä seurasi välittömät IPR:t (itkupotkuraivarit siis), vaatteiden pahoinpitely,"laihtuminen on perseestä!!!"-huuto, ja Simolle muotishow jonka mantrana oli "kato,tääki on liian iso.Kato nyt,ei helvetti.Ihan hirveetä,siis kaikki liian isoja."Tämän jälkeen koin pienen masennuksen ja istuin vaatekasan keskellä apaattisena.

Okei,oli aika siirtyä tunnekeskeisestä ajattelusta järkiajatteluun. Great,oot laihtunut,ja se on oikeastikkin hienoa asia josta olen ylpeä. Vaate-episodin jälkeen olin vain kovin pettynyt, etten päässytkään pitämään ihania vaatteita,joista niin iloinen olin ollut. Onneksi nämä olivat kirpparivaatteita,joten rahaa ei sinänsä mennyt hukkaan. Ei varsinkaan,kun sain myytyä suuren osan eteenpäin.

Nyt on jo muutama käytännöllinen uusi kesämekko kaapissa ja ilman vaatteita ei ole tarvinnut olla. Tästä on opittu taas jotain uutta (älä osta vaatteita liian aikaisin TAI AINAKAAN dieetin aikana). Tässäpä teillekin ystäväiseni siis muutama vinkki.

Tästä myös seurasi ultimaattinen vaatekaappien tyhjennys: kaikki liian isot vaatteet mäkeen,kaikki vähän käyttämättömät myös. Raa'alla otteella kaikki turhuudet myyntiin. Ja kylläpä muuten kaappi näyttää tyhjältä!..
...kunnes tyhjän tilan täyttävät uudet,syksyn kouluvaatteet! ;)

Onko teillä samanlaisia IPR-tyyppisiä kokemuksia samasta asiasta?
Meinaatteko siivota vaatekaappeja syksykuteita varten?




keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Haluan, että jokaisella sanalla on merkitys

Istun sohvalla ja kuuntelen meidän biisien masteroituja versioita. Siis meidän,mun kirjoittamien,biisien. Kun ylä-asteella aloitin kirjoittamisen, en olisi ikinä uskonut, että niistä versoaa vielä joku päivä oikeita biisejä.Mutta siinä ne nyt on,ne on vähän kuin omat lapset.Koko EP:n tekeminen on vähän kuin lapsen tekeminen.

Ensin pistettiin lapsi aluille, eli aloitettiin yhdessä soittelu.Sitten oli raskausaika,oikeastaan se olikin lähemmäs 9 kuukautta,kun biisejä tehtiin.Suunniteltiin,harjoiteltiin,mietittiin budjettia,sovitettiin. Sitten aloitettiin synnyttäminen, biisien narulle pistäminen. Synnytyskivuilta ei vältytty, sillä keväällä parin kuukauden äänen lähteminen ja ääniongelmat stressasi ja hirvitti. Pikkuhiljaa päästiin työstämään laulujakin,ja onneksi niistä tuli ihan hyvät!


"Syksy alkoi hitaasti
ei lehdet pudonneet ennen marraskuuta,
ei maa jäätynyt,niin kuin ennen.
Pidin sinua mukanani
niinä syksyn päivinä,
joina olisin voinut antaa sun mennä
uuteen talveen
ilman minua"

Kohta lapsi on kokonaan syntynyt,voisi sanoa, että pää näkyy jo.Loppuun vielä pari ponnistusta,kansien tekeminen ja painattaminen, ja sitten saan oman lapsen syliin. Onneksi tästä raskaudesta ei tullut raskausarpia.

Biisiä kirjoittaessani,haluan, että jokaisella sanalla on merkitys. Rakastan leikkiä sanoilla. Joku yksi tietty sana yhdessä paikassa voi antaa miljoona eri merkitystä koko kappaleelle. Yksi sana voi muuttaa biisin teeman kokonaan,antaa tilaa eri tulkinnoille ja ajatusmalleille.

"Yks päivä muistin,mitä suhteelta haluan.
Mä muistin sen ensimmäisen kerran,
kun sä suutelit minua.
Joskus uitin paperilaivoja kaduilla
sateen jälkeen ja
 mietin mihin asti ne menis jos aina
aina satais"

Myös henkilökohtainen ajattelutapa biisiä kirjoittaessa on minulle tärkeää. En voi laulaa biisiä,jos en voi samaistua siinä oleviin asioihin ja tunteisiin. Aina pitää pystyä samaistumaan, edes leikisti. Pelkästään biisien läpilaulaminen ei anna minulle mitään, eikä sitä mukaan myöskään kuulijalle. Siksi kirjoitan paljon minua lähellä olevista asioista. Tämä ei tarkoita, että kirjoitan aina omasta elämästä. Lähipiirissä tapahtuvat asiat tarttuu tietenkin kynään. Niihin voin samaistua, ne asiat ovat minua lähellä. 

"Pitäisinkö sinusta sängyssäni
laihana,lämpimänä hiukset auki
Haluaisin oppia sinun tapasi,
harjaatko hiuksesi aamuisin?
Pitäisitkö minusta sängyssäsi
pyöreänä,lämpimänä,hiukset kiinni"

Joskus on päiviä,kun vihkoon tulee kuusi uutta sanoitusta. Joskus on puoli vuotta,ettei tule yhtäkään ideaa. Sitä se on, luovuus menee sykleissä. Vaikka välillä vaipuu epätoivoon, että onko tosiaanki niin, ettei mulle ole mitään sanottavaa, huomaa kuitenkin pian, että ympärillä on miljoona asiaa,joista voin kirjoittaa. 

"Parvekkeen kylmyys varpaita vasten
Ohi kulkee onnelliset, ne toisiaan katsoo
En halua nähdä suudelmia
käännän pään pois.
Voisin kai vielä pyytää mua rakastamaan
tai ainakin niin valehtelemaan.
Joskus olit minun etkä kenenkään muun
oli helppoa rakastua sinuun.
Rakastua sinuun."

Kokeilkaa kirjoittamista. Heittäkää itsekriittisyys hemmettiin,tarttukaa kynään,alkakaa kirjoittaa. Kun olet kirjoittanut,piilota kirjoitukset viikoksi äläkä lue niitä. Viikon päästä katso niitä uusilla silmillä. Silloin sinäkin huomaat, että sinun sanoillasi on merkitys.

"Haluaisin tietää suuteletko kaulaani
tarttuisitko kaupungilla käteeni"

Tekstin pätkät ovat Uuden Mantereen syksyllä julkaistavan EP:n  kappaleiden tekstejä.Tekstit ovat teoston alaisuudessa,ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.


perjantai 4. heinäkuuta 2014

Mikä endo? part.2

Hei!

Ajattelin nyt teille kirjoitella toisen osan endometrioositarinastani..Tämän tekstin otsikko-luonnos on lojunut viime syksystä asti kansiossa, enkä ole vain missään vaiheessa saanut sitä kirjoitettua loppuun. Kun joku kyseli kakkososan perään, ajattelin nyt tämän tarinoida loppuun. Ensimmäinen osa löytyy TÄSTÄ.

..Päivystyksestä lähtiessä ei oikeastaan tullut muuta ajateltua, kuin että toivottavasti kivut menevät ohi. Yöllä kivuilta ei saanut nukuttua, aamulla ei päässyt kävelemään. Otin luurin kauniiseen käteen ja soitin Mehiläiseen. Sanoin että nyt on PAKKO päästä jonkun vastaanotolle. Sain samalle päivälle ajan. Vastaanotolla minut otti vastaan hieman ujon oloinen naislääkäri. Tämä lääkäri osoittautui aivan mahtavaksi tapaukseksi ja on luottolääkärini endoasioissa.

Ensin kerrattiin koko endohistoriani läpi. Sitten tehtiin ultrat ja sisätutkimukset. Lääkäri huomasi heti, että ei todellakaan ole keliakiasta johtunut kivut ja turvotukset, vaan ne olivat endo-oireita. Eikä tällä kertaa endo näyttäytynyt enää vain pieninä kiinnikkeinä. Endo oli "valloittanut" vasemman alavatsan puoliskon.Endometrioosiaines ja kiinnikkeet olivat työntäneet vasemman munasarjan väärään paikkaan, kohdun vierestä kohdun taakse.Tästä syystä kohtu oli siis koholla. Tämän lisäksi munanjohdin on kierteellä ja munasarja niin puristuksissa, ettei se enää edes toimi. Lisäksi munasarjasta löytyi "suklaakysta".
Sain uudet hormoonilääkkeet kokeiluun ja tilannetta jäätiin seuraamaan. Vaikka fiilikset olivat,mitä olivat, olin helpottunut. Tiesin,missä mentiin ja mikä tilanne oli.

Uudet lääkkeet eivät sopineet minulle,enkä tällä hetkellä käytä mitää hormoonilääkitystä endon hoitoon. Kivut hävisivät pikkuhiljaa itsestään.Painon pudotus ja terveellisempi ruokavalio auttoi luultavasti asiaan. Viime vuosi oli hyvä kausi endon kanssa, ei suuria kipuiluja tai turvotuksia. Koska kivut tuntuvat menevät vuosisykleissä, tämän vuoden pitäisi olla hankalampi,kuin viimevuoden. Ja ainakin tällä hetkellä se myös siltä näyttää..

Puhuinkin muutama viikko sitten eräässä postauksessa, että kävin kinesioteippauksessa endokipujen takia.
Alkukesän kuumat,kosteat ja painostavat säät laukaisivat kivut ja turvotukset, eikä työnteosta meinannut tulla tiettyinä päivinä oikein mitään. Särkylääkkeethän eivät auta jne.. Luin Facebookin endometrioosi-sivustolta, että kinesioteippaus auttaisi kipuihin. Pitää hommat "kasassa", auttavat kiputiloihin ja jumeihin.

Kaverin suosituksesta soitin Jyväskylän Hierojakouluun, ja sain aivan mahtavaa palvelua! Itseasiassa, tänään sieltä soiteltiin perään, että auttoiko teippaus kipuihin. Ja kyllähän ne auttoivat! Suosittelen kinesiota siis kipuihin ehdottomasti!

Pakotusta ja pientä tuikkimista on alkanut esiintymään nyt myös oikealla puolella.Tottakai ensimmäinen ajatus on, että endometrioosi on lähtenyt levittymään enemmän oikealle puolelle. Toinen vaihtoehto on, että kivut säteilevät vasemmalta puolelta. Tänä syksynä pitäisi käydä taas tarkastuskäynnillä ja katsotaan, onko endo alkanut leviämään oikealle puolelle myös. Tällä hetkellä mieli on kuitenkin rauhallinen, sillä kipuja on ollut verrattain joihinkin vuosiin todella vähän! Uskon, että liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla on ollut asian kanssa suuri vaikutus! Hyvä olo,tämänkin asian kannalta,buustaa ja motivoi liikkumaan ja jatkamaan tätä elämäntapaa.:)

Olen saanut myös mielettömästi tsemppiä Endometrioosittaret-ryhmästä.Sinne tulee huonoina päivinä kirjoitettua fiilikset ja siellä on mahtavia naisia,jotka ymmärtävät mitä tarkoitan! En sano, etteikö endometrioosittomat naiset voisi ymmärtää,miltä tämä tuntuu, mutta nämä tietävät,miltä se oikeasti,fyysisesti tuntuu.

Sivustolla sitä myös huomaa,kuinka onnekas vielä olen. Minulta ei ole evätty mahdollisuutta saada lapsia. Tiedän, että endo tässä vaiheessa voi hankaloittaa lapsen saamista,mutta pidän siitä ajatuksesta, että minulla on siihen mahdollisuus. Monella sitä mahdollisuutta ei enää ole, tai sitten oireet ovat paljon massiivisempia,kuin minulla. Niinä hetkinä huomaan, kuinka hyvässä pisteessä endoni kanssa kuitenkin olen!

Onnekkuutta lisää myös tietenkin Simba,joka on yrittänyt ymmärtää tätä sairautta ja naisen anatomiaa sympaattisenkin paljon! On joku,jonka kanssa voi keskustella ja sanoa typerätkin ajatukset ääneen. On joku,joka osaa kaivaa kaapista lämmitettävän kaurapussin juuri oikealla hetkellä. Ja joku,joka hieroo selkää kun kivut säteilevät sinne.

Endometrioosi on kettumainen sairaus, mutta harvoin annan sen enää pilata päivää tai mieltä. Lapsettomuuspelon olen työntänyt mielestäni jo aikoja sitten. En halua surra asiaa etukäteen,suren sitten, jos sellainen tilanne tulee vastaan. Kipuja tuskin koskaan oppii oikeasti sietämään,mutta niiden kanssa voi elää.Onneksi, niitä tulee nykyisin harvemmin. Ja onhan se hauskaa, kun vatsa näyttää siltä, että on viimeisillään raskaana! Huumoria pitää repiä tilanteesta kuin tilanteesta.

Lisätietoa endometrioosista saat endometrioosiyhdistyksen sivuilta. 
Tsemppiä kaikille endometrioosittarille! 

Jos jäi kysyttävää,kysy!