perjantai 27. kesäkuuta 2014

Oo rehellinen,oo oma ittes

Kuten olen jo useamman kerran täällä maininnut, minua ärsyttää suunnattomasti kiiltokuvabloggaajat. Ne, joilla aina tuntuu menevän kauhean hyvin: on rahaa, rakkautta, kavereita, lukijoita, elämä hymyilee joka suunnasta. Tähän lukeutuu myös ne bloggaajat, jotka eivät anna itsestään oikeastaan yhtään mitään. Eikä siinä, jokainen vetää yksityisyyden rajansa minne haluaa,mutta minuun tämä ei iske. Persoonaton bloggaaminen, siinä ehkä termi tälle asialle. Jos luen jonkun ihmisen lifestyle-blogia, haluan tietää, millainen ihminen siellä ruudun toisella puolella kirjoittaa.

Jos aina ihmisen persauksestakin paistaa aurinko ja kaikki on "hirrrveen kivaa", herää kaksi kysymystä: 1.onko blogaaja enää aito? Voiko oikeasti olla, että tyyppiä ei mikään ärsytä,ketuta,vituta,raivostuta,suututa tai herätä negatiivisia tunteita? Tai jos herättää,miksi niistä ei voi puhua tai kertoa blogissa? Ja kysymys numero 2.mitä lääkkeitä hän käyttää? Tosiasiahan on se, että meillä jokaisella on joskus pieni myrskypilvi pään päällä. Tämä on jees, mutta myös näistä huonoista päivistä haluaisin lukea blogeista!

Jokainen bloggaaja vetää yksityisyyden rajansa minne haluaa. Jos on huono päivä tai kultsipuppelin kanssa on tullut riitaa,en oleta, että siitä ollaan heti kirjoittamassa blogiin. Mutta tiedättekö, kun joidenkin blogeista paistaa päälleliimattu kiiltokuvakulissi-elämä..Tämän asian havaitsin luettuani useampaa tunnetun portaalin blogia. Kaikki on ihanaa ja hyvin (joka on tosi jees,on kiva jos ihmisillä menee hyvin!!) mutta joku siinä mätti! Se kulissionni! Eih!

Olen itse melko positiivinen ihminen ja varmaan esimerkiksi facebookin, instan ja blogin kautta minusta saa juuri kiiltokuvabloggaajamaisen kuvan. Kun perehdytte postauksiini,huomaatte, että siellä niitä huonoja päiviä on myös mukana. Olen antanut itsestäni blogissa melko paljon, hyvien asioiden vastapainona on oikeasti henkilökohtaisia, arkoja ja hävettäviä juttuja. Minusta tämä onkin bloggaamisen yksi kiehtovin puoli: kuinka rehellinen haluan lukijoilleni olla? Mitä haluan paljastaa itsestäni?

Rehellisyyteen ja omana itsenä olemiseen haluan blogissa panostaa. Liika rehellisyys ja avoimuus ei tietenkään ole hyvästä, siinä jo tulee oikeasti yksityisyyden rajat vastaan. Ei välttämättä omat, vaan esimerkiksi tuon armaan kihlatun. Koska riidat ja vastoinkäymiset koskettavat meitä molempia, en voi täysin rehellisesti täällä kertoa mistä sitä nyt riideltiin ja mitä se toinen sanoi. Enkä kyllä koe tarpeelliseksikaan täällä asioita puida, kavereita on tarpeeksi lähellä siihen hommaan..

Muuten kyllä olen avoin ja melko rehellisesti voisin kertoa täällä suolen toiminnasta, omista fiiliksistä, tunteista ja elämäni asioista. Voin pistää kuvia tänne,jossa mulla ei ole meikkiä. Voin kertoa, jos päivä on ollut huono. Ihmiset, siihen ei kuole. Se helpottaa. Vaikka rehellisyys voi välillä kirpaista anonyymien penseissä kommenteissa. Mut hei,kaikkia ei voi miellyttää,ole oma itsesi ja se riittää,eiks niin?

Ihmiset,olkaa rehellisiä blogeissa. Minua ainakin kiinnostaa myös ne vähän huonommat päivät!:)Onko jotain,mitä haluaisite minusta tietää? Jotain noloa,hävettävää?:D
 
 

24 kommenttia :

  1. Mä toivon ettei mun oma blogi oo tällänen "kiiltokuvablogi" vaikka kaikkea en sinne kyllä purakaan. Koitan kuitenkin kirjottaa sitä niin että se minuus näkyy siellä taustalla :) Mulla on itseasiassa myös tekeillä sellanen postaus jossa näkyy just kiiltokuva/todellisuus rinnakkain et miten kaiken voi asetella myös blogiin silleen kun kaikki ois aina tosi ihanaa ja siistiä!

    VastaaPoista
  2. Juurikin tätä samaa olen usein pohtinut omissa kirjoituksissani. Että kuinka paljon haluan tai voin itsestäni ja fiiliksistäni kertoa. Hyvää pohdintaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) Välillä,riippuen postauksesta, tätä joutuu aina miettimään uudestaan. Ja pitääpä osata miettiä asioita eri kanteilta: eihän tää loukkaa ketään? Mitä sanavalintoja voin käyttää,yms.:)

      Poista
  3. On kyllä totta, että ihmiset jotka tuovat esiin oman ihmisillisyytensä kiinnostavat paljon enemmän kuin nämä mainitsemasi "kiiltokuvaihmiset."
    Joku raja omiinkin asioihin toki tulee vetää ja huonojen asioiden kertomiseen, mutta toisinaan näytetyt huonot tunteet saavat bloggaajan vaikuttamaan rehellisemmältä ja aidommalta myös sitten niiden muiden "aurinkopaistaaperseestä"- kirjoitusten kanssa.

    Itse olen bloggaajana tehnyt ehkä päin vastoin kuin useat muut, kirjoitan enemmän sisimmästäni, enemmän siitä mitä tunnen ja koen kuin siitä mitä olen pinnalta, mitä olen tehnyt. Tavallaan teen itsestäni täysin alastoman lukijoideni edessä, mutta samalla piilotan itseni lauseisiin, joiden ymmärtämiseen tarvitaan päätä.

    Pidän blogistasi todella paljon, sillä sinuun voi samaistua! olet yksi meistä ja aivan hurmaava persoona. Jatka tällei samallailla! ^^
    Kiitos tästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tavallaan teen itsestäni täysin alastoman lukijoideni edessä, mutta samalla piilotan itseni lauseisiin, joiden ymmärtämiseen tarvitaan päätä. "

      Kiehtovaa! Ja itse rakastan juurikin sanoilla leikkimistä. Tietyt sanat kuvaavat itsessään paljon monikantaisemmin asioita. Ja jotta sen pointin postauksesta tai fiiliksistä ymmärtää,pitää olla "sanapäätä". Just näin!:)

      Kiitos kommentistasi,siitä tuli oikein mukava olo ja kiva mieli!!^^

      Poista
  4. Mielenkiintoisia pohdintoja. Mä kyllä tykkään lukea sellaisia kulissiblogejakin toisinaan, mun mielestä on ihanaa lukea positiivisia blogeja, kun kaikki asiat on hyvin ja mallillaan (mukamas, hehe). Sen sijaan en pidä sellaisista kulissiblogeista, joissa selkeästi vain leveillään esim. rahalla tai maineella ja joista näkee päälle, että aitous on kaukana.

    Itse olen ajatellut kirjoittaa blogiin vähän kaikesta, niin hyvästä kuin huonostakin. En yritä pitää yllä mitään kiiltokuvaelämän kuvaa, koska sellaista mulla ei ole, mutta jos joskus teenkin jotain tavallisesta poikkeavaa tai muuten siistiä, haluan kyllä jakaa senkin, koska se on mulle taatusti iso juttu. Olla onnellinen ja nauttia elämästä. Suomalaisilla on kummallinen tapa, että onneaan ei saisi näyttää..

    Tosin tiedän pari sellaistakin blogia, jossa taas ei juuri tehdä mitään muuta kuin valiteta. Sellaiset ei nappaa. Parhaita on ehkä just tollaset aidot, missä näkyy elämän koko kirjo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän koko kirjo on tosiaan tärkeetä blogeissa, vaikka kyllähän sitä itsekin haluaa lukea Super pinnallisia blogeja: etsiä niistä meikkijuttuja ja muita.:) Itse mulla postausten sisältö riippuu hyvin pitkälti päivästä.Haluan välillä pohtia ja tunteilla,välillä taas pinnallisuus tekee hyvää,ettei mene liian vakavaksi.:)

      Poista
  5. Mulla on se, et mä haluaisin purkaa välillä blogiini asioita, mutta sitten tulee mietittyä, että mitä mieltä mies on siitä ja mä tiedän et se ei tykkäis siitä jos alkaisin näistä huonommista jutuista kovinkaan paljoa kirjoittelemaan blogin puolella. Harmittaa suuresti ja sit joutuu antamaan itsestään kiiltokuvabloggaajan kuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä valitettavasti joutuu karsimaan paljon asioita blogista pois, juurikin muiden takia. Tosin,on hyvä, että välillä onkin tuollaisia rajoittimia,ettei nyt ihan heti kaikkea ole kertomassa!:) Itse ainakin avaudun ja kerron syvimmätkin jutut välillä vähän turhankin nopeasti

      Poista
  6. Hyvä postaus! :) Joissain blogeissa tosiaan saa liian kiiltokuvamaisen vaikutelman, mutta toisaalta joissain blogeissa ei ole tarkoituksena tuoda oman elämänsä kaikkia puolia vaan ainoastaan niitä inspiraationa toimivia asioita. Teeskenteleminen kuitenkin paistaa joistain liiankin nopeasti läpi, varsinkin jos bloggaaja hehkuttaa joka päivä jotain uutta hienoa, mutta tosiasiassa istuu verkkarit jalassa sängyssä postailemassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha,kyllä.:D Istuu pieruverkkarit jalassa,pölähtäneenä sohvalla ja postaa edellisen viikon bilekuvia.:D Noh,joskus se on sitä bloggaajan arkea..Mutta se on eri asia miten sen asian sitten ilmaisee..

      Poista
  7. Hienoja kuvia + oot todella kaunis! :)

    VastaaPoista
  8. Löysin sun blogin vähä niinku vahingossa..
    Iha hyvä pointti tuo, et jotkut tuntuu elävän "kiiltokuvaelämää". Onhan se kiva, että asiat on ihmisillä hyvin, en mä sitä sano.. mut ehkä kuitenkin elämän ikävät asiat halutaan mieluummi pitää omana tietona? Ite oon henk.koht. huomannu sen, että sit ku kerran kirjotat jotai ei nii iloista, ni se pian kääntyy koko blogi niihi negatiivisiin aiheisiin, eikä sit enää muista elämän pieniä iloja. :D mulle ainenkin blogi toimii lähinnä päiväkirjan tyylisenä.. Sinne tulee nii positiivisia ku negatiivisiakin asioita, koska, ihmisiähän tässä vaan ollaan :)

    -enppu-

    ps. sul on kiva tyyli kirjottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) Blogiin voi kirjoittaa negatiivisia juttuja,mutta suoranainen valittaminen (ainakin koko ajan putkeen) alkaa olla kyllä rasittavaa. Ja tietty,onko valitettavat asiat henk.koht juttuja vai johtuuko vaan siitä, että on noussut väärällä jalalla ylös.:)

      Poista
  9. Tässä postauksessa ja blogissa on kyllä asenne kohdallaan ja olen itse samaa mieltä asiasta ~ aloitin bloggaamisen nimenomaan voidakseni puhua asioista enkä jäädä kulissien taakse ja esittää kuin kaikki olisi täydellisesti. : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!! :) Kyllä,ääni on luotu kuultavaksi.:)

      Poista
  10. Täyttä asiaa! Propsit ja syvä kumarrus! :)

    http://www.verasofial.blogspot.fi

    VastaaPoista
  11. Kiitos taas hyvästä tekstistä! Olen samaa mieltä ja arvostan sun rohkeutta!! :)

    VastaaPoista
  12. Jospa sun kuvailemat kiiltokuvabloggaajat haluaa kirjoittaa blogeissaan mukavista asioista. :)

    VastaaPoista
  13. Tottakai,kukapa ei haluaisi? !:) Minuun vaan iskee ainakin blogit,jotka samaistuvat mun elämään eli siellä huonompia päiviä myös on. jatkuva iiihqq daa mun elämä!!!!- tykitys ei iske,kuten jo sanoin,ainakaan minuun.

    VastaaPoista