Sivut

torstai 29. toukokuuta 2014

So happy together-meidän tarina

Heiii ja ihan ensiksi iiiiso kiitos kaikille,jotka toivepostausidean jättivät! Kaikki annetut ideat aion toteuttaa vielä tämän kesän aikana.Nyt valitsin tälle päivälle kuitenkin toiveen kirjoittaa minusta ja Simosta,ja siitä,miten tavattiin yms. Ehkäpä se jouhevasti sulautuu näihin kihlatunnelmiin sitten.. Vaatehommelitkin olisin halunnut toteuttaa,mutta keikkaleskeys on vienyt henkilökohtaisen valokuvaajani, joten niitä en voinu nyt toteuttaa. Mutta kuten sanoin, toteutan ideat vielä kyllä! Mutta niin, Simon ja minun tarina..

Syksyllä 2010 muutin Jyväskylään. Olin keväällä kirjoittanut ylioppilaaksi ja pidin välivuotta käymällä teatteri-ilmaisun linjaa. Silloin aloin pyörimään Popparissa (baari) kaverini Kristan kanssa. Popparissa on melkein jokapäivä joku keikka, jota käytiin katsomassa. Popparissa näinkin sitten uuden tyypin,jolla oli pitkät vaaleat hiukset (vaikka ei ne sillon ees kyllä pitkät ollu, kun nyt katsoo!).

Kiinnostuin tästä tyypistä ja jokin siinä vain viehätti. En tehnyt asian eteen mitään,koska tällöin juuri pitkästä suhteesta eronneena en olisi luultavasti jaksanut yhtään mitään suhdehommia tai miehiä ylipäätään. Onneksi tällöin en tehnytkään mitään aloitetta, sillä Simo seurusteli vielä näihin aikoihin.Ajattelin vain, että olin hieman ihastunut ja se menee ohi,enhän tunne edes koko tyyppiä.

Syksyn edetessä ja kääntyessä jo talven puolelle, kiinnostus tätä tyyppiä kohtaan kasvoi. Jotenkin aina sattumalta satuin Popparin Monday Clubiin juuri silloin, kun kyseinen herra oli siellä soittamassa. Kaverini kautta sain tietää, että tyypin nimi on Simo. Kitaristi konsalta.

Jossain vaiheessa päätin olla rohkea ja pyytää Simoa facebook-kaveriksi.  Kun olin painanut "Lähetä kaveripyyntö"-nappia,sain hysteerisen kirkumispanikoimiskohtauksen ja päätin, etten kehtaa käydä facebookissa ainakaan seuraavaan viikkoon..(Tässä kohtaa mainittakoon, että kukaan, ei kukaan ole ikinä ennen aiheuttanut mulle noin suuria ihastushäsejä.Koskaan,ikinä.) Seuraavana päivänä kaveriltani tuli viesti "MEE KATTOOO SUN FACEBOOK!!!". Ja niinhän siinä kävi, että Simo oli hyväksynyt mut kaveriksi.



Kaveriksi hyväksymisen jälkeen Simo tuli juttelemaan mulle Popparissa. Menin sisäisesti paniikkiin ja jäädyin. Simo liukeni paikalta aika nopeasti, luuli reppana saaneensa pakit!Tämän jälkeen sisareni Hipsu olikin törmännyt kännissä baarissa Simoon ja mennyt tekemään tuttavuutta.Oli rohkaissut Simoa tulemaan juttelemaan kanssani ja muuta yhtä kivaa.. Tässä vaiheessa luulin, että koko homma on kurautettu loppulisesti..

Helmikuussa 2011 olin katsomassa Popparissa jälleen yhtä keikkaa,jolla Simo soitti. Keikan jälkeen päätin toimia. Laitoin yöllä Simoselle facebookissa inboxiin viestiä. Kiitin keikasta,kyselin kuulumisia, kaikkea todella "rentoa". Tästä aloin muutaman päivän kestänyt inbox-viestittely ja tutustuminen. Saman viikon perjantaina alkoi hiihtoloma. Sovittiin Simon kanssa, että nähdään baarissa..Sitä jännityksen määrää!

Simo todisti ritarillisuutensa jo ensi treffeillä: hän tuli vuokseni Kharmaan..Hirveään teinilihatiskibassonjytke-mestaan.Huhhuh,pisteet nousivat kattoon heti. Kharmassa ei kyllä kauaa oltu,siirryttiin Passioniin juttelemaan. Juttu luisti hyvin. Juteltiin monta tuntia itsestämme ja elämistämme. Kävi ilmi, että ollaan monessa asiassa hyvinkin samanlaisia.


Juttua riitti,joten pilkun jälkeen päädyttiin kämpilleni jatkamaan juttua. Kyllä,siis ihan vain juttelemaan. Kun Simo lähti aamulla treeneihin,sovittiin, että illalla tavattaisiin uudestaan. Tästä se oikeastaan alkoi. Simo vietti hiihtoloman jälkeen oikeastaan jokaisen yön luonani ja jo seuraavana syksynä muutettiin yhteen,oltiin yhdessä koko ajan muutenkin. Pikkuhiljaa tähän on vain tultu.

Kolmeen vuoteen on mahtunut kolme yhteistä asuntoa, riitoja,keikkoja ja maailman parhaita yhteisiä hetkiä ja keskusteluja. Rakastan Simossa mm. seuraavia asioita

* kärsivällisyyttä
*sitä että Simo rakastaa minua myös huonojen puolieni takia, ei niistä huolimatta
*maailman paras kuuntelija
*maailman paras kaveri
*hiukset <3 
*Simo on auttavainen ja huolehtivainen,
*mutta kuitenkin jämäkkä ja itsepäinen kun tilanne vaatii. En voisi olla ns. lampaan kanssa
*reiluus

Simo on kaikkea tätä ja paljon enemmän! Ja se, jos miehen ainut huono puoli on pienehkö siivousfriikkeys niin ei asiat kovin huonosti voi olla.. 

Tässäpä tätä meidän tarinaa, en tiedä,vastaako tämä toivetta,mutta yritetty on.Edelleenkin kysymyksiä ja toiveita saa heittää AINA kun siltä tuntuu..:)
 
 

 

 

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Vaaterekin ihanuus + toivepostausideoita kehiin!

Ajattelin ensin tehdä kuvakollaasin valmistujaisista,mutta koska koko viime viikko oli silkkaa valmistujaistykitystä,päätin säästää sen myöhemmäksi. Myöskin sen takia, että päivän hektisyydestä johtuen minulle ei ole teille yhtään asukuvia..Huupps..No,onneksi 7.6 vietämme uusiovalmistujaiset,joten sitten saatte kaikki valmistujaishypetykset yhdessä postauksessa!

Elämä on ollut tällä viikolla suurimmaksi osaksi kihlahypetystä,kun sukulaiset ovat soitelleet ja tekstailleet ja pommittaneet joka suunnasta onnitteluita antaen. Vietiin myös sormukset kaiverrutettaviksi,ja ne saamme perjantaina takaisin..Elämä on myös tällä viikolla ollut työntekoa, sillä sain sen kesätyön,mitä hainkin! Jau! Tylsänä osuutena se, että Simo on koko viikon keikkareissuilla.. On hyvin outoa olla kotona yksin,tekemättä mitään.

Mutta niin, nyt voisin siirtyä postauksen itse aiheeseen! Nimittäin vaaterekkiin! Yksi elämäni parhaista ostoksista, vaikka ostohetkellä sitä en vielä tiennyt.



Aluksi hommasin vaaterekin vain, jotta saisin vaatteeni jonnekin muualle lattialta. Simoa ärsytti, kun vaatteet olivat lattialla,sohvan päällä ja kaappikin tursuili rääsyjä ylipaljon. Niinpä juuri ennen muutoa päätin ostaa vaaterekin. Olisivatpa vaatteet edes pois lattialta,vaikka sitten rumasti vaaterekin päällä.

Kun vaaterekki kotiutui,valikoin siihen roikkumaan parhaimmat käyttövaatteet. Ne vähän erikoisemmat jutut,ei niitä Ginan toppeja. Pikkuhiljaa vaatteet siirtyivät lattioilta kaappeihin ja rekkiin..Ja ne roikkuivat rekissä kauniisti,ei rumissa pinoissa! Siisteys hiipi pikkuhiljaa vaatekaappiini ja rekkiin.. Täytyy sanoa, että olen itsekin hieman hämmentynyt tästä asiasta!

Toinen aivan mahtava apu vaaterekistä on vaatteiden valinnassa! Ennenhän homma meni suurinpiirtein näin: Minä kiireessä etsin jotain kivaa päällepantavaa,pengon koko kaapin läpi heitellen vaatteita lattialle,puen ja lähden. Ja se vaatekasa jäi siihen lattialle pariksi viikoksi,tottakai.

Nyt kun parhaat ja erikoisemmat käyttövaatteet roikkuvat jo valmiiksi esillä,voin istahtaa sängylle ja miettiä,minkä paidan/mekon/hameen/legginsit haluan pistää päälleni. Vaatekaappini paras arkiasukattaus on nenäni edessä,senkun käytän mielikuvitusta ja yhdistelen asun päässäni. Sitten vain vaatteet kauniiseen käteen,päälle ja tadaa, valmista on! Ennen en jotenkin hahmottanut vaatevarastojani ja sitä,mitä vaatteita minulla edes on. Tästä ehkä aiheutui tämä hirveä kaapin penkominen ja sotkuisuus.

 Vaatteiden näkeminen ja asujen suunnittelu tapahtuvat siis helposti. Ja koska asujen suunnittelu tapahtuu päässä,ei sotkua.(Kyllä,kertaus on opintojen äiti..) Koska se tapahtuu näkemisen ansiosta nopeasti,säästän myös aikaa ja energiaa. Jopa kiireessä!

Vaaterekin alaosassa on myös oma osio kengille. Siis semmoiset tolpat menevät, että kengätkin saa kauniisti siihen esille.Tai en minä tiedä,onko se siihen tarkoitettu,mutta minä pistän siihen korkkarit esille.Nih!

Ainut miinus rekissä on, että se on auttamattoman ruma. Siis ihan oikeasti.Harmaa, metallinen..HYI! Niinpä olen päättänyt vielä tämän kesän aikana värjätä rekin jotenkin kivaksi ja nätiksi.Ehkä violetiksi tai valkoiseksi..Hopeinenkin olisi kiva! Näin tästä tulee myös (hieman kauniimpi) sisustuselementti.

Ajattelin iloksenne toteuttaa toivepostauksen! Mistä haluaisitte minun postaavan?
Onko se mielipide,asunnon joku tietty osa,itsestäni jotakin uutta tietoa..?
Kertokaa!!

 




lauantai 24. toukokuuta 2014

Hey baby, I think I wanna marry you

Torstaina iltapäivällä Simo polvistui eteeni ja kosi. Ja tottakai vastasin myöntävästi! Ollaanhan tuosta asiasta puhuttu ja osasinkin tämän vuoden puolella kosintaa jo odottaakin. Luulin vain, että kosinta olisi tapahtunut loppuvuodesta, mutta tämä olikin kiva ylläri, että tulikin jo aikaisemmin!

Jo tunti kosinnan jälkeen olimme ostaneet Simolle sormuksen. Minulle ei tarvinnut ostaa, sillä kihlasormus on ollut valmiina odottamassa jo muutaman vuoden. Olen saanut sormuksen lahjaksi, ja tiesin heti, että siitä tulee kihlasormukseni sitten joskus. Nyt se vihdoin pääsee käyttöön! 

Perjantaina valmistujaisissani otettiin tosin sormukset pois, sillä ei haluttu, että vanhemmat vielä tietävät asiasta. Sovittiin Simon kanssa, että Simo kertoo asian iltapäivällä,kun ollaan syömässä. Ruokailun yhteydessä Simo sitten kilisti lasia ja sanoi " Olis yks juttu....Me mentiin eilen kihloihin."Onneksi tämä oli iloinen yllätys molempien vanhemmille! Meidän isukki juoksi keittiöön ja tilasi pullon kuoharia juhlan kunniaksi. 

Ruokailun jälkeen soiteltiinkin lähimpiä sukulaisia ja kavereita läpi,ilmoitellen asiasta. Haluttiin lähimmille ilmoittaa henkilökohtaisesti tällaisesta asiasta, eikä esimerkiksi facebookista. Vaikka tosin eilen päivitettiin profiilit jo facebookkiinkin.

Anteeksi, että tämä teksti on nyt tosi tökö tököä,sillä olen itsekin vielä hieman hämilläni ja sekaisin kaikista onnitteluista ja koko tilanteesta! :D Sydäntä on kovasti lämmittänyt ihmisten vilpittömät riemunkiljahdukset ja onnentoivotukset! 

Ääää en nyt osaa kirjoittaa mitenkään järkevästi, joten taidan lopetella!:D 
Olen maailman onnellisin tyttö! Simoseni,olet rakkain ja paras!
Ja kyselkää jos haluatte tietää jotakin mistä vain!












torstai 22. toukokuuta 2014

Syksyllä en tuu enää kouluun,kirjoitan "hei hei" luokan tauluun

Huomenna valmistujaiset. Vaikka niitä on odottanut jo sen kaksi ja puoli vuotta, silti ne tulivat liian nopeasti. Viimeyönä tajusin, että ei hemmetti,joudun oikeesti luopumaan kaikista luokkalaisista ja tuosta koulusta. Itkuhan siinä meinasi jo silloin tulla. Huomenna olenkin sitten heti aamusta särkisilmänä niiskuttamassa kirkon pihassa, että kivaa valmistujaispäivää vaan kaikille!

Kaikki on niin valmiina,kuin olla voi. Puku,kengät,laukku,meikit.. Aamulla juoksen klo 08.00 kampaajalle laitatuttamaan tämän leijonanharjan kuosiin.. Hiii,toisaalta en malta odottaa,sillä illalla juhlitaan luokkalaisten kanssa kunnolla päättäreitä. Toisaalta hirvittää,kun taas joku tuttu ja turvallinen loppuu, ja syksyllä pitäisi taas tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin käytäntöihin..Pitäisi olla iso ja aikuinen ja mennä yliopistoon. Hui kamala.


Tämä kevät on ollut kyllä ehkä elämäni paras kevät. Tänä keväänä EP valmistuu,on ollut keikkoja,koulusta valmistutaan hyvin arvosanoin, ympärille on kerääntynyt vahva ja aivan älyttömän rakas kaveripiiri.. Elämä on mennyt pääasiassa hyvin. Elämä on antanut tänä keväänä niiin paljon positiivista energiaa, että sitä riittää varmasti tulevaisuuteen pitkälle saakka.. Elämä on oma,risa,rämä,rakas ja paras. Kiitos tyypit,kun ootte mun elämässä <3



(Kynsitutorial jää nyt välistä, mutta korjataan asia sunnuntaina upeilla valmistujaiskuvilla!)
 

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Talkkiripsiä ja hiusten kasvua

Huomasin eilen tämän meikkivinkin Iltalehden sivuilta. Kyseessä on siis talkkiripset. Kyllä,talkkia ripsiin ja saat tekoripsi-efektin. Eihän tätä voinut olla testaamatta, sillä niin huijaukseltahan tuo kuulosti. Niinpä kävin ostamassa talkkia ja testasin. Tulokset olivat yllättävän hyvät,vaikka mitään mega Iines-ripsiä tuolla tuskin saa.


Eli homma lyhykäisyydessään menee näin (samat ohjeet on Iltalehden sivuilla). Taivuta ripset ja lisää ripsiväriä. Tämän jälkeen ota talkkia kädelle,pyörittele vanupuikko talkissa. Levitä talkki ripsiin. Tämän jälkeen levitä ripsiväriä päälle ja uh,mitkä ripset sulla onkaan!

Ei vaan,vaikka olinkin pessimistinen tähän niksiin,kyllä se hieman ehkä auttoi! Tuntui,että ripsien päähän ainakin jäi ripsiväri paremin,kun värillä oli "jotain mistä ottaa kiinni." Eli ei tämä vinkki ollut kyllä ihan tuulesta temmattu! Olisin toki voinut myös käyttää aikaa ripsivärin huolellisempaan laittamiseen. Silloin ripsistä olisi tullut ehkä hitusen paremmat..

 Vasemmalla siis ripset talkilla ja vasemmalla talkittomat. Kyllähän tuossap pieni ero on! (Ja älkää kiinnittäkö huomiota hirrveisiin kulmakarvoihin ja ripsivärin paakkuisuuteen..Asiat korjaantuvat kyllä!)

Luulen, että talkki pitää ripsivärin myös paremmin kuumina päivinä paikallaan. Itselläni ainaki luomiin tulee helposti mustat viivat hikoilun ja ripsivärin combosta. Luulisi, että talkki imee kosteutta ripsiväristä ja näin ollen viivoja ei tule.

Talkin ripsiin tunkemisen terveellisyydesta ja järkevyydestä en tiedä..Itse en välttämättä joka päivä tunkisi kyseistä tuotetta silmien lähelle, mutta kyllähän juhliin voisi hitusen panostaa ja talkkiripset tehdä. Olen positiivisesti yllättynyt tästä kauneuskokeilusta!

Toinen asia,mistä olen positiivisesti yllättynyt,on hiusten kasvu! Viimeaikoina hiusten harjaaminen on vaikeutunut, hiuslukkoja tulee enemmän,tuntuu että hiukset jäävät vetoketjujen väliin.. Olen huomannut, että hiukset ovat hieman kasvaneet, ja todella monet ovat sanoneet  myös asiasta. Päätin ottaa vertailukuvan. Käytin ennen-kuvaan hiuspostauksen kuvaa,joka on otettu 15.12.2013. Kyllähän tuosta kuvasta huomaa, että ne hieman kasvaneet on..



Keskellä siis ennen-kuva, ja reunimmaiset ovat muutamaa päiviä sitten otettuja. Pieni ero! Ajattelin kuitenkin nyt valmistujaisten jälkeen tasoittaa taas latvoja, että hiukset pysyvät hyvässä kunnossa. 

Jos satuit eksymään blogiini ensimmäisen kerran, voin sanoa, että yleensä blogini sisältö ei ole pelkkää kauneushömppää. Tämä on vain etko-valmistautumista perjantaihin..Hih! Kyllä noita "asiateksti"-postauksiakin löytyy.

Oletteko te seuranneet hiusten kasvua kuvien avulla?

 

maanantai 19. toukokuuta 2014

Meikki valmistujaisiin-Tutorial

Tämän viikon perjantaina on odotettu päivä, sillä silloin saan lastenohjaajan-paperit käteen. Olen blogin puolella puhunut lähinnä haalaristani,jonka teetin valmistujaispuvukseni. Tänään päätin harjoitella valmistujaismeikkiä. Meikki noudattaa hillitysti haalarin värejä,eli violettia ja turkoosia.Halusin tehdä meikistä näyttävän,hillityn ja jotenkin keijukaismaisen. (Koska kampaus..) Päätin tehdä meikistä pienen tutorialin,jotta näen itse perjantai-aamuna unenpöpperössä,miten se tehtiinkään. Ja eihän sitä tiedä,onko tästä iloa teille lukijoille.

 Sakset ovat puuterin päällä siitä syystä, etten sitä tarvinnutkaan. Uusi meikkivoiteeni yllätti täysin: positiivisesti! Kun tarvittavat meikit ja siveltimet ovat hollilla, voidaan aloittaa.


Aloitetaan meikkivoiteen laitosta. (Muistithan pestä ja rasvata kasvot iiiihan aluksi?). Itse pursotin meikkivoidetta kämmenselkään ja tuputin sienellä otsalle,nenään,silmien alle ja leukaan. Muista tasoittaa kunnolla,ettei jää tuollaisia valkoisia täpliä (tsek aut mai huulet).

Tämän jälkeen tein korostukset peitepuikolla. Vedä viivat niihin kohtiin,mihin mitä haluat korostaa. Ota sivellin ja häivytä viivojen reunat meikkivoiteen sekaan. (Muista, että korostuksissa on käytettävä hieman vaaleamman sävyistä meikkivoidetta tai puikkoa).


Peikkipohjan jälkeen laitan kulmat. Tykkään laittaa kulmat luomiväreillä,sillä ne tekevät kulmista pehmeämmän näköiset,kuin kulma kynä. Ensin harjaan kulmat haluttuun muotoon. Sitten otan harjalla 1. luomiväriä,ja käyn koko kulman läpi: maalaan tällä kulmista sellaiset,kun haluan. Kannattaa tehdä luomivärillä vetoja myös "vastakarvaan" sillä silloin luomiväri levittyy tasaisesti ja tekee kulmista intensiivisemmät.

Koska olen punapää,haluan myös kulmiin hieman punertavaa sävyä. Tähän käytän luomiväriä nro.2. Otan sitä harjaan ja vedän kulmiin halutun määrän.



Sitten aletaankin säätämään luomivärien kanssa. (Värit näyttävät kuvissa hieman haaleammilta,kun mitä todellisuudessa ovat..) Ensin käyn kulmaluun ja koko luomen läpi erittäin vaalealla violetilla. (nro1.).

Tämän jälkeen levitän luomivärit sisänurkasta ulkonurkkaan numeroiden osoittamalla tavalla. Rajat luomiväreissä saavat olla näkyvät, ne kyllä häivytetään, joka onkin seuraava vaihe.

Ota paksu ja pullea sivellin,ja ala sekoittamaan luomivärien keskinäisiä rajoja mielesi mukaan. Minä sekoitin kunnolla,sillä halusin enemmän liukuvärjätympää mallia. Lisää luomivärejä tarvittaessa.

 Tähän vaiheeseen saa aikaa menemään melko paljon. Itselleni hallitsevammaksi väriksi nousi tuo nro.2, sillä liika nro.3:sen käyttö antoi efektin sirkuspellestä..Tummanvioletti taas tuo esiin tummia silmänalusiani, joten senkin liikakäyttöä vältän. Eli siis sekoita,lisää,mieti,varioi..Kunnes olet tyytyväinen luomiväriin. Itse lisäsin vielä vaaleinta väriä alas ulkoluomeen ja kulmaluun päälle.




Tämän jälkeen tein rajaukset. Yleensä tykkään paksuista rajauksista,mutta valmistujaispäivänä tyylini on kevyempi ja keijumaisempi,joten halusin tehdä ohuet ja sirot rajaukset. Tämän jälkeen taivutin ripset ja lisäsin ripsiväriä ylös ja alas.


Viimeinen silaus meikkiin on korostushelmien ja aurinkopuuterin laitto. Rakastan noita Avonin korostushelmiä!  Niitä tykkään laittaa korostamaan poskipäitä.Hieman kiiltelevää aurinkopuuteria laitan poskien kapeimpaan kohtaan luomaan illuusion kapeista poskista. (Hoho,tämän ansiosta saa syödä pullaa niin paljon ku haluaa..Melkein..)

Näin meillä on meikki valmiina!



Jos jäi kysyttävää,kysy! Pitäisikö huomenna tehdä kynsitutorial?


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

L300-kahden viikon käytön jälkeen

Pari viikkoa sitten puhuin TÄSSÄ postauksessa ihoni huonokuntoisuudesta,kuivuudesta ja siitä, että otin testiin uuden L300 ihonhoito-sarjan. Pari viikkoa kokeilua takana, joten on aika katsoa, miten tuotteet ovat toimineet. ( Ensiksi muistutan teitä,että tämä EI ole yhteistyöpostaus.Toisena: kuvien muokkaus on ollut vain valojen/varjojen säätämistä,ei mitään muuta. Kuvat on otettu samalla paikalla)

 Katsotaanpa "ennen"-kuva:

En tiedä teistä,mutta mulla alkaa heti sattumaan naamaan,kun näen tän kuvan! Muistan,miten noi leuat ja kaula oli niin kipeet ja rapisevan kuivat, ettei päätä voinut kääntää. Suihkussa vesi kirveli,rasvat myös. Huulet olivat myös hiton kuivat,huulipunien käytöstä ei tullut mitään. Otsalla kuivuusnäppylää,posket karkeat ja punoittavat..Au au au!

Tälläinen iho minulla oli,vaikka rasvasin ihon aamulla ja illalla..

Nyt olen käyttänyt L300-sarjan tuotteita kaksi viikkoa ja yhden päivän. Kauneusrutiinit tuotteilla on mennyt näin:

Aamu

* pese kasvot vedellä ja kuivaa ne
*kaksi tippaa kasvovettä vanulappuun,käy kasvot ja kaula läpi
*pieni tippa päivävoidetta käsiin-levitä kasvoille ja kaulalle

Ilta

*pese kasvot puhdistusvaahdolla
*ota silmämeikin poistoainetta kaksi tippaa vanulapulle,käy silmät ja huulet läpi (jos on ollut meikkiä siis..)
*kaksi tippaa kasvovettä vanulapulle,käy läpi kaula ja kasvot
*levitä yövoide kasvoille ja kaulalle

Ensiksi vaikutuksen teki tuotteiden riittoisuus. Itse ainaki tykkään läträtä rasvoilla ja pesuaineilla, mutta näillä ei tule edes sellaista tunnetta,että pitäisi hirveästi tuhlailla. Aluksi mietin,pistinkö yörasvaa liian vähän, sillä tuntui, että se katosi heti kasvoilta.Mutta ei,rasva on vain kovin riittoisaa,hyvin levittyvää ja tärkeimpänä, tehokasta!

Puhdistustuotteet eivät jätä ihoa kireäksi, vaan tuovat jo kosteutetun olon,ihan kun olisin jo pistänyt rasvan. Rasvat eivät jätä iholle rasvakalvoa,vaan imeytyvät ihoon hyvin. Suurena plussana se, etten ole saanut allergista reaktiota mistään näistä tuotteista! (Olen siis todella herkkäihoinen.) Ja hajusteettomuus on myös suurta plussaa. Kuvista paljastui,kuinka hyvin tuotteet ovat oikeasti auttaneet. En ole käyttänyt tämän muutaman viikon aikana siis mitään muita tuotteita,kun L300:aa. Tässä "jälkeen"-kuvat.



Itse ainakin näen melko huisin eron ensimmäisiin kuviin verrattuna! Ja muutenkin,koko "olo" kaulalla ja kasvoilla on muuttunut! Tuotteet kosteuttavat todellakin hyvin, sillä nuo kuivuusnäppylät otsalta ovat kadonneet melko hyvää vauhtia! Kaula ei kutise,vesi ei kirvele,huulipunia voi käyttää,olo on kerrassaan mainio!


Yleisesti ottaen iho näyttää terveemmältä,hehkuvammalta ja jotenki hyvinvoivalta.Siinä on väriä ja siinä on kaunis,terve kiilto,eikä karkea korppumainen pinta.Myös epätasaisuudet ja punoitukset esim. poskista ovat hävinneet.

En voi muuta,kun suositella omasta puolestani tätä sarjaa! Tuotteet ovat riittoisia, ja ainiin,yhtenä plussana: päivävoiteen päälle voi alkaa aika suoriltaan meikkaamaan,sillä se imeytyy myös hyvin nopeasti.

Jos jäi kysyttävää,kysykää!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Hearts of my tuesday ❤

❤Sain herätä Simpan vierestä (Olihan se jo pari yötä pois..Heh..)
❤ Jaksoin aamulla meikata kunnolla. 
❤Vaatteet oli mukavat päällä..
❤..ja näyttivätkin ihan kivalta!


❤Vanhat Niket pääsivät käyttöön!
❤Oli Uuden Mantereen treenit
❤Saatiin KAKSI uutta biisiä melkein tehtyä!...
❤..Eli lauantain keikalla esitetään kaksi uutta biisulia


❤Jauhelihakeitto maistui hyvältä!
❤ Sain vihdoin päätettyä,mitä pistän lauantaina ristiäisiin päälle
❤Kuin myös,mitä pistän keikalle
❤Valmistujaishaalari menee vieläkin päälle! ( Huh!)
❤Varmistui, että valmistun! (Täähän oli itsestäänselvyys toki..)


❤Ulkona ei ollu kylmä
❤ Aloin suunnittelemaan valmistujaismeikkiä..
❤..ja siitäki tulee ehkä aika hieno!
❤Iho alkaa olla paremmassa kunnossa

Mitkäs oli teidän tän päivän sydämet?





ölmjölk

lauantai 10. toukokuuta 2014

Mitä studiossa tapahtuu?

 
Tajusinpas tässä, että oon pitkät pätkät höpöttäny meidän studiohommista ja EP:stä ja bändistä ja kaikkeen siihen liittyvästä, mutta en oikeasti ole valottanut, että mitä siellä studiolla tehdään. Tai tällä meinaan sitä, että mitenkä se koko homma etenee: Miten aloitetaan lauluhommien äänittäminen, mitkä voi koitua ongelmaksi, miten siellä ylipäänsä toimitaan? Koska siis eihän se mene niin, että sinne kävellään ja vetästään kerralla koko homma purkkiin, ehei! Paitsi, että joku saattaa oikeasti näin tehdä,mutta minä en. Mutta nyt siis valotan lauluhommelistudioinnin suuret salat teille,rakkaat ystävät! Muistakaa, että puhun vain omasta puolestani, nämä asiat eivät päde kaikkiin.

Koko homma alkaa siitä, että saan taustanauhat biiseihin. Vaikka biisit on tuttuja, on hyvä silti kuulostella niitä ja hakea sitä fiilistä, mikä niistä välittyy. Tässä vaiheessa havaitset myös sen, että muutamasta biisistä puuttuvat C-osien sanat, tai et muuten vain tiedä, mitä jossakin välikkeesä pitäisi laulaa...Hups.. Noh, onhan siellä studiolla aikaa sitten yhdessä miettiä tätä..(Niin vissiin..) Tässä vaiheessa mietin myös, mistä biisistä aloitan nauhoittamisen, ja lasken keskimääräisen arvion siitä,kuinka monta biisiä pitäisi saada nauhoitettua per kerta.(Mutta tämä on vain arvio,tämä ei tule pätemään sitten oikeasti). Näissä nauhoituksissa purkitettiin yleensä kaksi kappaletta per kerta.

Studiolle päästessä äänittäjä laittelee mikit oikeille kohdille ja hoitaa nämä tekniikkahommelit,joista minä en ymmärrä mitään. Käteeni lykätään kuulokkeet ja näytetään kaksi nauhoitusten elintärkeää nappia: 1. oman mikrofoonin äänenvoimakkuuden säätönuppeli 2. taustanauhan äänenvoimakkuuden säätönuppeli. Näillä pärjäät jo aika pitkälle! (Paitsi silloin,kun sekoitat nämä nupikat keskenään...)

Itse olen lähtenyt lähestymään nauhoitettavaa biisiä raa'asti sota-asenteella. Eli siis suoriltaan vedetään biisi kokonaan läpi,kerran tai kaksi. Tässä kohtaa saat itse säädeltyä äänenvoimakkuudet mieleisiksi ja se äänittäjänkin säätelee jotain omiaan.

Sitten kuunnellaan biisit läpi. Tässä vaiheessa haluat ehkä tappaa itsesi,sillä saatat kuulostaa kammottavalta. Ei hätää, se oli vasta harjoituskerta! Yleensä näissä huomaa ne biisien kohdat,mitkä saattaa mennä hyvin jo melko nopeasti ja sitten ne kohdat,jotka tarvitsevat useamman oton. Saat tuntumaa biisiin ja siihen, mitä on tuleva.

Sitten lähden yleensä laulamaan ensimmäistä säkeistöä tai sitten A1 ja A2 säkkäriä, jos kappaleessa sattuu olemaan kaksi osaa ennen kertosäettä. Otan yleensä putkeen kolme ottoa, jotka kuunnellaan. Yleensä laulusta jää itselleen tuntuma,mikä otoista oli paras. Jos kappaleen A2-osa on mennyt hyvin, mutta A1-osa kusahtaa,otetaan uudet kaksi tai kolme ottoa A1-osaa. Kuunnellaan,pohditaan,otetaan uusiksi jos on tarvits,jos ei,siirrytään kertosäkeeseen jne.

Näin koko biisi kahlataan pala palalta purkkiin. Kun kaikki osat on omasta mielestä suoritettu mahtavasti,täysin vireisesti ja täydellisen tulkinnan kera,kuunnellaan koko biisi läpi. Huomaat, että kaikki mahtavuus,vire ja tulkinta saattaa olla vieläkin hakusessa. Ja jos jossakin osassa näin on, teet sen uudestaan.
Hinkkaat sitä yhtä hemmetin väli haahaahaaa-kohtaa sen 30 kertaa, eikä se siltikään ole hyvä.Tässä vaiheessa pidät tauon.

Laulu on hyvin fyysistä hommaa, ja korvien sävelpuuroutumisen lisäksi yhden kohdan jatkuva ja pitkä jankkaaminen käy myös kropan ja äänen päälle. On siis lauluäänityksissä hyvä pitää myös taukoja: ääni,kroppa ja korvat saavat levähtää.

Pikkutauon jälkeen voit taas virkein mielin ja freesein korvin astua takaisin sorvin ääreen! That simple is that!
Lead-laulujen jälkeen onkin sitten aika siirtyä stemmojen äänittämiseen,mikä menee aikalailla samalla kaavalla lead-laulujen kanssa.Otto x3,kuuntelu,uusiksi x3,kuuntelu,jne..

Tehtiin myös niin, että aina uutena studiopäivänä kuunneltiin edellisen kerran biisit vielä läpi. Sieltä bongailtiin sitten vielä mahdolliset huonot paikat, ja äänitettiin ne uusiksi. Onneksi yleensä edellisen kerran studiointijälki oli miellyttävää. Ainoastaan yhden kappaleen kertosäkeet menivät uusiksi,sillä soundi ei miellyttänyt. Kertseistä paistoi väsymys läpi. No,ne tehtiin uusiksi ja uskon, että nyt ne kuulostavat paremmalta!

Mitä äänityksistä sitten oppii? Ainakin sen, että studioon mentäessä mielessä olevat "varmat biisit" olivat niitä työläimpiä ja haastavalta tuntuvat menivät helpommin purkkiin. Tuli myös huomattua, että tietyt jutut eivät kuulostaneetkaan niin hyvältä nauhalla, kuin mitä esimerkiksi live-tilanteessa kuulostavat. Uusia tapoja laulaa omia biisejä löytyi, ja itseasassa uskon, että keikalla biisit kuulostavat paremmalta nyt.

Itsestäni opin sen, että kyllähän mulla pitkää pinnaa löytyy vaikka millä mitalla! Kyllähän siellä ääniraidoilla välillä lipsahti muutama v-alkuinen kirosana,jos homma ei mennyt
kolmannellakymmenennelläkolmannellakaan kerralla ihan putkeen, mutta missään vaiheessa en vaipunut epätoivoon enkä heittänyt hanskoja tiskiin.Ja siis yleensä jos kolmannella kerralla ei ole onnistunut,oon kyllä aloittanut "MÄÄ EN LAULA ENÄÄ IKINÄ!"-rageilut.Heh.. Oon itsestäni oikeasti aika ylpeä. Myös yllätyin siitä, miten hyvältä biisit ja laulut kuulostivat jo noin niinkuin raakaversioina. Uskon, että meidän EP:stä tulee hyvä ja miellyttävää kuultavaa! Studiossa oli kyllä mukavaa,ei voi muuta sanoa.

Tässäpä teille tällästä höpötystä studiotyöskentelystä!


 




keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ja parhaimpia on aamut,joiden päättymistä ei näy

Aamut on kivoja, kun ei ole koulua. On kerrankin aikaa panostaa aamupalaan ja on aikaa syödä se rauhassa. En ole ollut koskaan mikään hirveä aamupalafani. Yleensä jogurttia kiinteämpi ravinto heräämisen jälkeen on aiheuttanut lähinnä yökkimisrefleksiä ja pahaa oloa. Nyt,kun on aikaa heräillä rauhassa,on myös aikaa odotella aamunälkää. Kouluun kun heräsi niin, että ei olisi edes kerennyt mitään syödä, saatika odottaa sitä nälkää.

Mutta tänä aamuna aamupalani näytti juurikin tuolta,mitä kuva näyttää. Tänään oli äärimmäisen tärkeää syödä hyvin, sillä 11 aikoihin lähdettiin taas studiolle tahkoamaan lauluja biiseihin. Ihan hyvä, että söin, sillä seitsemän tuntiahan siellä vierähti.

 Tästä pääsemmekin kätevästi aasin siltaa pitkin painonpudotukseen. Eli,kuten TÄSSÄ postauksessa puhuin,olin onnistunut pudottamaan painoani 12.5 kg. Jännittävin ja vaikein vaihehan tämän jälkeen on pitää saavutettu paino. Iloksenne voin todeta,että olen sen ainakin toistaiseksi onnistunut tekemään.

Olen jaksanut käydä lenkillä, ja jopa salilla! Olen kyllä enemmän lenkkeily-ihmisiä,kun kuntosalilla hyppijiä.Mutta kivaahan salilla on Kaisun kanssa ollut.  Mutta niin,painon pyrin pitämään 54-56kg:n tietämillä. Toki tarkoitus olisi vakiinnuttaa se enemmän 54kg:n tietämille,mutta katsellaan sitä sitten aikanaan.


Tällä hetkellä yritetään keskittyä vain siihen, että liikuntaa tulisi harrastettua 3-5 kertaa viikossa ja ruokailut pysyisi suurinpiirtein ruodussa.

Tästä kaikesta pääsemme aasin siltaa pitkin taasen tämän illan iltapaan. Pitkän studiopäivän jälkeen halusin palkita itseni. Ja yleensä palkitsen itseni ruualla. En halunnut hakea mäkkimättöä,joten päätin pitkästä aikaa tehdä pirtelöä! Ja niin syntyi maailman paras maitorahka-maito-vadelma-banaani-proteiinijuoma-jäätelö-pirtelö! Vadelmat maistui niiiiiiin hyvältä,kannatti kähveltää niitä kotikodin pakkasesta!


Katsokaa nyt,miten ihanalta ja raikkaalta nuo vatut näyttää! En malta odottaa kesää,että pääsee tekemään mansikoista kaikkea ihanaa ja maistuvaa.

Mutta niin,mitäpä tässä! Tämä päivä ja oikeastaan viime viikot on olleet tosi mukavia. Oon ollu vaan niin liekeissä tuosta meidän EP:n tekemisestä! En malta odottaa, että ensi viikolla pääsee keikkailemaan ja pitkästä aikaa esiintymään.Jau! Tässä vielä muutama ihana kuva pirtelöisestäni.

Toivottavasti teilläkin on menny kivasti ja hyvin!

 

maanantai 5. toukokuuta 2014

Sä mistä mut löydät? No Facebookista,tietty!



Hei ihanaiset! Sain inspiksen Heidin blogista,joten nyt myös mun blogilla on omat facebook-sivut! Oonkin yleensä linkkaillu omalle fb-seinälle uudet postaukset,mutta sivut onkin kätevämmät. Eli nyt pyytäisin, että käytte tykkäämässä Auroora Aamuruskon facebook-sivusta, TÄÄLLÄ! Sinne päivittelen kuvia,linkitän aina uudet postaukset ja ehkä jotain ylläreitäkin on luvassa!Pysytte siis perillä meiningeistä ja postauksista tuota kautta varmasti!Kiitooos!