Sivut

torstai 6. maaliskuuta 2014

Mitä mä pelkään?

Yleensä keskityn blogissa positiivisiin asioihin.Ja vaikka asiat menisivätkin päin perseitä, yleensä nauran niille. Nyt ajattelinkin vastapainoksi puhua ihan suoraan ja tosissani, ilman mitään naureskelua. Ajattelin nimittäin kertoa asioista, joita minä pelkään. Jotkut pelonaiheethan on ohimeneviä: pelottaa että työssäoppimisen arvosana on huono,pelottaa että rahat ei riitä,pelottaa ettei saa kesätöitä,pelottaa kun avaa sähkölaskun vapisevin käsin ja hikikarpalot nousevat otsal......Okei,piti puhua vakavasti.

Jotkut pelot ovat sitten tietenkin pitkäkestoisia.Hämäkähäkit,ahtaat paikat ja muut.You know. Nyt tulee kuitenkin lista minun peloistani. Niin lyhytkestoisista, kuin myös pitkäkestoisista.

1. Rokotuspiikit ja yleisesti rokottaminen
Aivan hirveää. Itken kaksi päivää ennen,kun edes menen piikitykseen. Ja kyllä,jonkun on pakko olla pitämässä kädestä kiinni, silittämässä ja rauhoittelemassa. Tähän lukeutuu perus piikitykset,verikokeet ja jopa sormenpäästä otettava hemoglobiini tai tulehdusarvot.En myöskään voi katsoa,kun muita piikitetään, en livenä enkä televisiosta.  Pelkkä rokotuspiikin näkeminen saa voimaan pahoin ja aloittaa pienen paniikin mielessäni.

En edes oikein tiedä,mistä tämä pelko on tullut. Luultavasti pienenä astman,allergioiden ja sairastelujen takia tehdyt rokotukset,verikokeet ja yleisesti lääkärikäynnit ovat jokseenkin traumatisoineet pienen mieleni.


2. Läheisten menetys
En ole ikinä ollut hautajaisissa, eikä minulta ole ikinä kuollut oikeasti läheistä ihmistä. Tuttuja kyllä, ja valitettavasti nuoria ihmisiä. Sydänystävää,perheenjäsentä tai sukulaista en ole ikinä joutunut menettämään. Ehkä siksi tämä pelottaakin, sillä en tiedä yhtään miten asiaan reagoin. Lähimpänä mielessä pelottaa Vanha-mummon kuoleminen. Mummo täytti tänään 97-vuotta, joten ehkä lähtö on ollut odoteltavissa viimeiset 15 vuotta. Silti. Mummo on rakas ja läheinen,joten menettäminen pelottaa.

Tottakai enemmän pelottaa, että tapahtuu jotain yllättävää ja joku läheinen menehtyy yllättäen.

3.Lapsettomuus
Tätä asiaa olen joutunut miettimään paljon, ja olen miettinyt sitä viimeisen kahden vuoden aikana jopa liiankin paljon. Tottakai tämä asia pelottaa, jos joskus käykin ilmi, että endometrioosin takia lapsia ei voi saada. Tällä hetkellä asiaa en kyllä edes suuremmin ajattele, sillä se ei muuta asiaa jos näin se on mennäkseen.

4. Uudet tilanteet uusien ihmisten kanssa
Olen aina ollut melko ujo. Uusiin tilanteisiin meneminen uusien ihmisten kanssa aina tietyllä tapaa pelottaa, vaikka myöskin jännittää. Onneksi olen tästä pelosta ja suuremmasta jännityksestä päässyt jo hieman yli, sillä esimerkiksi työssäoppimisissa on pakko ollut opetella sosiaalistumaan ja olemaan reipas,vaikka kuinka jännäisi ja pelottaisi!


Vaikka nämä ovatkin isoja asioita, ei kannata luulla että ne koko ajan pelottelisivat mielessä! :)

 Tässä minun pelkoni, mitä te pelkäätte?



12 kommenttia:

  1. Tuo neulakammo on kyllä niin kamalaa että :D Itse voin kyllä mennä yksin verikokeeseen ja kestän sen "kuin mies" vaikka inhottaa ja oksettaa :D Enkä pysty kanssa katsomaan esim. telkkarista jos joltakulta otetaan verikoetta tai sitä rokotetaan. Hyr!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyyiii tulee huono olo ku ajatteleekin.:D

      Poista
  2. Itse pelkään mehiläisiä, ampiaisia ja kimalaisia vähän samalla tavalla kuin useat ihmiset hämähäkkejä. Keltamustan öttiäisen nähdessäni joudun lähestulkoon paniikkiin, pomppaan kaksi metriä taaksepäin ja kiljaisen miehekkäästi. Kaiken huippu olikin, kun Italian luokkaretkellä useampaa senttiä pitkä herhiläinen laskeutui selkääni aiheuttaen paniikkikohtauksen... Onneksi Suomessa nuo öttiäiset eivät ole säikyttelemässä kuin muutaman kuukauden vuodessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei.:D Voi kuvitella noi riemun kiljahdukset kun öttiäinen on laskeutunut selkääsi.:D:D

      Poista
  3. Hyvä aihe ja mielenkiintoinen! Pakko itsekin kirjoittaa joskus tästä. :) Mua ajoittain huolestuttaa myös tuo 2 ja 3 kohta. Yritän olla miettimättä niitä sen kummemmin, kun ei niille oikein voi mitään. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.:/ Joskus tuntuu tyhmältä ahdistaa itseään kun miettii tollaisia asioita..Tää oli ihan hyvää terapiaa kirjottaa tästä.:D

      Poista
  4. Mäkin joskus aikanani pelkäsin piikkejä ihan kympillä! Verikokeissa meinasin useammankin kerran pyörtyä ja rokotuksissa olen itkenyt varmaan viimeiset kymmenen vuotta, mutta kappas vaan: niin se hoitoalan (tosin vielä hyvin alkuvaiheessa oleva) koulutus tekee tehtävänsä eikä tee enää pahaa olla pistettävänä, katsella pistämistä tai olla se pistäjä. :D En mä kyllä edelleenkään kykene katsomaan sitä piikkiä, jos mä olen siinä neulan alla, mutta muutaman vuoden päässä siintävät tehosterokotukset ei enää edes hirvitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite mietin kans et ajaisko joku tommonen ala tän kammon pois mut en kyllä kokeile.:D Luulen ettei tässä tapauksessa.:D

      Poista
  5. mä niin rakastan tuota sun banneria! <3 oon ennenkin tainnu kehua sitä, se on vaan niin upea! ja tosi kiva tällainen postaus, voin itse samaistua ainakin ensimmäiseen ja toiseen pelkoon. rokotus ja piikit on vaan jotain niin kauheita ettei mitään rajaa. nimim. täytän kuukauden päästä 20v ja menen verikokeeseen vain puudutuslaastarin kanssa... :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) Joo mulla kans puuduslaastareita testattu,mutta silti itkettää.Onneks se vähän auttaa sentään siihen rokotuksen tunteeseen..Hyi hyi nyt tulee huono olo ku miettii.:D

      Poista
  6. Mä pelkään kuolemaa kaikin puolin. Mun on vaikee elääkin ku mietin vaan että mitä jos en tänään enään palaa kotiin... Välillä mietin onko ratsastus mun laji ku pelkään kuolemaa D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei.:D Ei sitä kuitenkaa sais liikaa miettiä.:)

      Poista