Sivut

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Uusi Manner promokuvaukset- Behind the scenes













































Tänään meillä oli huisin jännä päivä, sillä tänään otettiin Uuden Mantereen promokuvat. Kuvia tullaan käyttämään julisteissa ja tulevassa EP:ssä.Tosin,vielä ei tiedetä, tuleeko näistä kansikuvia, mutta sen näkee sitten myöhemmin. Ylhäällä kotona räpsäisty look-kuva. Rakastan tuota höyhenhommelia hiuksissa! Oon muutenkin nyt tykästynyt vähän jotenkin etnisiin kuoseihin ja inkkari-juttuihin. Tulevalla EP:llä inkkarivaikutelma on myös kuultavissa. Mutta tässä nyt "Behind the scenes"-matskua kuvausreissulta!


























Pojat siunaa mua..


























Pojat harjoitteli linnun tekemistä käsillä..




















































































































Ihana kuvaajamme Alizee! Myös ihanainen Maaike oli avustamassa kuvauksessa!













































Ongelmia hameen kanssa, ettei alushousut vilka..


























Jotain tällaista ja parempaa sieltä on luvassa! Saadaan kuvat ensi viikolla hienosti muokattuina ja rajattuina. Oli oikein mukava olla kuvattavana,vaikka aluksi sitä jännitettiinkin. Voit muuten käydä tykkäämässä meidän facebook-sivusta TÄÄLTÄ! Sieltä voit tsekkailla meidän kuulumisia, uusia kuvia,keikkoja ja toivottavasti myös musiikkia jossain vaiheessa! En malta odottaa, että saan kuvat valmiina! Uskon,että niistä tulee hyviä.

Julkaisen ja vastailen muuten kommentteihin huomenna! Kohta pitäisi vielä lähteä bänditreeneihin!
Thank you, Alizee and Maaike!

 

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Jos etsit mua niin täällä oon/ Ja jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon


Muuttolaatikoiden rapinaa, ihmettelyä että mistäs sitä tavaraa on näin paljon tullut. Sotkua. Siinäpä tämä sunnuntai tähän asti. Halusin tehdä jotain konkreettista muuton eteen.Ajattelin, että se auttaisi purkamaan stressiä, josta edellisessä postauksessa puhuinkin. Ja kun tänä aamuna heräsin 08.20 ilman herätyskelloa, ajattelin, että nyt muuten pakataan. Ja niinhän me tehtiin.

On myös erittäin huikeaa havaita, kuinka paljon olemmekaan pystyneet säilömään paperiroskaa tähän asuntoon! Kaksi jätesäkillistä täynnä roskaa ja turhia papereita. Oon ihan varma, että tuo IKEA:n lipasto onkin jonkinlainen taikalipasto. Vähän kuin joulupukin säkki: se on pohjaton ja sinne saa mahdutettua hiiirrrrveesti tavaraa. Tai tässä tapauksessa sitä paperia,kyniä (kuvitelkaa mun ilme, kun esikatselussa huomasin kirjoittaneeni tähän "kynsiä"),vanhoja puhelimia,ynnä muuta yhtä tarpeellista.
Olen myös ollut melko julma: kaikki epätarpeellinen on lentänyt roskiin tai lähtee kirpparille. Mitään turhaa ei sinne roudata! Tuota lausetta olenkin toistellut itselleni mantran tavoin koko päivän.



Stressi kuulema purkautuu jokaisella omalla tavallaan. Mitä mun stressin purkautumisesta voi päätellä,kun katsoo ylläolevia kuvia? Ah me,au naturel! Olen häikäisevän kaunis ja hemaiseva! Nuo oikeanpuoleisen kuvan tummat silmänaluset vielä lisää mun viehätysvoimaani! Ei ihme, että Simo on tälläisen kinksun halunnut!

Tää kinksu taitaa nyt täältä muuttolaatikoiden keskeltä lähteä lenkille. Pitäisi tänään myös vääntää muutama toimintasuunnitelma ja henkilökohtaistamissuunnitelma, esimerkki toimintatuokio ja infolappunen vanhemmille tulevista tapahtumista! Ihan hyvä siis, että on herätty aikaisin. Tekisköhän toi taikalipasto myös paperihommat mun puolesta?

Huomenna onkin jännä päivä, sillä meillä on Uuden Mantereen promokuvaukset! Vähän jännittää. Mutta kyllä ne hyvin menee,poseeraan vaan yhtä kauniisti, kuin noissa ylhäällä olevissa kuvissa!

Näihin tunnelmiin,

 




perjantai 21. maaliskuuta 2014

Mikä on kun ei taidot riitä,mikä on kun ei onnistu?

Tänään päätin olla rosvo raitapaitoineni ja pipoineni


Elämä voi ylättää. Positiivisuudessaan, kuin myös negatiivisuudessaan. Aina pitkän hyvän ja onnellisen jakson jälkeen niskaan sataa sitä kuuluisaa shaibaa. Ja yleensä täysin yllättäen. Niin kävi minulle tällä viikolla.

Kävipä nimittäin niin, että sunnuntaina minulle nousi kuume. Hölmönä ajattelin sen olevan perusflunssaa, joten sairastelin kotona maanantain ja tiistain. "Mainiota, nyt voin reippaana lähteä suorittamaan minulle annettua velvollisuutta,nimittäin työssäoppimista.Olenhan reipas pikku koululainen."- ajattelin vielä kipittäessäni pikkuisilla jaloillani kohti linjapysäkkiä. Pääsin töihin,olin töissä tunnin,olin kaksi. Sitten se yllätti.

Nenä vuotaa taukoamatta,päätä särkee,ääni lähtee,silmät kutisevat..Hetkonen,myös kädet ja kaula kutisee,hei, mä en saa henkeä,ahdistaa,mitä täällä tapahtuu.. No sehän olikin ihanainen ystäväni home, tai hänen melko hyvä ystävänsä muu sisäilmaongelma, joka minua tervehti noinkin iloisesti. Työpäivän jälkeen SOS MAYDAY MAYDAY- viestiä ryhmänohjaajalle: Se on palannut.

Kymmenen minuutin puhelu ryhmänohjaajan kanssa ja tuloksena kolmen viikon sairasloma. "Et mene töihin,et mene sinne sisätiloihin.Käyt tekemässä näytöt ja sitten lähdet heti pois."

Olen saanut homealtistuksen muutama vuosi sitten syksyllä eräässä työssäoppimispaikassa. Silloin tosin oireet olivat pahempia, sillä silloin aiheuttaja oli takuuvarma home. Paha sellainen. Kun pystyt repimään ihoasi iholaattoina kasvoiltasi,ollaan siinä pisteessä, ettei paljon naurata. Joka kerta top-jaksolle mentäessä pelkään hometta ja sitä, ettei top-jakso mene,niinkuin pitäisi. Nyt niin kävi. Mutta niin,nyt ei tarvitse miettiä syytä kolme viikkoa kestäneeseen äänen hajoiluun,sen lähtemiseen,tukkoisuuteen ja koko aikaiseen väsymykseen.Oireet + saikku =stressi on saapunut taloon!

Minua stressaa se, miten top-jakson arviointi menee, kun en ole töissä. Minua stressaa se, että ääni ei ole kunnossa,eikä se kestä yhtään laulamista. Stressiä lisää se, että äänitykset alkavat ensi viikolla. Stressaan siitä, että hartaasti odotetusta EP:stä tulee minun osaltani huono,enkä kehtaa myydä sitä enkä kehtaa kuunteluttaa sitä kenellekään. Minua stressaa ensi viikon muutto,maanantain promokuvaukset,tiistain Simon vuosinäyttö (MISSÄ PITÄISI LAULAA). Minua stressaa näyttötilaisuudet,mitkä alkavat ensi viikolla. Stressin poikasta on ollut ilmoilla tammikuun lopusta,sillä työssäoppimistahan tässä on nyt ollut kaksi peräkkäin.

En yleensä stressaannu. Ei ole asioita,mitkä saavat stressaamaan, mutta nyt tämä fiilis on kyllä melko vahvasti läsnä. Jopa niinkin vahvasti, että olen alkanut saamaan stressistä johtuvia sydämentykytyksiä. Se on hirveää,tuntuu, että kuristuu tai saa sydärin..Olisiko siis aika relata?Kyllä.

Tänään olen tehnyt kivoja juttuja. Kävin ostamassa kankaan valmistujaispukuun (siitä tulee violetti <3 ), kävin ravintolassa syömässä. Tulin kotikotiin, äiti värjäsi hiukset ja söin pizzaa. Minulla on puhdas jumpsuit ylläni ja aion kohta käpertyä Simosen kainaloon katsomaan elokuvaa. Maanantaina varaan ajan suolahoitolaan,suolahuoneeseen, että saan röörini kuntoon. Aion saada itseni kuntoon. Aion pakata ajoissa, sillä muuttohan on oikeesti tosi kiva juttu!

Ehkä se elämä rullaa eteenpäin ilman isompaa stressaamista. Ehkä asiat hoituvat,kaikesta selviää ja pääsen voittajana maaliin. Kyllä tämä tästä. Huomenna en stressaa, sen säästän sunnuntaille.


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Haalari valmistuu (ainakin ajatustasolla)


Kerroin TÄSSÄ postauksessa, että aion teettää haalarin valmistujaispuvukseni. Lupasin pitää teidät lukijat ajantasalla haalarin tekemisen eri vaiheista,joten nyt onkin sen osalta hieman päivitettävää. Teetän haalarini siis ompelimo Atelje Iinalla. Iina on tehnyt meidän perheessä jo aika monet juhlapuvut, mm. minun vanhojen tanssi-mekkoni ja myös yo-mekkoni, joten luotto Iinaa kohtaan on vahva.













































Pääasiassa Iinalle taitaa tulla pyyntöjä tehdä häämekkoja, mutta muut juhlapuvut ja ompelutyöt onnistuvat. Odotellessani vuoroa Iinan puheille oli suunnitteluvuorossa mm.rippimekko ja yo-mekko.

Oli mahtavaa alkaa suunnitteluhommat siitä, että Iinakin oli todella innoissaan haalari-ideasta! Mainiota! Lähinnä käytiin läpi sitä,minkä tyylinen haalari olisi pääpiirteittäin. Myös kangasvalinnoista keskusteltiin ja minun pitäisi ostaa muutaman viikon sisään haalariin kangas.













































Uusi tapaaminen Iinan kanssa on siis jo 27.päivä, jolloin suunnittelemme yläosan ja sen muodon tarkemmin. Voi vitsit olen kyllä jo niin innoissani tästä! Iina oli kanssani  myös samoilla linjoilla siitä, että teemme haalarin joka käy arkeen ja juhlaan. Sitten otettiinkin jo mitat ja homma oli sillä selvä! Tapaamiseen meni aikaa n. 20 minuuttia.













































Iinalta saa muuten myös tilattua kengät ja tarpeen tullen myös ne värjätään hänen kauttaan. Itse kärsin minijalasta, koko 34-35, joten hyvien juhlakenkien löytäminen on ollu ennen melkoista tuskaa. Vanhojen tansseihin tilasin Iinan kautta todella hyvä korkkarit, jotka myös värjättiin vaaleanvioletiksi pukuni mukaan. Samat kengät menivät myös yo-juhlassa, tosin myöskin tällä kertaa ne värjättiin uudestaan oliivinvihreäksi. Käytännöllistä,eikö vain?













































Vielä en tiedä, minkälaiset kengät haluan valmistujaisiin..Toisaalta ehkä jotkut koristeelliset sandaalimalliset kengät voisivat olla kivat..Toisaalta korkkarit olisivat juhlalliset, mutta jaksaako niillä pönöttää? En tiedä vielä..Varmaan hiuksia/koruja/meikkiä ja kenkiä määrittää melko paljon se, millainen haalarista oikeasti loppupeleissä tuleekaan. Sitä jännityksellä odotamme!




























TÄÄLTÄ (klick) pääsette muuten Atelje Iinan sivuille. Siellä voitte katsella juhlapukuja,tsekata hinnastoa ja muuta asiaan liittyvää!

Pitäkää itsenne muuten terveinä! Minä täältä kuumeessa ja luultavasti sylkirauhastulehduksen uhrina kirjoittelen! 

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

What a wonderful day

Niin,eilen vieteltiin siis vuosipäivää, joten ajattelin tehdä tänne pienen raportin siitä. Kuten edellisessä postauksessa sanoinkin,lähdin käymään aamulenkillä. Heti lenkiltä tultuani, syylini kannettiin kolme punaista ruusua! Yksi ruusu siis jokaisesta yhteisestä vuodesta,voi nyys! Sain myös Arnold'sin kinuski-creme donitsin! IHANAA.

Siinä sitten kävinkin suihkussa oikein pitkän kaavan kautta,meikkailin rauhassa ja etsin vaatteetkin rauhassa.Melko rauhallista siis.Sen jälkeen lähdettiin Ilokiveen pyörimään levykirppikselle,tai oikeastaan Simohan siellä pyöri.Minä istuin Karolinan kanssa myyntipöydän takana ja yritin näyttää pätevältä kaikkien parrakkaiden hevanderiäijien seassa. Tulipa bongattua Kaarle Viikate. Jau.


Levykirpparin jälkeen suuntasimme kaupungille ja piti käydä Mäkissä ottamassa alkupaloja (ranut), kun pöytävaraukseen ravintolaan oli vielä aikaa 1.5 tuntia.Onneksi otin,sillä meinasin jo äksyyntyä.Mur. Kyllä mulle naureskeltiin tästä "eka Mäkkii sit raflaan" jutusta, mutta puolustauduin sillä,että olin syönyt aamupalaksi vain banaanin.Nih. Kyllähän tytön täytyy syödä.

Neljältä mentiin Amarilloon syömään ja syötiinkin hyvin! Kupu oli täynnä ja hyvillä mielin vyöryimme kotiin syömään vähän lisää,nimittäin ne donitsit. Käytiin vuokraamassa pari leffaa ja katseltiin nekin.

Illalla mietittiin,pitäisikö lähteä johonkin,mutta väsymys vei voiton. Sohva+peitto+kullan kainalo= täydellinen lopetus ihanalle päivälle!


Tässäpä tämän vuoden vuosipäivä-look! Itsepäisesti se farkkutakki oli laitettava päälle, vaikka ulkona tuuli niin lujaa, että rusettikin meinasi irrota päästä. Ja kylmähän siellä tuli. Silti pistin farkkutakin. Koska on kevät.Vaikka väkisin.Ugh,olen puhunut.





lauantai 15. maaliskuuta 2014

3 vuotta sinua (sisältää videon)



Tänään vietetään Simon ja minun synttäreitä,eli kyllä,vuosipäivää. Tänään mittariin kilahti kolme vuotta,jee! Oon oikeesti aika lälly ja tykkään kaikista romanttisista jutuista, joten tein tällaisen pienen kuvakoostevideon meidän yhteisestä matkasta. Kuvia oli hirvittävän vaikea laittaa aikajärjestykseen, mutta hiusten pituudesta pystyi paljon päättelemään! Molemmilla on hiukset kasvaneet melkoisesti noista ensimmäisistä kuvista,heh!

En myöskään halunnut tehdä mitään megapitkää videota. Mutta varoitan, videolla on hemmetisti pusukuvia.Jos ne ällöttää,älkää katsoko.

En tiedä, mitä tänään on ohjelmassa,sillä Simba on saanut suunnitella tänä vuonna meidän päivän. Kuohuviiniä näkyi olevan kaapissa, joten hyvältä vaikuttaa! Luulen myös, että pääsen syömään johonkin. Hih, saa nähdä!
Nyt lähden aamulenkille ja sitten katsotaankin, mitä tekemistä on keksitty. Kannattaa muuten klikata itsensä Youtubeen katsomaan tuo video, se on ärsyttävän pieni tässä. Jos joku osaa neuvoa,miten videot saa blogissa isommiksi ni heittäkää mua kommentilla!





Ihanaa ja rakkaudentäyteistä päivää teille kaikille!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Run run run!


Joulukuussa kerroin teille prosessistani nimeltä laihdutus. Tai oikeastaan prosessista painonpudotus+terveelliset elämäntavat käyttöön. Tuolloinhan olin pudottanut vuodessa 12.5kg:aa (postauksen voit muuten lukea täältä). Moni sanoo, että vaikein vaihe painonpudotuksessa on pitää saavuttamansa paino. Itse voin kuitenkin sanoa, että minusta tämä on ollut se helpoin vaihe tässä prosessissa.Ainakin vielä tähän asti.

En tiedä, johtuuko tämä painon pitäminen kurissa siitä, etten ottanut mitään hullua laihiskuuria, vaan oikeasti OPETTELIN elämään hieman terveellisemmin ja liikkumaan. Siksi tykkään käyttää tästä enemmänkin sanaa elämäntapojen muutos, kun laihis.

Voin kuitenkin ylpeänä todeta, että paino on pysynyt 55 kg:ssa, mikä olikin tavoite. Itseasiassa, muutama viikko sitten (todella huonojen syömisten jälkeen (siis liian vähäisen syömisen)) vaa'an lukema näytti 52kg:aa.Säikähdin jopa hieman näin pientä lukemaa, ja tasoitin taas ruokarytmejäni.Nyt vaaka näyttää iloisesti aina 55 alkuista. Jee,hyvä minä!

Hieman laiska olen kuitenkin ollut. Viime torstaina kävin ensimmäisen kerran lenkillä viiteen viikkoon! Voisin syyttää tästä tauosta työssäoppimista, sen tuomaa työtä ja stressiä. Mutta en syytä,sillä vika on vain minussa itsessäni. Olisi ollut aikaa käydä lenkillä,mutta en käynyt. Viime torstaina kävin ja pystyin (onneksi) vielä juoksemaan saman reitin, kun viisi viikkoa aikaisemmin. Tauko kuitenkin kostautui helvetin kipeillä reisillä ja pohkeilla seuraavina päivinä. Tätä en säikähtänyt vaan olen käynyt urheasti lenkillä! Ja on muuten ollut taas mainio olo.

Tykkään juosta. Tykkään siitä, että jaksan juosta. Tykkään siitä, että voin katsoa järven toiselle puolelle ja ajatella, että minähän perhana jaksoin. Tykkään juosta nyt, kun kylmä ilma ja pakkanen ei ota kurkkuun.Tykkään siitä, että jalkakäytävät on kuivia. Tykkään siitä, kun tulee kevät.


Kuinka teillä on sujunut painon pitämisvaihe? Oletteko juoksu,kävelylenkki vai kuntosalityyppejä?

 



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kuvasaldoa ja höpinöitä megapitkästi

Kohta on viikonloppu taas lipunut ohitse,joten on kai taas aika kerrata,mitä sitä nyt tuli tehtyä!

Perjantaina pääsin töistä jo kahdeltatoista, mikä oli ihan kivaa, pääsi viettämään viikonloppua ajoissa. Perjantaina oli myös kiva työpäivä sen puolesta, että meillä oli 2-vuotiaiden kerho. Tuon ikäiset on just niin parhaita! Niiden kanssa pystyy juttelemaan jo ja niillä on jotenki tosi hauskoja juttuja. Sitten kun ne on vielä jotenki söpöllä tavalla kömpelöitä. Ei, minulla ei ole vauvakuumetta.

Töiden jälkeen kävin katsastamassa UFF:an alennusmyynnit ja kävin myös Centrum-kirpparilla. UFF:alta en löytänyt mitään, mutta Centrumilta löysin tuon kuvassa olevan farkkutakin. Se oli niiin 80-lukua, että oli ihan pakko ostaa! Mulla on nyt joku ihme villitys ostaa takkeja ja jakkuja..Voisin joskus tehdä niistä ehkä postauksenkin..Ostin myös ihan perus huivin. Hintaa yhteensä näille tuli 3.50e!















Sitten mamma tuli Jykylään ja mentiin Miriam'siin syömään salaatit! Itse vetelin naamaani halloum-salaatin ja äiti otti lohisalaatin. Ja again,tuli ähky. Mutta hyvää oli! Sen jälkeen kierreltiin kaupungilla ympäriämpäri.

Kotiinpäästyä hiffasin, että kello on jo 5, ja pitäisi siivota,käydä suihkussa ja laittautua kaverin synttäreille,mihin olin kuudeksi luvannut mennä.Aikataulut ei oikein pitäny, mutta en myöhästyny onneksi paljoakaan. Hanna oli leiponut vieraille pizzaa ja muitakin herkkuja oli tarjolla! Höpistiin siinä koulujuttuja ja muuta kivvaa! Sitten vielä jatkettiin laulamaan karaokea ja kotona oltiin siinä kahden aikaan yöllä.

Eilen aamuna suuntasin taas (ylläri ylläri..) Miriam'siin. Minun ihana Ilmi oli Jyväskylässä ja oltiin sovittu aamupalatreffit. (Aamupalatreffit klo 12...hmm..) Otin Miriam'sin aamiaisen joka oli kyllä aivan mainio! (Miten nää mun vkl postaukset onkin muuten näin ruokapainotteisia!!)



Kerettiin vaihtaa kuulumisia ja pyörimään vähän kaupungilla. Ostin muuten H&M:ltä aivan ihanan mekon! Saatte nähdä sen sitten Uuden Mantereen promokuvissa! Sittenpä minä suuntasinkin kohti Jamkia meidän treeneihin. Oli pitkästä aikaa tosi kiva treenata ja biisit sujuikin tosi hyvin. Tänään pitäisi äänitellä hieman biisejä, että voidaan pistää apuraha-hakemukset menemään.. EP tulee maksamaan hitusen liikaa opiskelijakukkarolle, joten yritetään nyt hakea apurahaa. Toivottavasti saadaan!

Vili kehitteli lapasesta oikein mainion basarivaimentimen! Cajonilla kun soittaa, ilman vaienninta basari on vähän turhan teräväsoundinen.Lapanen toimii! Ja sit tietty pakollinen peiliselfie treeneistä. Yleensä kun kuvaan vaan poikia! Otettiin myös superhienoja ja mielikuvituk(settomia)sellisia kuvia koko porukasta. Piti saada yhteen kesän keikkaan mainoskuvaa niih..Minkäs teet. Ensi viikonloppuna päästään onneksi ihan oikeisiin kuvauksiin!


Kun tultiin kotiin, Simba yllätti ja osti mulle myös naistenpäivän kunniaksi Geishoja.Nami nami! Ja kyllä,poikien piirtämät sydämet on niin lutusia.

Sitten Simba lähti saunomaan ja viettämään iltaa poikien kanssa ja minä jäinkin kotiin. Myöhemmin menin Mikon kanssa istumaan Helmeen ja laulamaan karaokea. Kerkesin tosin laulaa vain yhden biisin, It must have been loven. Jonot kasvoivatkin sen jälkeen yli kaksituntisiksi, niin enpä sitten jaksanut kauheasti odotella..Alla kuvaa illan lookista,hiukset kiinni ja auki!


Suosittelen muuten lämpimästi kaikille Remingtonin Pearl wandia kiharoiden tekemiseen! Aivan mahtava kapistus! Kiharoiden tekemisessä koko päähän meni eilen vain 10 MINUUTTIA. Ja ne kiharat muuten kestivat. Tuiskun ja tuulen,baarin ja nukkumisen. Ja tänään kiharaiset olivat vielä näinkin hyvässä kunnossa.(kuva alla)

En muuten ymmärrä,minkä kasvupyrähdyksen mun hiukset on ottanu tässä muutaman kuukauden sisään. Hämmästyin kun näin tän kuvan ja piti alkaa ihan katsomaan että mihin asti ne hiukset on! On ne aika paljon kasvaneet vaikka tohon bannerinkin kuvaan verrattuna.Mutta sehän ei meitä haittaa!

Tänään käytiin myös Vanhan-mummon luona, kun mummo tosiaan täytti torstaina 97-vuotta. Hitto mikä ikä! Ja siellä se mummo pirtsakkana ja reippaana oli!

Joulu 2013
Äsken kotiuduttiin ja nyt täällä vähän hengaillaan ja rentoillaan. Neljältä alkais siis Mantereen treenit ja illalla eeehkäpä jameihin.Jos jaksaa.Huomenna pitäisi kuitenkin kuudelta taas nousta töihin..Voisi myös käydä lenkillä,ihanaa kun kadut on sulat ja aurinko paistaa! Kevät ja kesä,tulkaa pliis ryminällä jo!

Ainiin! Enpäs oo muuten kertonut vielä, että Simon ja minun muutto hieman aikaistui.Muutetaan parin viikon päästä Väinönkadulle, ihanaan kaksioon! Että kohta pitäisi alkaa jo tavaroitakin pakkaamaan.Että sellasta!

Miten teidän viikonloppu on sujunut? Muistettiinko teitä naistenpäivänä?

 

torstai 6. maaliskuuta 2014

Mitä mä pelkään?

Yleensä keskityn blogissa positiivisiin asioihin.Ja vaikka asiat menisivätkin päin perseitä, yleensä nauran niille. Nyt ajattelinkin vastapainoksi puhua ihan suoraan ja tosissani, ilman mitään naureskelua. Ajattelin nimittäin kertoa asioista, joita minä pelkään. Jotkut pelonaiheethan on ohimeneviä: pelottaa että työssäoppimisen arvosana on huono,pelottaa että rahat ei riitä,pelottaa ettei saa kesätöitä,pelottaa kun avaa sähkölaskun vapisevin käsin ja hikikarpalot nousevat otsal......Okei,piti puhua vakavasti.

Jotkut pelot ovat sitten tietenkin pitkäkestoisia.Hämäkähäkit,ahtaat paikat ja muut.You know. Nyt tulee kuitenkin lista minun peloistani. Niin lyhytkestoisista, kuin myös pitkäkestoisista.

1. Rokotuspiikit ja yleisesti rokottaminen
Aivan hirveää. Itken kaksi päivää ennen,kun edes menen piikitykseen. Ja kyllä,jonkun on pakko olla pitämässä kädestä kiinni, silittämässä ja rauhoittelemassa. Tähän lukeutuu perus piikitykset,verikokeet ja jopa sormenpäästä otettava hemoglobiini tai tulehdusarvot.En myöskään voi katsoa,kun muita piikitetään, en livenä enkä televisiosta.  Pelkkä rokotuspiikin näkeminen saa voimaan pahoin ja aloittaa pienen paniikin mielessäni.

En edes oikein tiedä,mistä tämä pelko on tullut. Luultavasti pienenä astman,allergioiden ja sairastelujen takia tehdyt rokotukset,verikokeet ja yleisesti lääkärikäynnit ovat jokseenkin traumatisoineet pienen mieleni.


2. Läheisten menetys
En ole ikinä ollut hautajaisissa, eikä minulta ole ikinä kuollut oikeasti läheistä ihmistä. Tuttuja kyllä, ja valitettavasti nuoria ihmisiä. Sydänystävää,perheenjäsentä tai sukulaista en ole ikinä joutunut menettämään. Ehkä siksi tämä pelottaakin, sillä en tiedä yhtään miten asiaan reagoin. Lähimpänä mielessä pelottaa Vanha-mummon kuoleminen. Mummo täytti tänään 97-vuotta, joten ehkä lähtö on ollut odoteltavissa viimeiset 15 vuotta. Silti. Mummo on rakas ja läheinen,joten menettäminen pelottaa.

Tottakai enemmän pelottaa, että tapahtuu jotain yllättävää ja joku läheinen menehtyy yllättäen.

3.Lapsettomuus
Tätä asiaa olen joutunut miettimään paljon, ja olen miettinyt sitä viimeisen kahden vuoden aikana jopa liiankin paljon. Tottakai tämä asia pelottaa, jos joskus käykin ilmi, että endometrioosin takia lapsia ei voi saada. Tällä hetkellä asiaa en kyllä edes suuremmin ajattele, sillä se ei muuta asiaa jos näin se on mennäkseen.

4. Uudet tilanteet uusien ihmisten kanssa
Olen aina ollut melko ujo. Uusiin tilanteisiin meneminen uusien ihmisten kanssa aina tietyllä tapaa pelottaa, vaikka myöskin jännittää. Onneksi olen tästä pelosta ja suuremmasta jännityksestä päässyt jo hieman yli, sillä esimerkiksi työssäoppimisissa on pakko ollut opetella sosiaalistumaan ja olemaan reipas,vaikka kuinka jännäisi ja pelottaisi!


Vaikka nämä ovatkin isoja asioita, ei kannata luulla että ne koko ajan pelottelisivat mielessä! :)

 Tässä minun pelkoni, mitä te pelkäätte?



sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Oikein mainio viikonloppu

Viimeinen lomaviikonloppu ennen arkea. Arkea, joka alkaa "pehmeällä laskulla", kuuden viikon perhetyön työssäoppimisella. Voitte uskoa, että kiviäkin kiinnostaa. Päätin, etten mieti työssäoppimista ennen klo 17.00. Olen onnistunut tässä melko hyvin,sillä olen pitänyt itseni melko kiireisenä!

Perjantaina aamupäivällä Simba lähti Kotkaan, sillä Bailoutilla oli eilen Lappeenrannassa keikka. Minä lähdin aamupäivällä moikkaamaan Vanhaa-mummoa. Höpistiin mummon kanssa kaikkea, mitä kohta 97-vuotta täyttävän mummon kanssa voi jutustella. Aiheina oli esimerkiksi Facebook ja Ukrainan tilanne. Mummolta menin kotikotiin takaisin ja tein tuon meikkipostauksen. Sitten porukat lähtikin viemään mua takaisin Jyväskylään! Käytiin pyörimässä Kodin Terrassa (siellä on alennukset sisustustavaroihin!!) ja ostamassa linjakortti. Uuteen työssäoppimisen paikkaan kun pikkujalosilla kipittäen menisi tunti.

Olen miettinyt pitkään, että pitäisi ostaa muutamat uudet alusvaatteet. Ongelmana on alusvaatteiden kova hinta, sillä en pysty niitä ostamaan H&M:ltä tai Seppälästä. Melko pienellä ympärysmitalla ja siihen sopimattomalla kuppikoolla alusvaatteet pitäisi ostaa Changelta tai muista erikoisliikkeistä. Äiti oli ilmeisesti huomioinut alusvaatteideni sopimattomuuden (siis koon puolesta,heh!) sillä seuraavaksi löysin itseni Changen pukukopista. Ilmeisesti uudet vaatetukset tulivat tarpeeseen, sillä laihtuminen on syönyt ihanaisia rintojani ja muodokasta peppuani. ( :D) Alusvaatekokoni oli pienentynyt yhdellä koolla. Changella oli onneksi tarjous, jolla sai kaksi settiä yhden hinnalla. Käykääpä ihmiset katsomassa, siellä on aika kivoja uutuuksia tarjolla!



































Illalla Mikko ystäväiseni tuli istumaan meille iltaa ja lähdettiin Freetimeen katsomaan Jyväskyläläistä bändiä nimeltä Le Roi. Ja näin ihan puolueettomasti (vaikka muutama kaveri siinä soitteleekin), olipahan hyvä meininki ja musiikki on todella freshiä! Suosittelen tutustumaan kyseiseen bändiin, esimerkiksi TÄSTÄ (klick). Lavakarisma näillä pojilla on myös kohdillaan. Mutta mitä muutakaan voit olettaa,kun laulajalla on hopeiset glitterlegginsit ja kitaristilla H&M:n kissalegginsit jalassa?

Lauantaina päätettiin Saaran kanssa lähteä hieman kaupungille kahville. Kahvi muuttui ruuaksi ja oikeastaan aamupalaksi. Päätettiin mennä Miriam's kahvilaan ja molemmat tilasi salaatit. Ja jälleen kerran,voin suositella. Isot salaatit, jotka tosiaan täyttivät pohjattoman aamunälkäisen masun. Minä otin kanacaesar-salaatin ja Saara otti kana-vuohenjuusto-salaatin. Nams nam!



















































Ruokailun jälkeen pyörittiin kaupungilla ja tein vaatelöydön. Erikoista tässä vaatelöydössä oli se, että se oli ihka oikeasta vaatekaupasta,eikä kirpputorilta! Löysin Seppälästä ihanan pitkän bleiserin. Bleiseri menee kätevästi keväällä nahkatakin päällä,sitä voi käyttää myös tunikana (koska se pitkä,minä lyhyt), ja myöskin liivinä! Koska nämä kuvat eivät tee oikeutta bleiserilleni,aion kuvata teille sen päälläni jossain vaiheessa. Enkä myöskään tajua,miten olen saanut tuon bleiserin jo täyteen kissankarvaa..











































Melkein unohdin! Ostin perjantaina myös Ur & Penn:iltä ihanan värikkään pöllökaulakorun! Pöllökorut on ihania ja niitä on jo muutamia, mutta tällaista ei ole tullut vielä vastaan. Ur & Penn:illä on muuten alennukset menossa: paljon koruja hintaan 3e. Tuon pöllönkin oikea hinta taisi huidella oikeasti yli kymmenessä eurossa. Menkää siis toki tekemään korulöytöjä!





































Eilen illalla mentiikiin sitten laulamaan karaokea Helmeen. Oli vaan kyllä sellaista porukkaa liikenteessä, että huh. Tuli sellainen hetki, että mietittiin oikeasti, ollaanko jossain piilokamerassa. En tiedä, oliko meidän seurue sitten vain sen näköinen, että se veti puoleensa hauskanoutoja tyyppejä. Eipähän siinä!

Tämä päivä on mennyt rennosti siivoillen ja kaupassa käyden. Kellokin näyttää olevan jo yli viisi, joten ehkä on pakko suunnata hetkeksi ajatuksia myös sinne työssäoppimiseen.. Voi räkä. Ehkä tästä selvitään.Onneksi kaapissa on kylmä ED odottamassa.