Sivut

tiistai 28. tammikuuta 2014

Valintana lapset


Hei vain kaikille ja anteeksi piiiiitkä hiljaiselo! (Tai ainakin musta 4 päivää tuntuu pitkältä..) Hiljaiseloon on olemassa oikein hyvä syy: koulu. Mulla nimittäin alkoi erkkatyössäoppiminen eilen ja koko viikonlopunhan sitä jännäsin. Eilen olin työssäoppimassa ja siitä suoraan treeneihin,sitten simahdinkin yhdeksältä sohvalle. Tänä aamuna viideltä ylös ja töihin.

Monet eivät tunnut tietävän, mitä lastenohjaajan koulutus pitää sisällään ja missä lastenohjaajan töitä voi tehdä. Ajattelin nyt hieman valaista asiaa ja kirjoittaa yleisesti meidän koulutuksesta ja siitä, miksi olen tämän alan itse valinnut.

Eli, aloitin lastenohjaaja opintoni Jyväskylän Kristillisellä opistolla tammikuussa 2012.Koulutukseni kestää 2.5 vuotta, sillä olen ylioppilaspohjaisella linjalla. Tämä tarkoittaa sitä, että se yksi syksyn pätkä, jossa on perusaineita, jää minulta pois. Kun tsekkailee kouluni alkamisaikaa ja vertaa sitä linjani pituuteen, huomataan että hups, tämä on viimeinen kevääni tuolla koulussa kunnes saan ensimmäisen ammattini. (Tuon koko koulutukseni nimike on muuten lapsi -ja perhetyön perustutkinto- lastenohjaaja)

Kaikessa yksinkertaisuudessaan koulutukseni on mennyt näin (kerron työssäoppimisjaksoittain): -Ensimmäinen kevät, päiväkoti-top pienten ryhmässä, kesto 5 viikkoa.
-Syksy 2012, top-jakso seurakunnassa, kesto 6 viikkoa. Seurakunnassa olin paljon eri kerhoissa (perhekerho, eka vauva-ryhmät, taaperokerho, päivkotiryhmät yms.).
-Alkuvuodesta 2013 oli ensimmäinen valinnaisen näyttö, eli ilmaisu. Suunniteltiin ja toteutettiin lapsille toiminnallinen satupolku.
-Keväämmällä oli aamu -ja iltapäivätoiminnan työssäoppiminen, kesto 4 viikkoa.
-Viime syksynä alustettiin perhetyön toimintaa perhekahvilakäynneillä
-Maanantaina alkoi erkka-top, kesto 4 viikkoa
-Viimeisenä on hiihtoloman jälkeen alkava perhetyön-top, kesto 6 viikkoa

Ja tässäpä on myös ne paikat yksinkertaisuudessaan,missä voit tehdä töitä. Toki huomioon pitää ottaa, miten moninaisissa paikoissa esim.erkkalasten kanssa voi työskennellä, tai miten laaja työnkuva seurakunnassakin voi olla. 

Työssäoppimiset on kaikki olleet tosi mielenkiintoisia ja mulla on käynyt tuuri, sillä olen aina päässyt hyvään työyhteisöön! Lisäksi oma kiinnostus alaa kohtaan on tietty ollut plussaa, eikä top-jaksot ole olleet pakkopullaa.(Tosin nyt kyllä vähän hirvittää tämä 10 viikon putki työssäoppimista.) Jokaisen top-jakson lopullahan meillä on näyttötilaisuus, eli suunnitellaan toimintatuokio, vedetään se, ja sitten top-jaksosta saadaan arvostelutilaisuudessa arvosana. Tottakai arvostelussa otetaan huomioon muukin top-jakson toiminta ja oleminen!

Itse olen tämän alan valinnut, koska olen aina ollut aika hyvä lasten kanssa. Vaikka itse sanonkin. Lasten hoitaminen on kivaa ja lapset on oikeasti aivan mainioita! Palasen kun saisi itselle lapsen ajatusmaailmaa tietyissä asioissa, niin elämä voisi olla hetkittäin paljon rennompaa. Ei pidä ajatella tietenkään naiivisti, että lasten kanssa työskentely on maailman ihaninta ja jotenkin helppoa hommaa. Sitä se ei aina ole. Lasten ongelmat, perheiden ongelmat ja kyllä, vanhemmat tuovat tietyissä tapauksissa oman haasteensa työhön. Haasteita täytyy olla jokaisessa työssä tottakai, mutta hetkittäin tämä on todella epäkiitollista työtä. Onneksi itsellä on vielä intoa jatkaa tämän alan opiskelua ja tehdä tämän alan töitä, vaikka epäkiitollisuuteen törmääkin.(Enkä nyt kyllä tarkoita sitäkään, että jokaisesta asiasta pitäisi suitsuttaa kuinka mainio olen ja teen työni hyvin,ehei. Tiedätte kyllä.)  Mutta onneksi niitä onnistumisen hetkiä on ollut enemmän!  Ja parhaan palautteen saan suoraan asiakkailta: lapsilta.

Yksi asia, mikä kiinnostaa todella paljon, on juurikin lasten ongelmat. Esimerkiksi nyt jo muutaman päivän erkkajakson aikana olen huomannut, miten paljon erilaisia erkkalapsia voi olla ja miten työssäni on otettava heidät huomioon. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta pieni ilo heräsi minussa, kun huomasin, millaisia erkkalapsia erkkapaikassani on. Ei siinä, en toivo kenellekään lapselle erkkadiagnooseja ja ongelmia, vaan ilo tuli siitä, että pääsen nyt vihdoin työskentelemään heidän kanssaan ja oppimaan uutta! Ja oppiminenhan tarkoittaa sitä, että joskus tulevaisuudessa voin olla auttamassa samanlaisia lapsia,oikein menetelmin. Jos voin yhdenkään lapsen ("normaalin" tai erkkalapsen) elämään vaikuttaa positiivisesti, se on jo paljon.

Mitä sitten vaaditaan, jos tälle alalle haluaa? Persoonana pitää tulla toki toimeen lasten kanssa. Yleensä ihminen tietää itsestään pitääkö lapsista vai ei. Lasten kanssa pitää olla myös oma itsensä! Lapset kyllä huomaavat heti, jos jotain roolia vedetään tai mielistellään. Ja kyllä,lasten kanssa pitää omistaa paksu nahka ja omata hyvä huumori. Sillä lasten suustahan se totuus oikeasti tulee. Omatoimisuus on myös tietenkin plussaa ja se, että itsellä on elämä tasapainossa ja elämä suht. raiteillaan. Kaalin on myös toimittava, mutta pääsykokeissahan on psykologin haastattelu! (:D) Jännäsin psykologin haastattelua ehkä eniten koko pääsykokeissa..

Itse olen tyytyväinen, että olen löytänyt tämän alan.Vaikka löysinkin sen sattumalta ja vahingossa, mutta löysin kuitenkin. Ensi syksynä odottaa uudet haasteet, sillä pääsin viime keväänä yliopistoon lastentarhaopettajan koulutukseen. Lykkäsin sitä kuitenkin vuodella, että saan lastenohjaajan ammatin alle..

Tässäpä tämä pieni postaus alastani! Jos jäi jotain kysyttävää, pistäppä kommenttiboksiin viestiä, tai sähköpostia osoitteeseen somethingabeverything@luukku.com

-A-













7 kommenttia:

  1. Kaikki muu oli selvää mutta tuo sana erkka,ikinä ennen kuullut?! Tarkoittaako erityislasta vaiiii? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä,erityistä tukea tarvitsevan lapsen -ja perheen kohtaaminen/ohjaus.:)

      Poista
  2. Hienon postauksen olet alasta väsännyt :) Itse valmistun nyt keväällä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Tällä hetkellä oon työharjoittelussa seurakunnalla, jossa oon perhe- ja päiväkerhoissa. Ensi viikko onkin viimeiseni ja tulee kyllä naperoita ikävä. Onneksi saatan saada sijaisuuksia sieltä aina välillä :)
    Muutenkin olen työharjoitteluni painottanut enemmän pieniin lapsiin kuin nuoriin. Toiset to-paikkani ovat olleet iltapäiväkerhossa, sekä ala-asteella (lähinnä 1-2lk). Nää 3-5vuotiaat on kyllä vienyt voiton, vaikkakin kyllä isompienkin kanssa on mukava tehdä töitä.
    Saa nähdä mitä tuleman pitää, mutta perhepäivähoitajaksi ehkä haaveilen sitten myöhemmin :)

    VastaaPoista
  3. Hei! Googlen kautta etsiskelin tietoa jyväskylän kristillisestä opistosta ja lastenohjaaja koulutuksesta, ja löysin tämän tekstin.

    Voisitko kuvailla tarkemmin vielä millaisia päiviä koulussa oli? Kuinka pitkiä? Millaisia aineita? Piditkö koulusta? Oliko millaisia opettajia? Mikä koulussa oli parasta? Mikä huonointa?

    T. Koulusta kiinnostunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin yrittää muistella, tuntuu vaan kauheen kaukasilta nuo ajat tuolla. :D Mutta yritän!
      Eli, koulupäivien pituus ainaki vaihteli muistaakseni tosi paljon. Oli kivaa, että joskus oli pitempiä päiviä ja joskus sitten saatto olla joitaki perjantaitakin, jollon opetusta ei ollu ollenkaan. Mulle ainakin sopi tuo tahti! Tottakai alkuun oli vähän pitempiä päiviä, mutta nopeesti se siitä tasaantui. Aineet määritty aika pitkälti sen mukaan, mikä harjoittelujakso oli tulossa seuraavana ja mikä sen painotus oli. Musta aineet itsessään oli kyllä tosi mielenkiintosia ja opiskelu aika helppoa, mitä nyt viimesimmissä harjoitteluissa tuli paperitöitä vähän enemmän..

      Tykkäsin tosi paljon koulusta ja sieltä on jääny kyllä muutama tosi läheinen ja hyvä ystäväkin, vaikka ollaan kohta jo kolmisen vuotta asuttu toisilla paikkakunnilla. Tykkäsin muutenki koulusta, meidän aikana ainaki oli tosi rento meininki kaikenkaikkiaan. En tiedä sitten, mikä nykynen meno on.:) Opettajat oli aivan ihania ja tosi rentoja, enemmän sellasta keskustelevaa oppimista, kun vanhanmallin luennointia.

      Parasta oli just tyypit, ilmapiiri ja opinnot itsessään. Ja siellähän saa ihan helkkarin hyvää ruokaa ilmaseks. ;) Huonointa oli ehkä just nuo paperityöt, mutta ei nekään nyt niin kamalia loppupeleissä ollut.

      Jos yhtään kiinnostaa lasten kanssa työskentely ni suosittelen tuota kyllä! :)

      Poista

  4. Vielä sen verran kysyn, että meinaakko sää missä yhteydessä sitä paperityötä? Ja arvioitiinko teillä miten sitä aikaa kun olitte päiväkodissa? Oliko teillä siellä näytöt ja näyttösuunnitelmat kuten esim. lähihoitaja koulussa? Oliko vaikea toteuttaa?

    Ja on muuten ihana blogi sulla! Eilen lueskelin sulta monta muutakin tekstiä ja kyllä osaat hienosti kirjoittaa. Ehdottomasti jään tätä blogia seuraamaan! :)

    VastaaPoista
  5. Joo, olikohan eka harjoittelu sellanen, missä ei ollut varsinaista näyttöä, mutta muissa sitten oli se ja numeerinen arviointi. Noihin kuulu ainaki sillon meidän aikaan sellaset hensut, jotka piti harkan aikana täyttää ja suunnitella sinne sitä omaa toimintaa..Lähinnä ehkä se, että itse stressasin kauheesti tosta koulusta ja halusin saada täydet pisteet joka harkasta. :D Ja sainki sitte stipendin parhaasta koulumenestyksestä.. mutta vähemmälläki stressaamisella ois varmasti saanu ihan yhtä hyvät numerot. :D

    Näytöt oli aika helpot kuitenkin sitte toteuttaa..Veikkaan et jos oot lähihoitaja, ni noi näytöt ei tunnu kyllä oikeen missään.:D Lähinnä tykkäsin siitä, että harjoitteluja oli ja oppi sitä käytännön tekemistä ja olemista. Arviointi tais muuten olla 1-3, mutta en tiiä oisko se nyt muuttunut 1-5, ku tuota laajempaa arviointiasteikkoo pyyettiin jo meijän aikaan..

    Voi kiitoksia paljon! :) Toivottavasti näistä mun kirjoitteluista oli jotain hyötyä.:)

    VastaaPoista