Sivut

maanantai 30. joulukuuta 2013

Mitä mä lupaan?

HUOM! HUOM! Minun ihanat uudet kenkäni!
Kohta on saateltu loppuun tämäkin vuosi. Tuntuu, että tämä vuosi on mennyt ihan liian nopeasti. Tuntuu myös, ettei tänä vuonna tapahtunut oikein mitään ihmeellistä, vaikka oikeastaan tämä vuosi oli tapahtumarikkain pitkään aikaan. On tapahtunut muutoksia kavereiden elämässä, kuin myös omassa. Ollaan ehkä viisastuttu mutta kuitenkaan se ei näy missään. Mutta elämä on kehitystä..
 
En ole ikinä oikein kannattanut uuden vuoden lupauksia. Tuntuu, että ne ovat olleet pieni pakollinen paha (ihan niin kuin ystävänpäivän pakolliset treffit..) eikä kukaan koskaan kuitenkaan pidä lupauksiaan.. Tänä vuonna aion tehdä poikkeuksen, ja laatia pienen lupauslistan. Listalla on asioita, mitä olen pohtinut koko syksyn tai koko tämän vuoden. Tässäpä pieni listani:
 
 
1. Treenaa enemmän laulamista/laula enemmän
Myönnetään, olen laiska treenaamaan laulamista. Tai kyllähän sitten treenataan, kun on keikka tiedossa. Laulutunnit jäivät tältä vuodelta väliin ja sen huomaa, sillä melko harvoin tulee itsekseen treenailtua. Nyt ajattelinkin alkaa pitämään laulupäiviä. Eli viikossa ainakin yksi päivä, jolloin treenataan! Edes vähän.
 
2. Opettele luottamaan itseesi
Pätee vaatevalinnoissa, ruuanlaitossa, koulujutuissa, keikkajutuissa.. Luota itseesi nainen!  Mulla on nimittäin vähän sellainen tapa, (esim. vaikka vaatevalinnoissa) että löydän täydellisen asukokonaisuuden ja silti pitää kysyä joltakin vielä lopuksi onko se hyvä. Kaipaan hyväksyntää, mutta välillä tämä on vain niin turhaa. Luottamusta voisi lisätä myös sosiaalisiin tilanteisiin. Antaako hyvän ensivaikutelman jos näytät masentuneelta murhaajalta jos joku yrittää lähestyä? No ei anna. Ujous hus hus tänä vuonna!
 
3. Pidä yllä saavuttamasi kunto!
Eli jatka liikunnan/ruokailun kanssa samaan tahtiin.
 
Tuossa minun pieni listani. Uskon, että ainakin tuo ykköskohta tulee toteutettua, sillä nyt treenaillaan enemmän duo-juttuja tulevan EP:nkin vuoksi. Ja tottakai sitä mukaan kysellään myös keikkoja. Toivotaan, että tulevasta vuodesta tulee vähintäänkin yhtä hyvä, kuin tästä vuodesta!Huomenna suunnataan Helsinkiin, jossa vietetään muutama päivä!
 
Teettekö te uuden vuoden lupauksia? Millaisia?
 
Muistakaa paukutella raketteja turvallisesti ja syökää perunasalaattia!
 
-A-

perjantai 27. joulukuuta 2013

Joukkohysteria: alennusmyynnit

Se on jännä juttu, mistä asioista ihmiset voivat mennä täysin sekaisin. Niin sekaisin, että sitä voidaan kutsua jopa joukkohysteriaksi. Yleensä joukkohysteriaa aiheuttaa a.) kauppojen kiinni oleminen. Esimerkiksi pääsiäisen aikaan, kun kauppa on päivän tai kaksi suljettuna. Silloin ihmiset hamstraavat hullunkiilto silmissä ruokaa kärrykaupalla. Ihan kuin jossain maailmanlopun odottajat tv-sarjassa. Mummot tappelevat viimeisestä jauhelihapaketista niin, että tekohampaat lentelevät. Toinen joukkohysterian aiheuttaja on b.) alennusmyynnit.

Tänään olin mukana joukkohysteriassa. Aamulla heräsin varta vasten aiiikaisin ja kipitin pikku jalosillani Gina Tricotin eteen. Olin saanut joululahjaksi lahjakortin kyseiseen liikkeeseen ja ajattelin kerrankin panostaan ryysyihini. "No eipäs oo paljoo ihmisiä odottamassa"- ajattelin kun saavuin paikalle. Mutta siinä samassa silmänräpäyksessä kun kauppa aukesi,ihmismassa saapui ja vyöryi sisälle. Pyörin ihmismassassa kuin meritähti suurissa aalloissa (pyöriiks ne ees suurissa aalloissa? No anyway) enkä löytänyt tietä ulos. Sitten joku ystävällismielinen herrasmies tönäisi minua ja pääsin massan kierteestä pois. Olin selviytynyt. Suurin haaste oli vielä edessä. Olin selviytynyt ihmismassasta ja osasin melko ketterästi puikkelehtia ihmisten lomassa, mutta sisäinen alennushysteerikkoni heräsi eloon. "Osta osta osta!!! Vaikka et tosta paidasta niin kauheasti tykkäisikään" -ajatus kävi mielessäni. Sitten sanoin hysteerikolleni stop.

Viime vuoden tiukkistelu vaatteiden kanssa on opettanut jotain. Jos pystyn kirpputorivaatteilla elämään ja valitsemaan ne tarkasti, on tähän pystyttävä "oikeassa" kaupassakin. Ja siihen minä pystyin. Pysyin rauhallisena,enkä edes tuhlannut paljon! Lahjakortteihin jäi vielä rahaa ja itse joululahjarahastooni en joutunut koskemaan. Hyvä minä! Voisin taputtaa itseäni olalle onnistuneesta shoppailureissusta!

Shoppailureissulta jäi käteen:

 Gina Tricotista hopeiset ristikorvikset ja kahden sormen kultainen ristisormus



















Ihanan iso ja lämmin "kietaisuhuppari". Tässä on myös ihanan iso huppu! Olen tätä jo aikaisemminkin käynyt kuolailemassa ja nyt päätin sen ostaa. Huppari ei ollut alennuksessa, mutta mieluummin ostin nyt hitusen kalliimmalla vaatekappaleen, jota pidän, kuin monta paitaa joista en niin paljon tykkää.













































Seppälästä ripsentaivuttimet. Hipsu-sisko oli tällaiset ostanut ja kokeilin niitä. Ovat hyvät ja jämäkät!



























S-ryhmän lahjakortilla ostin ripsivärin ja hiusvärin. Olen yrittänyt hitusen vältellä Lumenen meikkituotteita, mutta siskon ja myyjän mainospuhe tästä ripsarista sai minut sortumaan. Olen huomannut ripsareissani pienen ongelman: ripset eivät pysy taivutettuina vaan oikenevat heti, kun lisään ripsaria. Vedenkestävät ripsarit eivät tätä niin suuresti kuulema tee. Huomenna tämä ripsari pääsee kokeiluun, katsotaan toimiiko!



















H&M:n lahjakortilla ostin itselleni nahkatakin. Vaikka eihän tuo aitoa nahkaa ole nähnytkään. Ostin viimeksi H&M:ltä nahkatakin,kun täytin 18. Samainen nahkis oli päälläni tänäänkin, ja täytyy sanoa, että se on kestänyt todella hyvin. Ei näytä siltä, että sitä on kohta viisi vuotta pidetty,jopa kovilla pakkasilla..

Aluksi ajattelin, että selässä oleva pääkallo on liian raju, mutta tarkemman tutkiskelun jälkeen se oli jollakin tavalla jopa söpö! Minä tykkään ja toivon tällekin takille pitkää ikää.

Ja lopuksi mun ehdoton lemppari näistä kaikista:





















































Isot leopardilököhousut! Olin ihastellut näitä H&M:llä jo kesällä,mutta en raaskinut ostaa.Nyt kuitenkin kaappasin ne itselleni! Ja voii viiiiiiitsit nää on ihanat! Niin mukavat jalassa! Ja niin minun näköiset ja oloiset. Kaisu kertoi että oli katsellut samoja housuja kaupassa, ja ajatellut että onpa Rooran näköiset housut. Hih!

Ainut tarpeellinen tuote, mikä jäi puuttumaan, oli kengät. Kiroan nämä minun pikkujaloset sinne alimpaan. Ehkäpä täytyy alkaa tsekkailemaan nettikauppoja..

Sain tänään myös kirpparilta armykuosisen takin. Takki on ehkä hitusen verran liian iso,mutta toisaalta, se ei tuon mallisessa takissa niin haittaa. Nyt odottelemaan hieman lämpimämpiä kelejä, että sitä voisi pitää..Menisihän se toki paitanakin sisällä..

Tänään pitäisi pakata kamat hitusen yli viikoksi,sillä huomenna suuntailen Kotkaan. Siellä olisi tarkoitus viettää loppuloma. Ajattelin kerrankin pakata järkevästi ja ajan kanssa,katsoa asukokonaisuudet yms. My ass, kuitenkin pakkaan aamulla kiirreessä (niinkun aina..)

Iltasella Krista tulee tähän meille,värjää mun pään ja syödään herkkuja! Sitä ennen olisi myös siivottava..

Kävittekö te alennusmyynneissä ja tarttuiko mitään matkaan?

-A-


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

So this is Christmas



































Tässä tunnelmakuvia eiliseltä! Jouluaatto meni rauhallisissa merkeissä, vaikka vilinää ja vilskettä aattoon toi 3-vuotias siskontyttö/kummityttö. On ihana katsoa vierestä, kun pieni jännittää pukin tuloa ja kyselee koko ajan, milloinka se pukki nyt oikeasti tulee! Olisipa itsekin vielä niin pieni.

Eilen heti aamusta mentiin palveluasuntolaan,Aurinkolaan moikkaamaan Vanhaa-Mummoa. Eli siis äitinäitiä. Mummo on asunut viime keväästä Aurinkolassa. Sitä ennen mummo asui täällä kotikodissa. mutta kun mummo kaatui jalkansa pahasti eikä enää olisi täällä meillä pärjännyt,joutui hän muuttamaan pois.Onneksi Aurinkola on vain 5km:n matkan päässä!

Mummolavierailun jälkeen lähdettiin kotiin ja käytiin joulusaunassa. Saunan jälkeen nukutin F:n päiväunille ja laittauduin. Tuli hieman meikattua ja laitettua hiuksia. Jouluaaton asuna toimi pitkä H&M:n paita ja H&M:n lastenosastolta ostetut kimallesukkahousut. Kuvakollaasissa on myös kuva niistä!

Kolmen aikaan lähdettiin perinteisesti joulukirkkoon. En ole itse kovin kova kirkossa kävijä (eli siis käyn kerran vuoteen juurikin jouluna.)enkä odota kirkolta paljon, mutta tämän vuoden joulumessu oli kyllä melkoinen fiiiksen laskija. Jos pappi puhuu siitä, kuinka lapset raatavat joululahjojemme eteen tehtaissa,hengittäen myrkkykaasuja ja joku on jopa kuollut lahjani puolesta,nostattaako se joulumieltä? No ei. Oudoksi koko hommasta teki sen,ettei pappia näkynyt missään.Ilmeisesti hän puhui sivulta yläparvelta..

Kirkon jälkeen lähdettiin hautausmaalle. Hautausmaa on niin ihanan näköinen jouluisin: on pimeää ja koko hautausmaa on yksi suuri kynttilämeri! Hautausmaan jälkeen tultiin kotiin,laitettiin ruoka pöytään ja syötiin.
Itsehän en syö jouluruokaa, enkä ymmärrä oikein miksi se on niin suurta herkkua joillekin. Mulla on ollut perinteenä jo monia monia vuosia oma jouluherkku: kanaleipä! Nams nams. Kuva tästä on kuvakollaasin ruokapöytäkuvassa,vasemmalla alhaalla.

Ruuan jälkeen odotettiinkin malttamattomasti pukkia saapuvaksi ja kyllähän se sieltä tuli! Pääsinpä itsekin jopa pukin sylissä käymään. Lahjoja tuli oikein sopivasti ja olivat mieluisia. Sain lahjaksi:














1.Äiti ja isi antoivat Tigin shampoo ja hoitoaineen minulle ja Simballe. Hyvä valinta, sillä tuota hiusta meidän suhteessa riittää ja molempien kiharat kaipaavat kosteutusta.

2. Äitiltä ja isilta Ginan lahjakortti.Jee, saan ostaa vaatteita muualtakin,kuin kirpparilta!

3. Rakas kummitäti antoi minulle ja Simballe ihanan taulun! Sopii meidän kotiin niiin hyvin!

4. Hipsulta ja Juholta saatiin Hesburerin lahjakortti!...

5.Kuin myös 2kpl leffalippuja. Saatiin myös toiset 2kpl lippuja Tarja-tätiltä! Nämä tulee kyllä tarpeeseen,sillä tykätään Simon kanssa katsoa leffoja aika paljon!














6. Karolta,Fiinulta ja Eskolta H&M:n lahjakortti

7. Raija-serkun perheeltä ihana tuikkukoriste! Saan vihdoin partsille tuikun!

8. Fiinulta S-ryhmän lahjakortti

9. Äitiltä ja isiltä iso pullo hiuslakkaa. Tulee tämäkin meidän taloudessa tarpeeseen..

10. Molemmilta mummoilta pienet joulustipendit!

En malta odottaa perjantaita ja alennusmyyntien alkamista..Aion mennä heti aamusta kun kaupat aukeavat kunnon apajille!

Tänään ollaan vain oltu ja syöty. Kävin isin ja Eskon kanssa lenkillä ja teki hyvää suklaa-aamupalan jälkeen..Huomenna mennään mummolle Tapaninpäivän syömingeille ja sitten illalla suuntaan kohti Jyväskylää. Nyt vetelen eilistä pannacottaa naamaani ja lähden katsomaan jotain leffaa!

Rentoa oloa kaikille!

-A-

maanantai 23. joulukuuta 2013

White Christmas?













































Kotikodissa ollaan! Ulkona sataa vettä eikä ole kyllä sellainen olo, että huomenna olisi jouluaatto. Piti tarkistaa kalenterista, että onko nyt todellakin 23.päivä. Onneksi kotikoti on tunnelmallinen ja täynnä joulun henkeä. Kynttilöitä,valoja ja koristeita on ympäri taloa. Onneksi niin, sillä ne virittävät hieman enemmän joulutunnelmaan.













































Tänään ollaan viritetty mieliä joulutunnelmaan joululauluja laulaessa! Hipsun kanssa kahlattiin Suuri toivelaulukirja (jouluversio) läpi ja tehtiin erilaisia versioita joulubiiseistä. Aion huomenna herättää kaikki kajauttamalla oopperaversion kappaleesta "Oi jouluyö".











































































Meillä oli tosiaan Simon kanssa perjantaina oma jouluaatto. Syötiin Hesen ruokaa,nam, vaihdettiin lahjat ja katsottiin elokuvia. Sain Simolta tuollaiset ihanat leopardikuvoiset sisätossut! Mulla on kotona aina varpaat jäässä,joten tulevat ainakin tarpeeseen. Sain myös Dependin dip in- kynsilakan poistoainetta. Oli kyllä hyvät lahjat! Kiitos muru.






































Kohta pitäisi lähteä viemään vielä loput lahjat oikeisiin osoitteisiin ja sen jälkeen rauhoittua elokuvien parissa.
Jospa vielä jonkinlaiset joulukynnetkin väkertäisin! Ihanaa ja rauhallista joulua teille kaikille, ja tuhannesti joulumieltä täältä mustaan jouluun! Nauttikaa toistenne seurasta!

Teen teille keskiviikkona postauksen jouluaatosta ja lahjoista.

-A-

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulun odotusta ja viimeinen Avon-postaus!

Kylläpä on muuten päästy joululomafiilikseen tällä viikolla! Kertaakaan ei ole kouluasiat edes käväisseet päässä, ja tunnen suurta onnellisuutta ajatellessa, että vielä vajaa 3 viikkoa tätä on tiedossa! Ah! Onneksi tämä viikko on ollut toimelias..Ensin ajattelin, että koko viikko menee rötväämiseksi=nukun ja olen tietokoneella, mutta eipä täällä koneellakaan olla pyöritty.. Paitsi eilen, kun avauduin tatuoinneista (klick).

Sunnuntaina oltiin jameissa, kerrankin niin, ettei tarvinnut katsoa kelloa koko ajan. Oltiin pilkkuun asti Neckissä ja siitä vielä hetkeksi Timeen.. Maanantaina kävin ostamassa loput joululahjat ja oli ensimmäiset treenit Duon biiseistä Vilin ja Mikon kanssa. Soundas niin hyvältä! Oli ihanaa kuulla, kun omat biisit heräs ihan erilailla eloon! Tiistaina käytiin Hempparissa pelaamassa lautapelejä Vilin ja Lauran kanssa. Pelattiin Aliasta, Afrikan tähteä ja Monopolia.Oli melko nostalgiset fiilikset, varsinkin Afrikan tähdessä! Enpä muista millon olisin sitä pelannut.. Eilen heräsin puoli seitsämältä ja hyppäsin linjaan..Oli nimittäin sellainen koitos, kun hammaslääkäri edessä.. Onneksi sieltä selvisin hengissä ja kuuleman hampaat on hyvässä kunnossa.Jei! Illalla mentiin Poppariin katsomaan kavereiden paria bändiä ja sielä suunnattiin vielä Red Neckin keskiviikko jameihin..Väsymys iski aika lujaa siinä vaiheessa, ja lähdin yhden aikaan nukkumaan. Simahdin heti, enkä tajua edes missä vaiheessa Simba on tullut kotiin..

Tänään nukuin piiiiiiiitkään ja kävin äitin kanssa kaupungilla ostelemassa vielä vikat lahjat ja syömässä Passion Foodissa. Tarkoituksena oli mennä Kristan kanssa kahville, mutta päänsärky pakotti tulemaan kotiin.Lauantaina sitten.. Huomenna vietetäänkin Simban kanssa meidän omaa jouluaattoa hyvän ruuan ja lahjojen parissa! Lauantaina on tyttöjen pikkujoulut ja sunnuntaina lähden kotikotiin joulun viettoon!

Mutta joo, koska tänään on torstai, on myöskin vuorossa Avon-postaus.Ja se on kuulkaas viimeinen. Snif..
Mutta aiheena on tänään Avonin Mega effects mascara ja luomivärit. Kun näin Mega effects mascaran kuvastossa, puhuttiin kavereiden kanssa, ettei se varmana toimi! Sain sen kuitenkin testaukseen ja piti vetää sanat takaisin. 

Vakuuttako teitä muka tuo harja ja tuo paketti ylipäätään? Minua ei vakuuttanut ulkoisesti,mutta testissä tämä osoittautui hyväksi mascaraksi. Tuossa harjapäässä on todella jämäkät harjakset ja mascaran säännöstelijän (siis tuo musta osio) ansiosta mascaraa ei tulee liikaa kerralla. Kun mascaraa harjaa ripsiin, harjaspää erottelee niitä samalla. Ripsiväri itsessään on hyvin levittyvää,mutta ei vetistä. Ja vaikka laittaisi useammankin kerroksen ripsiväriä, ei silti siitä tule niin paakkuinen, kuin muilla ripsiväreillä minulle on tullut.

Harjaspäätä voi taivuttaa itselle käteen sopivalla tavalla,joka on myös hyvä! Ajattelin myös, ettei mascara kestä kovin kauaa, sillä tuo ripsivärisäiliö ei ole kovin iso..Nyt kuitenkin kuukauden ajan tuota olen käyttänyt, eikä mascara edes tunnu olevan lopussa. Tämä kesti myös erittäin hyvin pyörätestin. Testiolosuhteet: märkää räntälunta tulee taivaantäydeltä, ja poljet pyörällä Kuokkalan siltaa. (Jotka ovat joskus kulkeneet talvella Kuokkalan sillan,tietävät miten persiistä se on.) Eikä muuten levinnyt meikit naamalle! Tämä peseytyy melko hyvin pois!

Ainut pieni miinus/korjausehdotus tässä on se, että silmäkulmien ripsiin tätä on vaikea levittää,koska harjaspää on niin leveä. Tai saa sen levitettyä,mutta se on hankalaa ja hieman suttuista puuhaa. Avon voisikin kehittää tähän vielä lisäosana pienemmän harjaspään,jolla silmäkulmien ripset saisi helposti väritettyä!

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuva! Ylhäällä olevat kuvat siis ennen mascaran laittoa ja alla laiton jälkeen.

Olen myös tykästynyt Avonin luomiväreihin. Luomivärien värivalikoima on Avonilla todella laaja, ja myös kiiltäviä ja mattapintaisia luomivärejä on tarjolla. Ylläolevassa kuvassa minulla on Avonin valkoista luomiväriä ja viime jouluna ostettua kultaista irtoluomiväriä. 

Vaikka luomiväripaletissa värit voivat näyttää todella voimakkailta, ne eivät ensimmäisellä levityskerralla sitä kuitenkaan ole. Jos haluat laittaa luumua tai vihreää väriä kouluun, ei tarvitse pelätä, että meikistä tulee liian tumma. Juhliin riittää muutama lisäkerros tuomaan intensiivisemmän ja voimakkaamman lopputuloksen. 

Näissä luomiväreissä kestävyys on myös ehdoton plussa. Tällä tarkoitan sitä, että jos aamulla laitat luomiväriä, sitä on myös ilalla vielä silmissä. Eli nämä eivät kulu olemattomiin päivän aikana.. Ja tosiaan värisävyjä löytyy luonnonläheisistä ja neutraaleimmista sävyistä melko päräyttäviin värisävyihin!

Tässäpä tämä viimeinen Avon postaus! Muistakaa vierailla Avonin sivuilla (klick)! Sieltä voitte katsoa mm.lisätietoa Avonista, tuotteista ja tilata oman kuvaston!

Olen jo aika innoissani joulusta! Toivotaan,että lunta tulisi aatoksi, edes vähän. Plussakelit ja vesisade ei luo kauheasti joulutunnelmaa.. 

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

-A-

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Mun iho,eikä kenenkään muun

Mulla on sellainen tapa, että käyn lukemassa keskustelupalstoilta ihmisten mielipiteitä tatuoinneista.. Yleensä huvitun ihmisten käsityksistä mitä tulee tatuoituihin ihmisiin, ja varsinkin tatuoituihin naisiin. Kyllähän tatuoinnit kuuluvat vain prostituoiduille, white trasheille, letukoille jotka harrastavat yhden illan juttuja ja kyllähän ne mun markkina-arvoa vähentää huomattavasti. Minä kun olen kaupan. Onneksi Simba on mut kelpuuttanut, tatuoinneista huolimatta.

Moni muukin on tätä blogeissaan miettinyt,mutta minäkin mietin. Nimittäin sitä, mikä oikeuttaa tatuoitujen ihmisten arvostelun. Ja huom, tottakai mielipiteensä ilmaista. Ihan yhtälailla kun minä ilmaisen, etten pidä kahvista. Mutta se menee yli, kun tuntematon naishenkilö tulee kaupungilla kauhistelemaan, mitä olen tehnyt iholleni. Missä on hyvät käytöstavat? En minäkään mene kenenkään luokse kaupungilla, että "ai ai kun sulla on nyt ihan hemmetin ruma hattu päässä, etkö sä mieti mitä muut susta ajattelee? Pääsetkö sä edes töihin jos meet haastatteluun tuo hattu päässä!?" Mielipiteensä saa ilmaista ja ajatella tatuoinneista mitä haluaa. Mutta tämä on kuitenkin minun ihoni, ja minä olen päättänyt ne 5 rakasta kuvaa siihen leimata. Niitä kuvia olen miettinyt kauan, ne merkkaavat minulle paljon, ja voin sanoa, etten niihin tule kyllästymään. Siinä sulle pähkinä.

Itselleni tatuoinnit ovat yhtä iso osa minua, kun vaikkapa hiustenväri ja pukeutumistyyli. Ne kuuluvat minuun ja kertoo omaa tarinaansa minulle. Jokaisella tatuoinnilla on joku oma merkitys, mikä ei välttämättä ilmene itse kuvasta.

Omaan vähän oudon suhtautuminen tatuoinneista kertomiseen. Tottakai tiedostan, että ihmiset ne huomaa. Mulla ei ole ongelmaa laittaa tatuoinneista kuvia esimerkiksi Facebookkiin tai tänne. Eikä siinä, saahan niitä katsoa ja kiva, jos tuut kertomaan että ne on hienoja. Mutta siinä vaiheessa kun joku tulee kirjaimellisesti iholle ja huutaa "anna kun mä katon sun tatskoja, onks niillä joku suurempi merkitys?!", mulle tulee sellanen olo, kun joku olisi juuri pyytänyt mua näyttämään mun tissit. Enhän mäkään tule nostelemaan sun paitaasi ja huutele "hei onks sulla napanöyhtää etsä pese napaas koskaan!" Okei, nyt vähän kärjistin,mutta you got the point..(nauran täällä itestäni sanalle napanöyhtä.) Kuviani saa katsella,mutta tarinat kuvien takana on henkilökohtaisia, enkä ihan heti halua alkaa kertomaan niitä kaikille. Ehkäpä joskus teen tänne tattoo tourin, mutta en halua avata kaikkea ihan heti..


Tulevassa työssäni tatuointeihin voidaan suhtautua aikalailla miten vain. Olen harkkajaksoilla piilottanut tatuointini ensimmäisiksi viikoiksi ja sitten kysynyt, että haittaako jos näkyy, jos on vaikka t-paita päällä.Tähän mennessä harkkapaikat on olleet ihan mahtavia tämän asian suhteen! Ollaan käyty mm. seurakunnan tätien kanssa hienot keskustelut tatuoinneista ja sittenpä hekin ovat näyttäneet omansa! Iltapäiväharkassa tatuoinnit olivat avoimesti näkösällä työntekijöillä. Mainiota, että niihin osataan suhtautua avoimesti!

Tottakai kaikki paikat eivät halua, että tatuoinnit näkyvät ja sen ymmärrän kyllä. Usein syynä on se, että tatuointien ei ole asiallista näkyä asiakaspalvelutyössä. Mutta miksi ei? Loukkaantuuko vanhempi tatuoinneista, vaikka hänen lapsensa saa hyvän päivähoidon? Tuleeko tatuoidusta päiväkodin tädistä epäpätevämpi kuva, kun tatuoimattomasta? Luultavasti.

Tatuointikysymys ja tatuointien asiallisuus herättävät luultavasti aina kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan.
Mutta eikö olisi helpompaa, jos kaikki pitäisivät huolen omasta ihosta sen sijaan, että arvostelisivat toisten tatuointeja? Mitä se oikeasti haittaa sinua, nainen kaupungilla, joka tulit arvostelemaan, jos minulla on tatuointeja? Se ei tietäekseni vaikuta sinun työnsaantiisi tai sinun elämääsi millään tapaa. Paitsi kyllähän ne sinua ärsyttävät varmasti yhtä paljon, kun minua sinun ruma hattusi. 

-A-




sunnuntai 15. joulukuuta 2013

I Whip My Hair Back and Forth : toivepostaus hiuksista

Arviolta joka kolmas kommentti blogissani on jotain hiuksiini liittyvää ja viime viikolla pyydettiinkin tekemään toivepostaus aiheesta hiukset. Tokihan minä toivepostauksen toteutan, silläkin uhalla, että se on tavattoman tylsä. Näihin hiuksiin ei nimittäin mene aikaa eikä vaivaa oikeasti niin paljon, kun mitä saattaisi kuvitella. Toivottavasti näistä vinkeistä ja jutuista on jollekin kuitenkin hyötyä!

Hiusten historiaa lyhyesti..

Mulla on ollut aina kiharat hiukset. Eli siis anteeksi, ylä-asteen/lukion tytöt, jotka levititte juorua siitä, että minulla on permis ja vain valehtelen kaikille, että minulla on luonnonkiharat. Kyllä ne ihan luonnonkiharaa on.

Pienenä muistutin afrollani jokseenki Kauniiden ja Rohkeiden Sally Spectraa, sillä hiukset olivat todella kiharat ja vallattomat. Ne harjattiin kerran viikkoon (koska useammin kukaan ei olisi jaksanut kuunnella huutoani) ja laitettiin leteille. Lettien päihin ei tarvinnut edes pompuloita, sillä kihara piti letit kiinni itsestään. Usein luultiin myös, että vanhempani ovat adoptoineet minut, sillä muilla perheenjäsenillä on todella suora tukka. Kiharat ovatkin periytyneet papaltani.

Annoin hiusteni kasvaa ja afromaisuus katosi joskus ala-asteella. Silti hiukset olivat huomattavan kiharat ja menivät korkkiruuveille, vaikka pituutta loppujen lopuksi oli takapuolen päälle.  En koskaan värjännyt hiuksiani ennen 9-luokkaa, ja silloinkin väri muuttui vain tummemman ruskeaksi. Pikkuhiljaa aloin lyhentää pituutta ja vanhojen tanssien jälkeen olin niin kyllästynyt pitkiin, että leikkasin lyhyen poikatukan. Aloin myös lukiossa värjäämään hiuksiani enemmän, ja lopulta sävy oli melkein musta.

Mutta lukiosta tähän päivään olen kasvattanut hiuksiani takaisin pitempään malliin.

 Värjääminen

Punapäänä olen viihtynyt tammikuusta 2011 alkaen ja tykkään ihan älyttömästi tästä väristä. Värisävyt on vaihdelleen kirkkaanpunaisesta luonnollisen punertavaan, mutta nykyisin tykkään enempi tällaisesta oranssinpunertavasta. Värjäämisessä on muuten se hyvä puoli, että se hieman hillitsee kiharoiden tuomaa pörröisyyttä!

Värjään hiukset yleensä kerran kahteen kuukauteen,  mutta jos on juhlia tai muita tärkeitä tapahtumia, saatan värjätä kerran kuukauteen. Yritän kuitenkin välttää turhaa värjäämistä. Punainen väri (niinkuin värit yleensä) kuluttaa ja rasittaa hiusta kuitenkin aina.. Värjään hiukseni L'oreal Parisin Feria sarjan väreillä, sävynä on aina ollut Mango 7.4 (TÄSSÄ KUVA) Tykkään tuosta väristä, sillä se kestää todella kauan ja haalistuu kauniisti luonnollisen punaiseksi. Se on myös melko riittoisaa,ainakin itse vielä yhdellä purkilla pärjäsin.

Värjäysvälejä pidennän Color Maskeilla. Eli siis väriä antavilla hoitoaineilla,kuva tässä. Sävynä käytän Mandariinia ja sekoitan pienen tipan joukkoon Pepper-sävyä tuomaan hitusen intensiivisemmän värin. Mandarin antaa kyllä itsessäänkin jo hyvän värin, mutta Pepperiä on jäänyt yli ja haluan käyttää sen loppuun.



Hiusten leikkaaminen

Punainen väri on siinä mielessä tylsä, että se näyttää kuivat latvat ja huonokuntoiset hiukset heti. Punainen jotenkin korostaa kuivia kohtia ja sellaista kuivuuden tuomaa pörröisyyttä, joten latvojen leikkaamista on harrastettava. Leikkaan kuivat latvat ehkä kerran kolmeen kuukauteen, ja se on sopiva väli minulle. Välillä otetaan enemmän senttejä pois ja välillä vähemmän.

Mikään ei ole rumempaa ja hirveämmän näköistä, kun pitkät hiukset, jotka ovat täynnä kaksihaaraisia ja muutenkin huonossa kunnossa.. Vaikka itsekin haluan kasvattaa pitkät hiukset, haluan, että ne ovat hyvässä kunnossa. Ja kihara kun ei auta ainakaan peittämään sitä huonokuntoisuutta, päin vastoin. Hiljaa hyvä tulee ja sitä rataa..

Olen myös leikannut otsahiukset useampaan kertaan ja nyt syksyllä leikkasin sivusiilin oikealle puolelle. Tykkäsin siilistä kovasti, mutta kasvatan sitä nyt pois.Eihän sitä tiedä,jos keväällä sitten taas uudestaan!

Hiustenhoitotuotteet ja hiusten peseminen

Oon jo aikaisemmissa postauksissa kertonut, että tykkään läträtä hiusnaamioilla. Tällä hetkellä hyllyssä on Avonin hunaja hiusnaamio ja Schwarzkopfin keratiini hiusnaamio. Molemmista tykkään kovasti ja ovat toimineet ainakin näin talvella. Sähköisyys on jäänyt vähemmälle ja hiuksista tulee ihanan tuntuiset. Eivätkä ole edes kovin kalliita.

Kiharan hiuksen kanssa on satsattava hyvin kosteuttaviin tuotteisiin, sillä kihara on usein kuivaa jo itsessään ja imaisee kaiken kosteuden. Siksipä toivon, että Joulupukki toisi mulle Tigin kosteuttavan shampoon ja hoitoaineen!Suihkun jälkeen laitan latvoihin latvasuojaa tai kosteuttavaa öljyä (näitä purkkeja mulla on miljoona.).

Teen myös välillä rasvahoitoja hiuksille.( Mun välillä on kerran puoleen vuoteen..) Hieron perusrasvaa hiuksiin ja hiuspohjaan huolella, annan vaikuttaa 30min-tunti, ja huuhtelen lämpimällä vedellä pois. Hiuspohjakin kuivuu näin talvella ja kaipaa lisäkosteutusta. Tämä myös vähentää hiusten sähköisyyttä hetkeksi. Kannattaa kokeilla!  Hiuspohjan kuivuus on yhteydessä suoraan kasvojen kuivuuteen, joten talvi-ihoa tämä hemmottelee myös!

Mun hiukset on siinä mielessä jännät, että ne näyttää parhaalta,kun ovat olleet kolme päivää pesemättä..Harmi vaan, että yleensä en malta odottaa tuota kolmea päivää.. Pesen hiukset 3-5 kertaa viikossa,riippuen ohjelmasta ja varsinkin siitä, mitä viikonloppuna tehdään. Olen kuitenkin onnistunut vähentämään hiusten pesua huomattavasti vaikkapa viime vuodesta, ja huomaan, että se on hyväksi hiuksille.

 Lisäravinteet

Yritin viime keväänä syödä biotiinia, Piimax C+ Biotiinia ja sen jälkeen vielä Strong nails and hair biotiinia. Biotiini aiheutaa mulle päänsärkyä, joten siihen syömiset jäi. Täällä ois melkein täysi purkki Piimax C + Biotiinia,tulkaa joku hakemaan pois!

Päivittäinen hiusten laittaminen 

Suuri osa kysymyksistä on koskenut hiusten laittamista: miten laitan ne kouluun ja miten saan ne noin niinkuin esimerkiksi bannerin kuvassa. Noh, aamuisin harjaan hiukset ja vedän ne yleensä kouluun sotkunutturalle. Jos jätän hiukset auki, harjaan ne ja siinä se. Luonnonkihara hoitaa itsestään loput, joten en tarvitse kiharrinta tai mitään muutakaan. Vähän lakkaa otsahiuksiin ja hiuspuuteria ja siinä se oikeastaan on.

Tottakai juhliin kihartelen hiuksia enemmän, että saan säännöllisemmät kiharat ja enemmän tuuheutta, mutta aika harvassa on ne kerrat,kun jaksan sen tehdä..Joskus intoudun suoristamaan hiukset mutta pienikin kosteus saa hiukset taas kihartumaan, joten yleensä suoristaminen on turhaa. Ja näytän suoralla kyllä tosi oudolta.

Ainiin ja hiusharjana käytän tietty perus Tangle Teezeriä ja märkiin hiuksiin Tangle Teezer Aqua Splashiä!
Pompuloina käytän puhelinlankaponnareita, mulle ne toimii..

Että sellaista stooria mun hiuksista.. Ja kyllähän tuossa aika paljon asiaa tulikin! Mutta tosiaan, en näitä sen kummemmin yleensä laittele.Satsaan niiden kunnossapitoon hyvillä tuotteilla (vaikka markettishampootkin on ihan toimivia!) ja ikinä ei voi liikaa korostaa sitä latvojen leikkaamista! 

Jos jäi vielä jotakin kysyttävää, niin pistäkää kommenttia!

-A-






torstai 12. joulukuuta 2013

Your smell is like a drug to me, Avon-hajuvedet






Tänään Avon-postauksessa (on muuten tokavika postaus!) on vuorossa hajuvedet,tai parfyymit.Mulle ne on hajuvesiä. Hajuvesiä en ole hirveästi käyttänyt ennen tätä syksyä, ja ainoa luottohajuveteni oli Escadan Sexy Graffiti. Jännityksen ja pelonsekaisin tuntein tartuin haasteeseen ja testasin kolme Avonin hajuvettä. Onneksi tuli testattua, nimittäin joukosta löytyi itselleni lempparihajuvesi.

Instinct
Ensimmäinen testiin päässyt tuoksu oli Avon Instinct Eau de Parfum for her. Tuoksua kuvataa kukkais-hedelmäis-metsäiseksi tuoksuksi, ja se sisältää tähtihedelmää, kameliaa ja santelipuuta.

Tuoksu on itsessään melko eksoottinen ja alkuun hieman pistävä. Kun tuoksu saa sulautua ihoon, tuoksu pehmenee huomattavasti. Pidin tästä tuoksusta, ja erityisesti tykkäsin käyttää tätä juhlatilaisuuksissa, esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlissa ja pikkujouluissa.

Ihan nuorimmille tämä tuoksu ei välttämättä sovi, sillä itselläni tästä tuli mieleen jotenkin hmm..Miten sen sanoisi..Aikuinen nainen. Nuorille olisi ehkä hieman makeampi ja raikkaampi tuoksu paikallaan, tai ainakin itse näin ajattelen.

Juhlatilaisuuksissa tulen kyllä tätä tuoksua käyttämään, sillä onhan se kiva vaihdella tuoksua arjessa ja juhlassa. Avonin tuotteiden riittoisuus tulee parfyymeissä ja hajuvesissä esille myös, sillä yksi suihkaus riittää pitkälle iltaan.

Avonin kuvastossa tälle tuoksulle on kasvonsa muuten antanut näyttelijä Megan Fox!

Premiere Luxe



















Sitten testiin pääsi Avonin uutuus, Premiere Luxe Eau de Parfum. Ulkoasultaan tämä toi mieleeni antiikin kreikan! Muutenkin näissä kaikissa hajuvesissä (tai parfyymeissä) on ollut kauniit ja naiselliset pullot!

Premiere Luxessa tuoksuyhdistelmänä toimii mangolia, jasmiini ja gardenia. Tuoksu onkin selkeästi makeampi, kuin Instinctissä! Tuoksu on pehmeän raikas ja makeampi, ja tämä sopisi ainakin itselleni arkikäyttöön! Tuoksu ei kuitenkaan ole teinimäinen ja myös varttuneemmille (eli sulle äiti!) tämä saattaisi sopia mainiosti! Tämä tuoksu toimisi niin arjessa, kuin juhlassakin!

















Viimeiseksi säästin uuden lempituoksuni! Avonin little gold dress Eau de Parfumin! Little gold dressissa yhdistyy hedelmien, kukkien ja meripihkan tuoksu. Tuoksu on myös pehmeä,makea ja erittäin raikas!

Tuoksu on tyylikäs ja jotenkin nuorekas, ja tämä tuoksu sopii myös laitettavaksi kouluun kuin myös juhliin.

Oon ollut todella tyytyväinen, että olen saanut hajuvesiä testiin. Tässä huomasi jälleen kerran sen, että pitäisi rohkeasti vaan kokeilla enemmän kaikkea uutta (et ota ravintolassa aina samaa annosta, teet erilaisen meikin yms..), koska silloin saattaa positiivisesti yllättyäkin!

Muistattehan tilata oman Avon-kuvaston täältä (klick). Itselläni alkoi tänään joululoma!Huomenna loma aloitetaankin sitten klo 08.00 hammaslääkärissä..Jaiks!

-A-

tiistai 10. joulukuuta 2013

-12.5kg

Alkujärkytys

Viime tammikuun alussa päätin käydä vaa'alla. Olo oli kauhean raskas joulun jäljiltä ja halusin tietää paljonko painoa on.Olin syksyllä jo pudottanut muutaman kilon, mutta silti järkytyin lukemasta: 65kg. Ei helvetti, ajattelin. Niinpä näpyttämään puhelinta ja laskemaan painoindeksiä (kyllä,lasken sillä vanhalla tavalla.) Painoindeksin tulos: lievästi ylipainoinen.

Parin päivän shokkeilun jälkeen faktat oli lyötävä pöytään: oot 21-vuotias, oot vajaa 156cm pitkä ja painoa on 65kg.Ja tottakai painoindeksin tulos pyöri päässä myös.(Okei,ei siinä mitään,muodokkaita naisia on ja on hemmetin hienoa, että he osaavat kantaa itsensä lievästi tai suuremmaltikin määrin ylipainoisena.)

Nyt oli painoa tullut kuitenkin 10 kg lisää jostain ja olo oli sen mukainen. Itse peilikuvassa en siinä vaiheessa nähnyt mitään sen suurempaa, mistä en olisi pitänyt. Okei,jenkkakahvat on normaalit ja näin, ajattelin.Painon nousu vaa'alla oli kuitenkin viimeinen niitti kokoaikaiseen huonoon oloon, ja päätin alkaa pudottamaan painoa. Suurin syy painon pudotukseen ei ollut vaa'an lukema tai jenkkakahvat, vaan sairaus nimeltä endometrioosi.

Endometrioosi on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti. Eli yksinkertaisesti selitettynä kohdun limakalvo kasvaa ja alkaa levitä ympäri sisäelimiä. Endometrioosi aiheuttaa todella kovia alavatsakipuja ja kramppeja, väsyttää ja tottakai heikentää elämänlaatua.Pahimmillaan endometrioosi aiheuttaa lapsettomuutta ja masennusta. Kun viime syksynä raahauduin lääkärille massiivisten kipujen vuoksi, oli oma endoni levinnyt hurjaa vauhtia: limakalvoaines oli työntänyt vasemman munasarjan väärään paikkaan,kohdun taakse. Tästä syystä kohtuni on kohollaan (kuten raskaudessa). Munanjohdin oli niin solmussa ja täynnä limakalvoainesta, ettei se enää edes luultavasti toimi. Lisänä löytyi vasemmalta puolelta kysta ja lantionpohjasta löytyi endometrioosin aiheuttamia kiinnikkeitä.

Olin kesällä huomannut, että endokipuni tulevat pintaan pienessäkin fyysisessä rasituksessa. Enpä ollut tuossa vaiheessa tajunnut, että kroppani joutuu melko koville jo nousseen painon takia.. Kun kävin vaa'alla, tämä asia oli ilmiselvä..

Missään vaiheessa en tuntenut olevani "hyi ällöläski", enkä sen takia lähtenyt painoa pudottamaan. Syyt painon pudotukseen olivat siis 1.endometrioosi ja 2. terveet elämäntavat ja päästä normaalipainon puolelle. Ja edelleenkään, en halunnut olla "laiha", vaan terve,normaalipainoinen nuori.

 Ja eikun toimeen..

Olen aina syönyt todella huonosti. En tarkoita tällä sitä, etteikö ruoka olisi maistunut, vaan sitä, että vain tietynlainen ruoka meni alas. Olin pienenä todella allerginen ja vielä päälle erittäin nirso. Jauhelihakastike,jauhelihakeitto ja kinkkujauhelihapizza olivat ainoat ruuat mitä söin. Ja tottakai meillä syötiin jauhelihakastiketta kyllästymiseen asti. Oli parempi, että söin edes jotain kun en mitään.

Ruokailutottumuset pysyivät tällaisina pitkään, ja tottakai herkkuja söin aika paljonkin. (Täytyy kyllä sanoo, että nyt hävettää hitosti kertoo näistä mun ruokailutottumuksista!) Lukiossa nirsous hävisi ja ruoka alkoi maistumaan todella hyvin.Enkä painosta jaksanut stressata, sillä olin aina ollut kuitenkin hoikka. 

Eli ensimmäisenä tavoitteena oli laittaa ruokailutottumukset kuntoon. Koulupäivinä ruokarytmit tulivat melko itsestään taukojen ja ruokailun kautta. Kotona oli vaikeuksia viikonloppuisin, koska unohdin syödä päivällä ja illalla söin liikaa. Muutama viikko meni kropan totutellessa uuteen ruokarytmiin, mutta onneksi siihenkin totuttiin.Nyt ei tarvitse itse kytätä kelloa, sillä kroppa kyllä ilmoittaa kun ruokaa on saatava.Alussa otin myös käyttöön kalorilaskuri.fi-sivuston, sillä mulla ei ollut hajuakaan paljonko söin ja mitä. Muutaman kuukauden käytön jälkeen osasin itse jo arvioida paljonko syön ja mitä, joten laskuria en enää tarvinnut. Suurin ongelma itse ruuassa oli se, että söin liikaa hiilareita ja todella paljon liian vähän esimerkiksi proteiinia.


Päätin jo alussa, että saan syödä koulussa mitä haluan. Vaikka pelkkää leipää jos ei muuta. Koulun ruoka on nimittäin todella hyvää ja monipuolista, joten katsoin järkevämmäksi syödä siellä vatsan täyteen ja kotona sitten vähentää vaikkapa sitä leivän määrää. Vaihdoin kotona muuten myös tuotteet täysjyvään..Aloin myös juomaan enemmän vettä, sillä olin ennen ollut todella huono vedenjuoja. Sallin itseni syödä myös sillontällöin herkkuja, sillä kokonaan kieltäminen ei toimi minulla. Enkä kuitenkaan ole koko loppuelämääni ilman herkutuksia, joten miksen opettelisi syömään niitä kohtuudella?

Ruokarytmejä ja ruokailutottumuksia muuttamalla lähti ensimmäiset 5kg tammikuun painosta. Pikkuhiljaa mielessä alkoi pyörimään ajatus liikunnasta. Aloin käymään pitkillä kävelylenkeillä, kahvakuulailemaan kotona ja käymään uimassa sillointällöin. Aloitin varovasti, etten vedä itseäni ihan piippuun ja ettei endo ala oireilemaan..

Viime toukokuussa aloin kokeilla hölkkäämistä. Aluksi se oli suoraansanottuna ihan hirveää. Mietin miten kukaan voi tehdä tätä. Pikkuhiljaa kun löysi oman rytmin, aloin nauttimaankin siitä. Nyt tulee juostua jo rantaraittia kummasti, ja on ihan mainio fiilis kun tajuaa,miten kovasti kunto on kasvanut!

Pikkuhiljaa aloin miettimään tavoitepainoa. Asetin rajaksi 55kg, saman painon, missä olin lukion toisella luokalla ollut. Viime viikolla vaakaan kilahti 54.5kg. Tammikuusta paino oli tullut 10.5kg alas, ja kokonaisuudessaan vuodessa paino oli tippunut 12.5kg.

 En uskonut ensin vaa'an lukemaa todeksi ja ajattelin, että oon nyt tehnyt jonkun laskuvirheen. Mittanauhaan on aina luottaminen ja niinpä vertasin lukemia tammikuun lukemiin. Piti huutaa S katsomaan ja varmistamaan, oonko mitannut oikein. Tammikuusta vatsan ympäriltä oli nimittäin hävinnyt 13cm! Sama ajatus päässä kun tammikuussa vaa'alla: Ei helvetti!

Vaikka pääsin tavoitteeseeni: opin terveellisemmät elämäntavat ja pääsin tavoitteeseeni, en aio lopettaa liikkumista tähän. Liian usein niin käy, että tavoitteeseen päästyä kaiken annetaan taas lässähtää. Itse aion jatkaa liikkumista,siitä tulee oikeasti hyvä olo! Ja myös endometrioosikivut on vähentyneet huomattavasti viime vuoteen verrattuna. Olen myös ollut paljon vähemmän kipeä tänä vuonna, kun viime vuonna.

Itse en näe vielä eroa peilikuvassa niin suuresti, kun mitä esimerkiksi läheiseni näkevät. Se on outoa, mutta yleensä pää tuleekin jäljessä näissä asioissa,ilmeisesti. Kuvia olen ottanut paljon ja kauhistellut esimerkiksi vuonna 2012 otettua kuvaa vapulta..Herranjestas sentään miten turvonnut ihminen voi olla. Ja muuten, noi oli sitten naamiaisbileet, et en mä yleensä noin pukeudu..Ja täytyy sanoa, että hävettää ihan toi kuva ja naurattaa samalla!! Joten tässä se tulee TADAA!

UGH!

Tästä kuvasta havaitsen, että jotakin on tapahtunut nykyiseen kroppaan nähden. Harmi vaan, etten oo ottanu kuvia sen suuremmin aina painon pudotessa. Noista edellisistä postauksiinkin laitetuista kuvista voi katella nykyistä olemusta ja verrata tähän..Ehkä jossain vaiheessa teen ennen ja jälkeen kuvapostauksen, mutta katsotaan nyt.

Täytyypähän sanoa, että oon ylpeä itsestäni ja siitä, että oon pystynyt muuttaa ruokailu/liikunta tottumuksiani näin hurjasti!

-A-

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän juhlaa,syntymäpäiviä ja sunnuntain brunssia

Itsenäisyyspäivän juhliin lähdössä

Nyt onkin ollut pitkä viikonloppu,mihin on mahtunut vaikka ja mitä! Torstaina lähdettiin S:n kanssa Red Neckin itsenäisyyspäivän juhlaan. Käydään siis aina sunnuntaisin Red Neckissä akustisissa jameissa. Juhlat alkoi seitsemältä ja alkuun oli pientä purtavaa ja saatiin kolme juomalippua per nokka. Istuskeltiin ja jutusteltiin tuttujen kanssa, kunnes bändi alkoi soittamaan.

Tänä vuonna juhlissa olikin soittamassa Jyväskyläläinen kehitysvammaisten bändi ILO. Olin nähnyt bändin livenä jo kerran Keski-Suomalaisen näyttelyssä, ja pojat kyllä varasti mun sydämen jo silloin. Poikien energisyys ja soittamisen ilo vie mukanaan ihan kenet tahansa! Ja kyllähän ne pojat tosiaan osaa myös soittaa! Siellä sitten tanssahdeltiin ja biletettiin porukalla. Väsymys vei kuitenkin voiton, ja kotiuduttiin jo yhdentoista maissa. Oli toisaalta ihan hyvä veto mennä aikaisin nukkumaan, sillä lähdettiinkin perjantaina aamulla jo yhdeksän aikaan ajelemaan kohti Helsinkiä.

Tätin kulta F
















Helsingissä valmisteltiin F:n synttärijuhlia,askarreltiin ja kokkailtiin. F lähti mummon ja papan kanssa hotelliin yöksi, ja siskoni Hipu,S ja minä jäätiin Karolle ja Eskolle yöksi. Syötiin hyvin, käytiin saunassa ja katsottiin linnanjuhlia.

Lauantaina olikin sitten synttäribileet, joten aamu meni (ainakin siskoilla) juhlien järjestämisessä. Juhlat järjestettiin F:n päiväkodilla.
















Alkuun juhlissa oli ruokana perunasalaattia ja hodareita. Jokainen sai koota omanlaisensa hodarin ja hyväähän se oli. Oli muuten toimiva ruoka synttäreille, maistui sekä aikuisille ja lapsille! Toiseen pöytään oli pystytetty jäätelöbaari, jossa oli erilaisia jäätelöitä ja päällisiä. mm.Keksimuruja, ranskanpastilleja, kermavaahtoa ja erilaisia kastikkeita. Lisänä oli suklaamoussekakku. Tuli kyllä vedettyä itsensä niin ähkyyn että huh! Lähdettiin ajelemaan illalla sitten vielä Jyväskylään.
















Jyväskylässä oltiin yhdeksän aikaan ja lähdettiin S:n kanssa vielä Poppariin katsomaan bilebändiä nimeltä Pallomeri. Ja olihan sielläkin melkoiset bileet. Hyvä oli bändi ja porukka oli messissä! Väsyneinä raahauduttiin kotiin kahden aikaan ja nukahdettiin heti.

















Tänä aamuna herättiin kahdentoista aikoihin kaverimme Vilin viestiin. Oltiin edellisenä iltana puhuttu, että mennään Lutakkoon brunssille. Sovittiin treffit yhdeksi Lutakolle. Eipä oo tullu käytyä ennen brunssilla,mutta kyllä kannatti lähteä. Brunssille hintaa tuli 10e mutta tarjoilut oli kyllä sellaiset, että mielelläni sen kympin maksoin. Oli leipiä,munakasta,päällisiä,erilaisia levitteitä,croissantteja,mokkapaloja,muffinsseja,mehua,kahvia...
















Usemapi lautasellinen ruokaa tuli haettua ja oli kyllä TAAS melkoinen ähky. Harmi vain, että Jyväskylässä ei  järjestetä säännöllisesti brunsseja. Olisi aivan mahtava tapa aloittaa sunnuntait kavereiden kanssa brunssin merkeissä. Toivotaan, että joku alkaisi järjestämään brunsseja vaikkapa kerran kuukauteen!

Syötiin ja juteltiin hieman yli tunti ja sitten suunnattiin S:n kanssa elokuviin katsomaan uusin Nälkäpeli. Tykkäsin ykkösosasta enemmmän kirjana, kuin elokuvana, mutta onneksi kakkososa oli yhtä hyvä kuin kirja. Mitään oleellista ja tärkeää ei oltu jätetty pois,pisteet siitä!

Nyt ollaan tässä kotosalla ja kaverini Maria on kylässä. Tästä olisi tarkoitus jatkaa vielä Red Neckin jameihin.. Huomenna alkaa viimeinen kouluviikko ennen joululomaa, ja tuleva viikko onkin toimintaa ja tekemistä täynnä..Olen onnellinen (not)  kun perjantaina voin huokaista klo: 08.00 hammaslääkärin vastaanotolla.. Varasin siis hammaslääkäri ajan, koska viimeks on tullu käytyä siellä ylä-asteella.. Ja hitto kun pelottaa jo nyt! Mutta eiköhän siitä selvitä.

Tässäpä olikin melkoisen ruokapainotteinen ja raporttimainen postaus tästä pitennetystä viikonlopusta..Kiitos kaikille edellisiin postauksiin kommentin jättäneille,yritän tässä viikon aikana käydä katsomassa teidän blogit ja kommentoimassa takaisin!

Kivaa sunnuntaita itse kullekin!
-A-

torstai 5. joulukuuta 2013

Avonin meikkivoidepuuteri ja BB+ voide
















































Heipä hei! Tänään Avonin postauksessa keskitytään meikkivoidepuuteriin ja BB+ voiteeseen.

Olen ollut hyvin skeptinen meikkivoidepuuterin käyttäjä, sillä mielikuvani tuotteesta on seuraava: tuputat paksua töhnää naamaasi, joka jättää seeprarannut ja pyyhkiytyy paidan hihoihin ja kaulaliinoihin.Avonin meikkivoidepuuteri on kuitenkin hoitanut tehtävänsä yllättävän hyvin. 

Ensimmäisen plussa tuotteessa on sen nopeus. Kiireisenä aamuna, kun en kerkeä tekemään meikkivoide + puuteri comboa, levitin tämän meikkivoidepuuteri naamaani. Hämmästyin aluksi sen peittävyydestä, sillä  näppylöihin ei tarvinnut laittaa peitepuikkoa erikseen.

Toinen hämmästyksen aihe oli sen koostumus. Vaikka tämä peitti ihon pienet ja vähän isommatkin virheet hyvin, oli tuote silti kevyen oloinen, eikä paksua töhnää. Levittämisen teki helpoksi myös meikkisieni, joka tuli pakkauksen mukana. Levityksen jälkeen iho alkoi tuntua enemmän puuterimaiselta, eikä niin märältä, kuin aluksi saattaa tuntua.

Meikkivoidepuuteri kestää myös yllättävän hyvin. Itse en jaksa koulussa lisäillä yleensäkkään mitään puutereita yms. naamani, vaan menen ns. samalla naamalla koko päivän. Meikkivoidepuuteri pysyy naamassa suht.hyvin, mutta näppyläkohdista ja nenänpienistä oli silti lähtenyt huomattavasti meikkiä. Seuraavina päivinä lisäsin alle hieman peitepuikkoa ja tulos olikin jo paljon parempi!

Tämä on myös hirveän kätevä vaikkapa bilereissuilla. Ei tarvitse kantaa peitepuikkoa ja puuteria laukussa mukana, vaan yksi tuote riittää! Tämä ei myöskään kuivata ihoa eikä tee kuivista kohdista "suomumaisia."


Tavatkaa uusi meikkirakkauteni,Avonin BB+ ( Beauty Balm) voide! Ei voisi olla kuivalle talvinahkalle parempaa tuotetta!

Tuote on todella peittävä, kevyt ja silti kosteuttava. Aamuisin yksi kerros BB+ voidetta riittää koko päiväksi ja myös näppylät ja nenänpielet pysyvät meikissä. Tuote on helppo levittää eikä jätä rantuja. Kasvoille se antaa kauniin luonnollisen pinnan, enkä itse ole käyttänyt puuteria tämän kanssa, vaikka yleensä puuteria tulee laitettua.

BB+ voide on myös todella riittoisaa, joten 30 ml:n tuubi riittää pitkäksi aikaa!

Avonilla on paljon erilaisia meikkivoiteita, pohjustusvoiteita ja puutereita. Tuotteita voit tarkastella TÄÄLTÄ.

Hyvää yötä ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

-A-











keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Rakas F..


Kolme vuotta ja yksi päivä sitten talsin aamukahdeksalta Kuokkalasta Harjulle. Päällä oli elämäni hirvein darra (tai silloin luulin ettei pahempaa voi tulla..). Pitennetty viikonloppu oli alkanut torstaina, ja teatterilinjalaisten kanssa oli tullut juhlistettua jotain, mutta en muista mitä.

Harjulla,omassa ihanassa yksiössäni kävin suihkussa ja hyppäsin Hankasalmea kohti vievään junaan. Päivän ohjelma oli selvä: Riksu-kummin luo,lääkäriin,kotiin,Riksu-kummin luo pikkujouluihin ja siitä Revontuleen katsomaan Ismo Leikolaa. Suunnitelmiä tätiksi tulemisesta ei tuona päivänä ollut.



Yhden aikaan pääsin lääkäristä pois ja äitiltä tuli samoihin aikoihin viesti. Viestissä luki, että sisko on lähtenyt synnyttämään. Ajattelin, että kyllähän siinä kestää, mutta vain muutaman tunnin päästä pieni tyttönen olikin jo maailmassa. Ensimmäisestä kuvaviestistä ajattelin vain "Voi miten pieni.Ja ruttuinen."

Pikkujoulujen sijasta juhlistinkin sitten tädiksi tulemista!



























Minua pyydettiin rakkaan F-neitosen kummiksi ja tottakai suostuin. Kun F oli kahdeksan kuukauden ikäinen, olin elokuusta joulukuuhun aina 3-4 päivää viikossa hoitamassa häntä Lahdessa.Tuntuu,että noista ajoista ei ole kauaakaan,mutta silti F täytti eilen jo 3.

Aina sanotaan, että lapset kasvavat nopeasti, mutta mihin se aika on oikeasti mennyt?
Nykysin herätään "TÄTI TÄTI TÄTI!!" huutoihin. Hoitoaikana heräsin pieneen tuhinaan ja puuskutukseen pinnasängyssä.


On ihanaa, kun on pieni pirpana jonka höpöjuttuja voi kuunnella. Ja onhan se ihan kiva, että voit puhua jollekin intohimoisesti keijuista,Hello Kittystä ja enkeleistä, ja kerrankin joku on samalla aaltopituudella kanssasi.

Yhdessä touhuaminen, Skypettäminen ja höpöttely onkin parasta mitä F:n kanssa voi tehä. F oppi puhumaan melko nopeasti onkin verbaalisesti tosi lahjakas.  Lapsen maailma on niin omanlaisensa ja aikuisilla olisi oikeasti opittavaa lapsilta. Itse opin F:ltä sen, mitä haluan tehdä työkseni. Vaikka olin aina pitänyt lapsista ja tykännyt hoitaa niitä, en ollut ajatellut kyseistä alaa vakavissani. F:n syntymän jälkeen koin valaistuksen ja tässä ollaan..

Nyt kun tarkemmin ajattelen, en edes hirveästi muista aikaa ennen F:ää. Tämä lause kuullaan usein äitien suusta, mutta kai sen voi suhteuttaa myös tätiolentoihin. Kyllähän tuo pienet rikastuttavat niin vanhempien, kuin tätien/enojen jne. maailmaa.

Parasta, mitä pieneltä voi saada ja mitä itse voi antaa takaisin, on ehdoton rakkaus. Kyllähän se hyvältä tuntuu, kun pieni olento tulee halaamaan,suukkottamaan ja sanomaan "Mä rakastan tätiä."

Ja kyllä tätikin rakastaa sua,F, vaikka olisit mitä ja vaikka susta tulisi mitä.














































Viikonloppuna suunnataankin sitten Helsinkiä kohti, juhlimaan F:n kolmevuotissynttäreitä! Onnea rakas F, vielä kerran! Pus pus!


Pitennetty viikonloppu pitää sisällään myös itsenäisyyspäivän juhlan, jonne lähdetään S:n kanssa huomenillalla. Päivitystä juhlasta ja synttäreistä tulee sitten sunnuntaina. Ensi viikolla toteutan myös toivepostauksen, aiheena mun hiukset! Ja huomenna tuttuun tapaan tulee torstain Avon-päivitys.

Kivaa loppuviikkoa!

-A-








maanantai 2. joulukuuta 2013

Järjestystä kaaokseen


 Minulla on ollut jo pitkään meikkeihin liittyvä ongelma. Tai oikeastaan kaksi ongelmaa. 

Ongelma nro 1: meikkejä on yksinkertaisesti liikaa. Liikaa luomivärejä,liikaa rajauskyniä, liikaa turhaa tilpehööriä, millä en tee mitään. Osa meikeistä on ostettu ala-asteella,osa ylä-asteella. Suurin osa turhuusmeikeistä on ostettu alennusmyynnistä, "koska se maksaa vain 2 euroa." Ja esimerkiksi luomivärien sävyt ovat sellaisia, mitä ei normaaliolosuhteissa todellakaan voisi käyttää. Eivät vain istu tähän kalpeaan pärstään pastellisävyiset meikit.

Ongelma nro 2, (joka johtuu suurelta osin ongelmasta numero 1) : Meikit ovat hujan hajan neljässä eri meikkipussissa. Kun on kiire, levittelet kaikki meikit lattialle löytääksesi sen yhden tietyn rajauskynän (jota et luultavasti kuitenkaan löydä.) Tästä seuraa tietenkin sotku. Sitten kiireessä heittelet meikit uudestaan eri meikkipusseihin ja sitten ollaan taas sotkussa ja solmussa ja missä lie. Meikkipusseja lojuu myös joka paikassa ja tila ei vessan kaapissa niille meinaa riittää.


Pari viikkoa sitten aloin kuitenkin järjestelemään pientä meikkikaaostani. Koska turhuusmeikit olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, tuntui haaskaukselta heittää ne hukkaan. (Suurin osa niistä oli kuitenkin hyvän värisiäkin, eikä mitään järkyttäviä pastelleja..) Onneksi sisareni purki facebookissa huonoa meikkitilannettaan, joten sain idean. Puhdistin meikit,pistin pakettiin ja laitoin paketin matkaamaan Tampereelle. Meikit tulivat kuulema tarpeeseen ja pääsivät täyttämään meikkielämänsä tehtävää!

Myös hieman erikoisemmille väreille tuli käyttöä, sillä Hipu on todella taitava maskeeraaja/meikkaaja. Hipu rakastaa kokeilla erilaisia naamiaismeikkejä ja tehdä hienoja naamiaisasuja pippaloihin. Hyvä niin, nyt pääsevät oudotkin värit käyttöön!


Meikkipussionglemaan olin miettinyt ratkaisua jo pitkään. Olin katsellut IKEA:n sivuilta erilaisia säilytyslootia ja ajatellut ostaa sellaisen seuraavan kerran, kun IKEAan on asiaa. Muutama viikko sitten satuin soittamaan äitille ja porukathan olivat sopivasti matkalla Kuopion IKEAan. Pistin tekstarilla säilytyslootan tiedot ja porukat toi sellaisen minulle.

Kyseessä on siis SKUBB-lokerikko (täältä löytyy ) . Hintaa lokerikolla on vain 6.99e, joten ei ole todellakaan kallis sijoitus. IKEAsta löytyy myös paljon muitakin lokerikkoja ja säilytysmekanismeja, joten nettisivuille vaan katsomaan itselle parasta vaihtoehtoa.


Lokerikkoja tässä on tarpeeksi ja meikit mahtuvat sinne hyvin. Nyt ei tarvitse kaivella enää meikkipusseja kiireessä. Ja reissuun lähtiessä saa napsittua mukaan vain tarpeellisimmat meikit (eikä enää sitä neljää meikkipussia, koska et tiedä missä on mitäkin..) Toivotaan, että järjestys pysyy yllä! Lokerikon voi kätevästi  myös putsata kostealla liinalla, jos meikki pääsee tuhrimaan lokeroja.


Kynsilakoille sain äitiltä vielä tuollaisen sydänrasian.Rasiassa oli alunperin kolmet sukat, mutta nyt rasia pääsi uusiokäyttöön! Pitänee ostaa toinen samantapainen vielä, sillä kaikki lakat eivät tuohon ihan mahtuneet.

Nyt olen järjestänyt luomani meikkikaaoksen! Toivotaan, että saan todellakin pidettyä tämän järjestyksen yllä (edes tässä asiassa..Ette tiedä,miltä tää kämppä näyttää tällä hetkellä....)

-A-