Sivut

maanantai 30. syyskuuta 2013

Miten teillä nukutaan?

Meillä nukutaan hyvin. Ja vierekkäin. Ja kyllä. Tätä vierekkäin nukkummista on HARJOITELTU viimeiset kaksi viikkoa.

Muistatteko sen kerran, kun vietitte ensimmäisen yön poika/tyttöystävänne kanssa? Veikkaanpa, että useimmat ovat nukkuneet sen yön tiiviisti toistensa kainalossa,unisia suudelmia yöllä vaihtaen. Ja sama tietenkin jatkui, kunnes alkuhuuma meni ohitse.

Nopeasti laskettuna olen nukkunut kaksi vuotta, 7 kk ja jotakin päiviä oman S:ni vieressä. Kaksi viikkoa sitten totuus iski silmilleni kuin räntäsade Kuokkalan sillalla : ME EI NUKUTA ENÄÄ VIEREKKÄIN!
Ehei. Leveästä parisängystä käytössä ovat vain sen reunat. S nukkuu omalla puolellaan mahdollisimman reunassa, ja minä nukun omalla puolellani, omassa reunassa. Uniset suudelmat ovat vaihtuneet närkästyneeseen tönimiseen jos S päästää vähääkään kuorsausta muistuttavan äänen.
 
Kun äkkäsin tämän asian olin tietenkin täysin tyrmistynyt : me erotaan, meidän parisuhteessa ei ole enää rakkautta, S ei halua enää minua, alanko jo etsimään uutta kämppää ja soitan kavereille tulevasta elämänmuutoksestani!?


No okei, liioittelin. Kutenkin piti pysähtyä miettimään, missä vaiheessa siitä ihanimmasta unikaverista tuli "hälläväliä" unikaveri. Milloin sen toisen lutunen unituhina muuttui ärsyttäväksi puuskutukseksi korvanjuuressa? Vastausta en löytänyt, ehkä aika on tehnyt tässä asiassa tepposet.

Mutta, päätin ottaa hirveä sarvista kiinni (en halunnut kirjoittaa härkää,koska se on liian kulunut ilmaisu..Kuinka vaikeaa muuten olisi ottaa hirveä sarvista kiinni?No anyway,takaisin aiheeseen.) ja aloin opettelemaan uudestaan lähekkäin nukkumista.

Alku oli hirveää. Tuli liian kuuma, S:n hiukset meni suuhun, silmiin, korviin ja tarttui sormuksiini kiinni.
Tuhina todellakin oli puuskutusta ja hyvän asennon löytäminen oli vaikeaa.

Viikon jälkeen homma alkoi sujumaan. Kainalosta löytyi taas se hyvä paikka,eikä se puuskutuskaan ärsyttänyt, vaan alkoi muistuttaa sitä ihanaa unituhinaa, johon on hyvä nukahtaa.

Eilen illalla huomasin, että menin automaattisesti S:n viereen nukkumaan. Ja siinä on hyvä nukkua.

No miksi sitten tälläinen kokeilu piti tehdä? Minun mielestäni parisuhteessa pienillä asioilla on merkitystä. Kädestä pitäminen, iltasuukko, tai lähekkäin nukkuminen ovat niitä asioita, mistä haluan pitää kiinni. Toisen huomioiminen ja läheisyys kasvattaa parisuhteen me-henkeä, joka on taas, minun mielestäni tärkeää.

En nyt mene vannomaan että riidat tai kinat lähekkäin nukkumisella parisuhteessa vähenee, mutta ainakin minulle tämä on toiminut. Tuntuu, että me ollaan taas enemmän "me". Ja onhan se paljon kivempi herätä toisen kainalosta.

Vaikka kaikille lähekkäin nukkuminen ei toimi, tai ei ole luonnollista, haastan teidät silti kokeilemaan tätä.
 Pari viikkoa ja katsotaan, muuttaako se teissä mitään!

Ihanan syksyistä maanantai-iltaa kaikille!

-A-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti