Sivut

tiistai 10. joulukuuta 2013

-12.5kg

Alkujärkytys

Viime tammikuun alussa päätin käydä vaa'alla. Olo oli kauhean raskas joulun jäljiltä ja halusin tietää paljonko painoa on.Olin syksyllä jo pudottanut muutaman kilon, mutta silti järkytyin lukemasta: 65kg. Ei helvetti, ajattelin. Niinpä näpyttämään puhelinta ja laskemaan painoindeksiä (kyllä,lasken sillä vanhalla tavalla.) Painoindeksin tulos: lievästi ylipainoinen.

Parin päivän shokkeilun jälkeen faktat oli lyötävä pöytään: oot 21-vuotias, oot vajaa 156cm pitkä ja painoa on 65kg.Ja tottakai painoindeksin tulos pyöri päässä myös.(Okei,ei siinä mitään,muodokkaita naisia on ja on hemmetin hienoa, että he osaavat kantaa itsensä lievästi tai suuremmaltikin määrin ylipainoisena.)

Nyt oli painoa tullut kuitenkin 10 kg lisää jostain ja olo oli sen mukainen. Itse peilikuvassa en siinä vaiheessa nähnyt mitään sen suurempaa, mistä en olisi pitänyt. Okei,jenkkakahvat on normaalit ja näin, ajattelin.Painon nousu vaa'alla oli kuitenkin viimeinen niitti kokoaikaiseen huonoon oloon, ja päätin alkaa pudottamaan painoa. Suurin syy painon pudotukseen ei ollut vaa'an lukema tai jenkkakahvat, vaan sairaus nimeltä endometrioosi.

Endometrioosi on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti. Eli yksinkertaisesti selitettynä kohdun limakalvo kasvaa ja alkaa levitä ympäri sisäelimiä. Endometrioosi aiheuttaa todella kovia alavatsakipuja ja kramppeja, väsyttää ja tottakai heikentää elämänlaatua.Pahimmillaan endometrioosi aiheuttaa lapsettomuutta ja masennusta. Kun viime syksynä raahauduin lääkärille massiivisten kipujen vuoksi, oli oma endoni levinnyt hurjaa vauhtia: limakalvoaines oli työntänyt vasemman munasarjan väärään paikkaan,kohdun taakse. Tästä syystä kohtuni on kohollaan (kuten raskaudessa). Munanjohdin oli niin solmussa ja täynnä limakalvoainesta, ettei se enää edes luultavasti toimi. Lisänä löytyi vasemmalta puolelta kysta ja lantionpohjasta löytyi endometrioosin aiheuttamia kiinnikkeitä.

Olin kesällä huomannut, että endokipuni tulevat pintaan pienessäkin fyysisessä rasituksessa. Enpä ollut tuossa vaiheessa tajunnut, että kroppani joutuu melko koville jo nousseen painon takia.. Kun kävin vaa'alla, tämä asia oli ilmiselvä..

Missään vaiheessa en tuntenut olevani "hyi ällöläski", enkä sen takia lähtenyt painoa pudottamaan. Syyt painon pudotukseen olivat siis 1.endometrioosi ja 2. terveet elämäntavat ja päästä normaalipainon puolelle. Ja edelleenkään, en halunnut olla "laiha", vaan terve,normaalipainoinen nuori.

 Ja eikun toimeen..

Olen aina syönyt todella huonosti. En tarkoita tällä sitä, etteikö ruoka olisi maistunut, vaan sitä, että vain tietynlainen ruoka meni alas. Olin pienenä todella allerginen ja vielä päälle erittäin nirso. Jauhelihakastike,jauhelihakeitto ja kinkkujauhelihapizza olivat ainoat ruuat mitä söin. Ja tottakai meillä syötiin jauhelihakastiketta kyllästymiseen asti. Oli parempi, että söin edes jotain kun en mitään.

Ruokailutottumuset pysyivät tällaisina pitkään, ja tottakai herkkuja söin aika paljonkin. (Täytyy kyllä sanoo, että nyt hävettää hitosti kertoo näistä mun ruokailutottumuksista!) Lukiossa nirsous hävisi ja ruoka alkoi maistumaan todella hyvin.Enkä painosta jaksanut stressata, sillä olin aina ollut kuitenkin hoikka. 

Eli ensimmäisenä tavoitteena oli laittaa ruokailutottumukset kuntoon. Koulupäivinä ruokarytmit tulivat melko itsestään taukojen ja ruokailun kautta. Kotona oli vaikeuksia viikonloppuisin, koska unohdin syödä päivällä ja illalla söin liikaa. Muutama viikko meni kropan totutellessa uuteen ruokarytmiin, mutta onneksi siihenkin totuttiin.Nyt ei tarvitse itse kytätä kelloa, sillä kroppa kyllä ilmoittaa kun ruokaa on saatava.Alussa otin myös käyttöön kalorilaskuri.fi-sivuston, sillä mulla ei ollut hajuakaan paljonko söin ja mitä. Muutaman kuukauden käytön jälkeen osasin itse jo arvioida paljonko syön ja mitä, joten laskuria en enää tarvinnut. Suurin ongelma itse ruuassa oli se, että söin liikaa hiilareita ja todella paljon liian vähän esimerkiksi proteiinia.


Päätin jo alussa, että saan syödä koulussa mitä haluan. Vaikka pelkkää leipää jos ei muuta. Koulun ruoka on nimittäin todella hyvää ja monipuolista, joten katsoin järkevämmäksi syödä siellä vatsan täyteen ja kotona sitten vähentää vaikkapa sitä leivän määrää. Vaihdoin kotona muuten myös tuotteet täysjyvään..Aloin myös juomaan enemmän vettä, sillä olin ennen ollut todella huono vedenjuoja. Sallin itseni syödä myös sillontällöin herkkuja, sillä kokonaan kieltäminen ei toimi minulla. Enkä kuitenkaan ole koko loppuelämääni ilman herkutuksia, joten miksen opettelisi syömään niitä kohtuudella?

Ruokarytmejä ja ruokailutottumuksia muuttamalla lähti ensimmäiset 5kg tammikuun painosta. Pikkuhiljaa mielessä alkoi pyörimään ajatus liikunnasta. Aloin käymään pitkillä kävelylenkeillä, kahvakuulailemaan kotona ja käymään uimassa sillointällöin. Aloitin varovasti, etten vedä itseäni ihan piippuun ja ettei endo ala oireilemaan..

Viime toukokuussa aloin kokeilla hölkkäämistä. Aluksi se oli suoraansanottuna ihan hirveää. Mietin miten kukaan voi tehdä tätä. Pikkuhiljaa kun löysi oman rytmin, aloin nauttimaankin siitä. Nyt tulee juostua jo rantaraittia kummasti, ja on ihan mainio fiilis kun tajuaa,miten kovasti kunto on kasvanut!

Pikkuhiljaa aloin miettimään tavoitepainoa. Asetin rajaksi 55kg, saman painon, missä olin lukion toisella luokalla ollut. Viime viikolla vaakaan kilahti 54.5kg. Tammikuusta paino oli tullut 10.5kg alas, ja kokonaisuudessaan vuodessa paino oli tippunut 12.5kg.

 En uskonut ensin vaa'an lukemaa todeksi ja ajattelin, että oon nyt tehnyt jonkun laskuvirheen. Mittanauhaan on aina luottaminen ja niinpä vertasin lukemia tammikuun lukemiin. Piti huutaa S katsomaan ja varmistamaan, oonko mitannut oikein. Tammikuusta vatsan ympäriltä oli nimittäin hävinnyt 13cm! Sama ajatus päässä kun tammikuussa vaa'alla: Ei helvetti!

Vaikka pääsin tavoitteeseeni: opin terveellisemmät elämäntavat ja pääsin tavoitteeseeni, en aio lopettaa liikkumista tähän. Liian usein niin käy, että tavoitteeseen päästyä kaiken annetaan taas lässähtää. Itse aion jatkaa liikkumista,siitä tulee oikeasti hyvä olo! Ja myös endometrioosikivut on vähentyneet huomattavasti viime vuoteen verrattuna. Olen myös ollut paljon vähemmän kipeä tänä vuonna, kun viime vuonna.

Itse en näe vielä eroa peilikuvassa niin suuresti, kun mitä esimerkiksi läheiseni näkevät. Se on outoa, mutta yleensä pää tuleekin jäljessä näissä asioissa,ilmeisesti. Kuvia olen ottanut paljon ja kauhistellut esimerkiksi vuonna 2012 otettua kuvaa vapulta..Herranjestas sentään miten turvonnut ihminen voi olla. Ja muuten, noi oli sitten naamiaisbileet, et en mä yleensä noin pukeudu..Ja täytyy sanoa, että hävettää ihan toi kuva ja naurattaa samalla!! Joten tässä se tulee TADAA!

UGH!

Tästä kuvasta havaitsen, että jotakin on tapahtunut nykyiseen kroppaan nähden. Harmi vaan, etten oo ottanu kuvia sen suuremmin aina painon pudotessa. Noista edellisistä postauksiinkin laitetuista kuvista voi katella nykyistä olemusta ja verrata tähän..Ehkä jossain vaiheessa teen ennen ja jälkeen kuvapostauksen, mutta katsotaan nyt.

Täytyypähän sanoa, että oon ylpeä itsestäni ja siitä, että oon pystynyt muuttaa ruokailu/liikunta tottumuksiani näin hurjasti!

-A-

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Happy Father's Day


Rakas isi,
opetit minut ajamaan polkupyörää,
vuolemaan kaarnaveneen,
tappelemaan poikien kanssa,
kantamaan sammakkoa kädellä oikein.


Rakas isi,
opetit minulle, miten pesäpalloa pelataan
kuinka jalkapalloa potkaistaan oikein
miten linnunpönttö rakennetaan


Rakas isi,
opetit minulle,että kainalo on maailman turvallisin paikka,
ja että kukaan ei saa kiusata minua.
Opetit minulle myös sen, että leipiä heittäessä pitää heittää kivi sinne,
missä ei ole uimareita.
Olen pahoillani siitä kuhmusta päässäsi...


Rakas isi,
opetit minua tekemään maailman parhaan jauhelihakastikkeen.
(Jota ilman olisin varmaan nääntynyt ensimmäisenä vuonna, kun muutin yksin.)


Rakas isi.
Olet opettanut minulle kaikenlaisia asioita,
mutta ennenkaikkea olet opettanut minulle,
mitä rakkaus on.

Rakas isi, olet maailman paras ja rakkain.

-A-

tiistai 29. lokakuuta 2013

Keikkaihmistyypit


 Olen kierrellyt elämäni aikana paljon keikkoja ja olen itsekin keikkaillut melko paljon.

Olen aina tykännyt ihmisten seurailusta (siis en kulje niiden perässä ja stalkkaa, vaan tuijotan ja analysoin). Riippumatta keikasta, soitetusta musiikkigenrestä ja ympäristöstä, jokaisella keikalla on tietyt ihmistyypit. Iloksenne listasin nämä ihmistyypit ja tein heistä pienet kuvaukset.

1.Seilori
Seilailee koko keikan ajan lavan edustan ja keikkapaikan takaosan väliä, aivan kuin etsien jotakin. Ei yleensä ota kontaktia kehenkään. Harmiton ja hiljainen tapaus.

2.Kaikkien kaveri
Yleensä reippaasti yli 50-vuotias mieshenkilö. Nimi Seppo, Teppo, tai vaihtoehtoisesti häntä kutsutaan pelkällä sukunimellä. Kulkee sulavasti ihmismassassa ja jää juttelemaan jokaiselle, joka erehtyy ottamaan katsekontaktin.

Tulee sössöttämään Led Zeppelinin, Deep Purplen, Popedan tai Dingon parhaista vuosista. Tätä tehdessään hän tulee liian lähelle puhumaan ja ottaa luultavasti olkapäästä kiinni. Oikein innostuessaan saattaa heittää parit ilmakitarasoolot. Heittää kommenttia luultavasti myös poikaystäväsi pitkistä hiuksista. Jokseenkin harmiton tapaus, josta pääsee nopeasti eroon.

Tavataan usein coverbändien keikoilla. (Esim. Coversnake, Let's Eppelin yms.)

3.Iskuri
Iskuri on tehnyt vakaan päätöksen saada tänä iltana. Useimmiten rohkaisua on otettu enemmän kuin tarpeeksi. Yrittää iskeä systemaattisesti kaikkia naisia, ja joskus jopa vahingossa pitkätukkaisia miehiä. Mitä sitä nirsoilemaan? Iskurepliikkeinä toimivat aina takuuvarmat ”onks sun äiti simpukka ku sä oot tommonen helmi?” tai ”käytsä täällä usein?”.

Haaviin tarttuu huomattavasti vanhempi naishenkilö tai todella kovassa humalassa oleva tyttönen.

Tavataan kaikilla keikoilla.

4.Myöhästelijät
Keikka alkaa klo 23.00 ja paikalle saavutaan klo 23.15. Ja tietenkin halutaan eturiviin. Kyllähän sitä kyynärpää-tekniikalla mihin tahansa pääsee. Miksi pitäisi tulla ajoissa kun näinkin onnistuu?

5.Huutaja
Huutajat ovat hauskaa porukkaa. He huutavat ennen keikkaa, keikan aikana ja keikan jälkeen. Yleensä huutaja ei huuda edes mitään sanoja tai lauseita, vaan miehekkäästi suoraa huutoa. Joskus voit erottaa huudosta vokaalin ”AAAAA!”.

Kuka opettaisi huutajan sanomaan ”We want more!”? . Ois melkosen lyömätön kaveri kun encorea halutaan.

6.Teinifani
Teinifani fanittaa oikein kunnolla! Keikkapaikan ulkopuolelle leiriydytään kolme päivää ennen keikkaa. Mukana Mäkkärin ruokaa ja energiajuomaa. Fanaattinen kiljunta alkaa kun keikkapaikan ovet avataan klo 18.00, ja kestää koko keikan ajan ja sen jälkeenkin. Myös kaikille lavalla käyville roudareille kiljutaan,eihän sitä tiedä jos se nyt sattuis vaiks olee se mun ihq idoli jossai valeasussa.Ne on nii erinäkösii livenä ku telkkarissa. 

Yleensä teinifani tirauttaa myös pari kyyneltä kun näkee idolinsa. Tavataan Reckless Loven, Negativen, Robinin ja Cheekin keikoilla.

6.Nostalgiafani
40 vuoden rajapyykin jo kauan sitten ohittanut henkilö. Yleensä nostalgiafanit ovat naisia. Ollaan lähdetty tyttöporukalla muistelemaan nuoruusvuosia, ollaan hirveässä kännissä ja päällä on liian lyhyt minihame. Ängetään eturiviin niin, että teinifanit liiskautuvat.

Keikan jälkeen löydän retrofanin oksentamassa tai sammuneena vessasta. Hame korvissa tietenkin.

Tavataan esimerkiksi Popedan, (ennen) Hanoi Rocksin ja Dingon keikoilla.

8.Hifistelijät
Hifistelijä ei ole laumaeläin, siksi hän on tullut keikalle yksin. Valitsee syrjäisen paikan, josta näkee suoraan lavalle. Seisoo kädet puuskassa ja seuraa tarkkaavaisena lavan tapahtumia. Kun hifistelijä villiintyy, saattaa pieni hymynkare käydä kasvoilla. Päätä saatetaan myös hitusen nyökyttää. Analysoi keikkapaikan akustiikan, käytettävät soittovälineet ja soundit.

9.Muusikko
Muusikot liikkuvat laumassa. Ja muusikot haluavat eturiviin. Keikan ajan he tuijottavat keikalla soittavia muusikoita ja imevät kaiken tiedon/taidon mitä lavalta saavat. Esim. mitä soittotekniikkaa kitaristi käytti, mikä pedaali hänellä oli, entä plektra? Keikan jälkeen tämä kaikki informaatio analysoidaan ryhmässä.
Sen jälkeen kiltti muusikko kipittää kotiin ja alkaa harjoitella samaa soittotekniikkaa, kuin millä keikan kitaristi soitti.

10.Hyppijä
Hyppii yläpystyä koko keikan ajan, riippumatta kappaleesta. Yrittää saada muut mukanaolijat mosh pit:iin siinä kuitenkin onnistumatta. Tavataan kaikilla keikoilla. (Jopa Anna Puun!)

11.Hittifani
Se tyyppi, joka tietää kyseiseltä bändiltä/artistilta vain hittibiisit ja yleensä niistäkin vain kertosäkeen.
Tuntemiensa biisien aikana laulaa osaamaansa kohtaa kovalla äänellä ja tunteella. Muiden kappaleiden aikana onkin hyvä suunnata vessaan tai baaritiskille.

Parhaiten hittifanille toimii Pariisin Kevään Tämän kylän poikii-biisi (Kyllä, se on juuri se kappale jossa pääset laulamaan ”Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitäääääää”), Lauri Tähkä&Elonkerjuun Suudellaan tai nykyisin Cheekin Timantit on ikuisia. Toki hittifaneja löytyy jokaisesta musiikigenrestä ja jokaiselta artistilta tai bändiltä.


Tässäpä nämä 11-keikkaihmistyyppiä. Tästä voisi kehittää hauskan bingo tyyppisen pelin. Tulosta tämä postaus ja laita rasti keikkatyypin perään, kun bongaat sellaisen. Kun saat kaikki kohdat täyteen, voit hyvillä mielin ostaa itsellesi kaljan.

-A-

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kirppisshoppaajan käsikirja

Kirpputorit ovat mahtavia paikkoja. Kirpputorilla shoppailu ei kuitenkaan ole ihan samanlaista kuin vaatekaupassa, sillä kirpputorishoppailuun tarvitaan taitoa. Taitoa osata erottaa hyväkuntoinen huonokuntoisesta ja tarpeellinen vaate/tavara tarpeettomasta.

Kirppistelyshoppailuun totuttelu ja oppiminen vie aikaa. Onneksi itse olen kirppistellyt jo usemman vuoden ja oppinut nämä tuikitärkeät taidot. Ajattelin jakaa salaiset tietoni teidän kanssanne, jotta vältytte turhalta rahanmenolta ja turhilta vaatekaappikriiseiltä.

          Tässä teille kirppisshoppaajan käsikirja!


Eniten kirpputoreilla uutta ( ja vähän kokenempaakin) shoppaajaa hämää halvat hinnat. Ihania riepuja ja rättejä toooosi halvalla. Sääntö numero yksi kirppisshoppaamiseen: vältä turhia ostoksia, eli älä osta mitään mitä et tarvitse, tai tiedät, ettet tule tarvitsemaan. Jos vähänkään epäröit tuletko käyttämään tätä toppia/hametta/kenkäparia, on se usein merkki siitä, ettet todellakaan tule niitä käyttämään.

Mitään ei myöskään kannata ostaa sillä mentaliteetilla, että "no ei tää maksa kun 2e, ei se haittaa vaikka en pitäiskään." Tähän ajatustapaan sorrutaan usein,kyllä, minä myös. Mutta kun muutaman kerran teet tosi halvan 2e:n ostoksen vaatteesta, josta et edes hirveämmin pidä, tulet huomaamaan, että rahapussi on tyhjä ja vaatekaappi täynnä turhia vaatteita.

Yleensäkkin ostan itse vain sellaisia vaatteita, mistä tulee "WOW mun on pakko saada toi!" reaktio. Eli siis ostan vain tosi tosi tosi tosi kivat vaatteet, enkä niitä "ihan kivoja" riepuja.

Kannattaa muistaa myös tämä sääntö: Jos et keksi kolmea erilaista asukokonaisuutta vaatteeseen/kenkiin: älä osta sitä. Ja nämä kokonaisuudet kannattaa miettiä siinä sovituskopissa tai kirppispöydän ääressä. Jotkut vaatteet ovat tosi kivoja ja ihania, mutta itse huomaan kotiin tullessa, ettei ole mitään, minkä kanssa sitä pitäisi.


Toinen ehdoton sääntö kirppisshoppaajalle on: tarkista tuotteen kunto. Tämähän on varmaan monelle itsestäänselvä asia, mutta moni kakku päältä kaunis. Tällä tarkoitan sitä, että ulkoisesti nopeasti vilkaistuna vaate näyttää hyväkuntoiselta: langat eivät roiku, vetoketjut on kiinni, värit eivät ole kulahtaneet...

Tuote ei välttämättä ole sitä miltä näyttää. Tarkista ensin kainalot. Varsinkin vaaleissa vaatteissa hiki aiheuttaa keltaisuutta. Kainalonalue jää helposti paidoissakin pimentoon hihojen roikkuessa tiellä, eikä tätä seikkaa muisteta tarkistaa.

Tarkista siis kainalo, onko siinä keltaisia läikkiä. Jos on, kannattaa haistaa vaatetta. Jos se haisee pesuaineelta, on paita pesty ja hikiläikät ovat tulleet jäädäkseen. Ei siis kannata viedä sitä paitaa kotiin. (Eri asia on valkoiset vaatteet jotai voi kloorissa yrittää valkaista!)

Tämän jälkeen tarkasta hihansuut ja helma. Hihansuihin jää helposti pinttynyttä likaa ja paidanhelmaan sisäpuolelle kertyy usein nukkaa. Sama pätee hameisiin. Nukkatilanne kannattaa tarkastaa myös kainaloista ja housujen/hameen takapuolesta. Jos nukkaa on paljon, ei vaate näytä hyvältä, eikä sitä kannata ostaa. Nukkaisesta tuotteesta voi myös olettaa, että sitä tulee käytössäsi kertymään lisää=tuote ei ole kovin pitkäikäinen.

Pieni nukka paidassa itseäni ei hirveästi haittaa, jokainen voi itse arvioida oman nukkasietoisuudensa. Muistakaa myös, että nukan saa silittämällä piiloon! Eli jos ostatkin hitusen nukkaisen tuotteen, kannattaa se silittää. TÄSSÄ PIILEE KUITENKIN KETTU! Moni myyjä tekee nukkaisesta tuotteesta paremman näköisen silittämällä. Kappas kun olet ensimmäisen kerran sen pessyt, paljastuikin pesukoneesta pieni nukkapuudeli! Kannattaa siis hellästi hangata paitaa omalla hihansuulla ja katsoa, nouseeko nukkaa esiin.


Kolmas ohje: tarkista vetoketjut. Tarkista, että ommel ei purkaannu. Ja vaikka hupparin/hameen/minkälien vetoketju menisikin sovitettaessa nätisti kiinni ilman ongelmia, kannattaa vielä muutaman kerran avata vetoketju ja laittaa se kiinni. Joskus vetoketju menee kiinni ongelmitta sovitettessa, mutta kotona huomaat, että vetoketju ei olekaan kunnossa.. Kutsun näitä tuurivetoketjuiksi. Jos vetoketju muutaman kerran vetelyn jälkeen toimii, voit luottaa tuotteen vetoketjun kuntoon.

Vetoketjusta voimme siirtyä tuotteen ompeleeseen. Tarkista että ompeleet ovat hyvässä kunnossa, eivät siis purkaannu. Itse olen huomannut,että varsinkin resoriset hihansuut tuppaavaat purkautumaan, samoin kuin paidan helmat jossa on resoria. Nämä kannattaa siis käydä läpi.

Ja viimeisenä tarkista yleiskunto: Onko värit pysyneet hyvänä vai etsitkö tarkoituksella kulunutta väriä? Onko tuotteessa reikiä tai lommoja, minkä kokoisia? Voitko itse ommella pienen reiän vai onko reikä näkyvällä paikalla, ja sen ompeleminen olisi kosmeettinen haitta vaatteelle? Eli siis arvoi tuote.

Kengissä kannattaa kiinnittää huomiota tietenkin pohjien kuntoon. Jos korkolappu/pohja on huonossa kunnossa, voi suutari sen laittaa kuntoon arviolta 15e:n hintaan. Tässä kuitenkin pitää olla arviointikykyä sen verran, että tietää, voiko suutarikaan kenkää korjata. Eli täysin vaurioitunutta ja menetettyä tapausta ei kannata ostaa. Tosin, jos kenkäpari on muuten hyvässä kunnossa, mutta pohjat huonot, voit ottaa riskin ja ostaa sen parin euron kenkäparin. Jos suutari sanoo että no can do, heitä popot roskiin. Tässä tilanteessa kannatti yrittää!

Muista kokeilla kenkää jalkaan!  Kirpparilla yleensäkkin muista se, että tuotteet ovat käytettyjä. Eli joku, joka on kengät aikaisemmin omistanut, on kävellyt sillä jonkin verran. Muutaman käyttökerrankin jälkeen kengän sisus on muotoutunut entisen omistajansa jalan malliin. Kokeile, istuuko se malli sinun jalkaasi. Jos ei, jätä ostamatta. Säästät itsesi vääristyneeltä jalan asennolta ja päkiäsäryltä. Kenkiin liittyvät asiat olivat siis muistettavat asiat numero neljä!


 Viides kirppishoppaajan ohje on: tutki myös mitä on pöytien alapuolella ja päällä. Yleensä vaatteet ovat pöydällä ja rekissä, mutta kirjat,korut,tavarat ja laukut ovat pöydän ala -tai ylähyllyllä. Tutki ne myös huolellisesti!

Kuudes ohje on: varaa kirppistelyyn aikaa. Et löydä luultavasti mitään hyödyllistä ja kivaa, jos sinulla on kiire. Varaa aikaa pöytien penkomiseen. Sehän on parasta kirppistelyssä, kiireetöntä penkomista ja löytöjen tekemistä!

Seitsämäs ohje on: sovita vaatteita. Ostat luultavasti paljon turhia vaatteita, jos et niitä kokeile. Vaikka vaate olisikin omaa kokoa, et voi olla varma, miten se istuu päällesi. Sovittamalla säästät vaatekaappiasi ja rahaa.

Kahdeksas ohje on: pese vaatteet heti kun pääset kotiin. Itse olen pessyt kaikki muut,paitsi yhden takin koska se oli käyttämätön. Hygieniastaan ja terveydestään on hyvä pitää kiinni. Ties missä ullakoilla ja varastoissa vaatteet ovat lojuneet ennen myymistä. Luteet ovat muuten lisäntyneet kodeissa lisääntyneen kirppistelyn myötä..Eikö teekkin nyt mieli pestä vaatteet?

Viimeinen ja yhdeksäs ohje on ehkä hitusen outo ja ällöttävä, mutta uskokaa, se on tarpeellinen: Haistakaa vaatteita/laukkuja/mitä vain ostattekaan. VAIKKA tuote olisikin täydellinen ja täysin kunnossa ja kaiken lisäksi halpakin vielä!! Joskus hyväkuntoiset tavarat ja vaatteet vain haisevat pahalle. Tupakalle,ullakolle,varastolle,homeelle... Ja valitettavasti haju ei välttämättä lähde pois, jos se on siihen päässyt pinttymään. Haista vaatetta ja tee arvio, lähteekö haju pesussa pois. Pinttyneen hajun erottaa kyllä.


Äsken sanoin, että viimeinen ohje, mutta huijasiiiiin! Eli, siis ihan viimeinen ja kymmenes ohje on : katso hintaa. Mieti, kuinka paljon olet valmis maksamaan kyseistä tuotteesta käytettynä. Arvioi, vastaako hinta tuotteen kuntoa. Välillä törmää valitettavasti tuotteisiin, jotka ovat todella ylihinnoiteltuja kirpparikamaksi, vaikka ovatkin käytettyä tavaraa. Olen monet tuotteet jättänyt ostamatta kirppismoraalini takia. Se on kirpputori, siellä myydään halvalla. Kulahtaneesta topista et voi pyytää 25euroa vaikka se kuinka olisi jotain tiettyä huippumerkkiä.

Tässä teille ohjeita nyt ensialkuun! Älkää masentuko, vaikka ohjeita onkin paljon. Kirppisshoppailua oppii vain shoppaamalla, ja pian huomaatte arvioivanne tuotteita jo ennätysvauhdissa!

Onko teillä kysyttävää kirppisshoppailusta tai jostakin aiheeseen liittyvästä?

Kivoja kirppishetkiä teille kaikille!!

-A-

Kuvissa esiintyvät vaatteet ovat omia kirppislöytöjäni